Vain yksi voi olla ensimmäinen

Saku (Cloudmoore Special Escort) 25.9.1997-30.12.2011

Kiitos Saku kaikesta. Olit ensimmäinen. Teinivuosieni uskollinen ystävä. Sinun syysi tai ansiosi vuoksi tälläkin hetkellä meillä on lauma shelameja. Jos et olisi ollut sellainen kuin olit, ei Joonas olisi suostunut shelttiä kanssani ottamaan. ;) Vaikka tosiaan et ollut sheltti helpoimmasta päästä, olit aivan mahtava tyyppi!  A:n kylälläkin kaikki tiesivät tapasi jahdata autoja ja niin ne kylän ukot pohtivatkin tunnistatko väristä vai merkistä auton mille haukut... Opetit paljon. Ja ihme, miten paljon opit, johtuen opettajan huonoista taidoista. Harmiksesi muilla koirilla oli jotakin sinua vastaan ja jouduit hyökkäyksien kohteeksi aivan liian usein. Silloin ysäri-luvulla ihmettelivät miten voi olla noin reipas sheltti, se ei arkaparkaile. Agilityn saloihinkin tutustuttiin yhdessä. Olit mitä mahtavin juoksu- ja lenkkikaveri, etkä hiihtolenkeilläkään hyytynyt. Sinun lenkitys oli hyvä syy käydä kylillä katselemassa poikien perään. Pulkkamäessä kaverillani oli pikkuveli kyydissä, minulla sinut. Kaikki tekeminen missä oli vauhtia ja menoa oli sinun mieleesi. Veneilystäkin nautit tukka hulmuten. Niin ja ehdithän sinä olla "karavaanari, karavaanari, karavaanari on kaikkein kaveri" -reissaajakin. 

Harmikseni, mutta vanhempieni iloksi, jouduit jäämään Mikkeliin opintojen viedessä minut muualle, mutta onneksi olit usein osa jengiä ja näytit viihtyvän poikien kanssa. Et halunnut niille koskaan rähistä, vaikka aina et kaikista muista poikakoirista tykännytkään. Tytöistä kyllä tykkäsit, tosin et oikein toden teolla ymmärtänyt mitä niille pitäisi tehdä. :)

Olit automies henkeen ja vereen, jopa nimeäsi myöten. Istuit autossa iskän mukana töissä tai istuit autossa vaikka renkaiden vaihdonkin ajan. Kerran ehdit auton kanssa yhteenkin ottamaan, mutta eihän siitä kunnon autofanaatikko säikähtänyt. Kyynärä sai vaan todella kovan osuman.

Special Escort sai nukahtaa ikiuneen rakkaimpaan paikkaansa, auton takakonttiin. Nuku rauhassa Saku! Vie terveisiä... Meillä on jo nyt kova ikävä! Onneksi on paljon muistoja.

Jäähyväis pusut eilen... Pusumies loppuun asti. <3

Näin nyt joulun aikaan Sakun voinnin heikentyneen syksystä ja kipulääkettä joutui rasituksen jälkeen antamaan yhä useammin ja enemmän, kun nuoli etutassujaan ja muutenkin oli jotenkin vanhentuneen oloinen ja paljon väsyneempi kuin ennen. Parempi päästä rakkaasta irti vaikka hetki liian aikaisin kuin odottaa kipujen tulevan ja katsoa ystävän kärsivän. Saku häsläsi vielä eilen aamulla temppuja muiden mukana ja lenkilläkin yritti jahdata ja haukkua autoja. Vaikka eihän Saku toviin ole pysynyt nuorten lenkkivauhdissa mukana, mutta mielikuva mikä Sakusta jäi, oli sama säheltäjä kuin nuorenakin, maltti ei ollut Sakun valtti. ;) Saku lähti saappaat jalassa, tosin saappaat oli jo hiukan ruostuneet. Sitkeä ja periksiantamaton kaveri oli. Lääkärikin totesi, että onpas vahva sydän, kun joutui nukutuslääkettä uudelleen lisäämään. Mielikin oli loppuun asti kuin nuorella pojalla, mutta jalat eivät enää kantaneet ja se on ikävintä kun mieli tekisi mennä, mutta ei kykene ja sitähän et koiralla voi mitenkään selittää...

Vaikka tähän oli henkisesti varautunut ja tehnyt surutyötä etukäteen, kyllä eilinen oli kova paikka. :( Mutta jotenkin se vanhan koiran poismeno on vaan niin paljon helpompi hyväksyä kuin nuoren. Saku sai kuitenkin kokea ja elää hyvän elämän. Oli niin monessa mukana.

Hassua oli, kun pappa ei oikein meinannut enää muistaa mitä paikallaolo tarkoitti (tai no ehkä kuulon heikkenemisellä oli vaikutuksensa tai sit iän myötä tulleilla omilla oikeuksilla ;)), mutta kun riviin istutettiin, istui kuin tatti paikallaan! No ehkä kokemusta kuvauksita oli kertynyt vuosien aikana. Ensi Elmon kanssa kahden, sitten tuli Morris, kunnes rivi muuttui nelikoksi ja sitten taas välissä kolmikkona ja Qurun liittyessä taas nelikkona... 

Tässä nelikko viimeisen kerran, eilen aamulla.

Pakko laittaa tämäkin, kuvaa ei ole mitenkään käsitelty, katsokaa Sakua...

Pojilla on ollut viimeiset 2,5 viikkoa totaalilomaa agista ja tokosta. Oltiin äitin kanssa akkujen latauksessa etelässä ja saavuimme siis kotiin jouluaatoksi. Joonas ihanainen oli laittanut meille joulun valmiiksi ja pitänyt erinomaista huolta nelikosta. Olivat pelanneet älypelejä ja joulun aikaan näyttivätkin miullekkin taitojaan. Taitaa se nuorimmassa nokkeluus asua. ;) Eikä se hullummin suju Elmolta ja Vertiltäkään. Pojille loma tuli ihan tarpeeseen, kun Vertti ja Quru kävi ennen reissua Hannelelella hoidossa ja Qurulla oli lavan seudulla kireetä, minkö olin itsekkin huomannut ja Vertilläkin oli jossakin, mutta en vaan enää muista missä, mutta siis Joonas oli antanut Qurulle lämpöhoitoa myös ja nyt tuntuu miunkin käsiin hyvälle. Niinpä tänään kotimatkalla Mikkelistä poikkesimme hallille. Jokainen pääsi hiukan höyryjä päästelemään. Helppoa eteen irtoamista ja keppejä sekä muutamat välistävedot. Elmolla välistäveto ei onnistunu helpolla ja Joonas toteskin, ettei Elmo mikään välistävetäjä olekaan, kuten Q ja V. Elmo on rehellinen mies. ;)

Tämä vuosikin on vielä summaamatta ja seuraavan vuoden tavoitteetkin tsekkaamatta. Ehtiihän sen tehdä vaikka vuosi olisikin jo vaihtunut. No katsotaan milloin sen ehdin ja jaksan tehdä. Nyt otetaan uusi vuosi vastaan, vaikkakin haikein mielin. 

Kaikille oikein onnellista Uutta Vuotta 2012! Nautitaan rakkaistamme, nautitaan yhteisistä hetkistä! :)

Joulua!

Penttisten jengi toivottaa kaikille oikein Rauhallista Joulua ja Onnea ja Menestystä vuoteen 2012!

Nohevia noutajia?

Nythän tässä ihan vallan ahkerasti päivitellään. :D No, kurkku on ollu perjantaista lähtien kauheen kipee ja kaiketi se viikonlopun kisaaminen ei ollu hyväksi ololle, sillä nyt meinaa alkaa yskäkin. Sopiva vointi siis blogin päivittämiseen. ;)

Vaihteeksi tokojuttua ja aiheena nouto, erityisesti Qurun nouto. No eilen pitkän, pitkän tauon jälkeen ajattelin tsekata mihis vaiheeseen se nouto on oikein jäänyt. No syy miksi se jäi vaiheeseen on sen silloinen totaalipilaaminen. Quruhan siis luuli, että sen kapulan perään rynnätään hirveällä vauhdilla, otetaan suuhun ja odotetaan leikkiin kutsuasennossa, että joku tulis jahtaamaan ja samalla kapulaa voi heitellä sillain suussa ja jauhaa sitä samalla niin että rouske kuuluu.

Eilenpä siis tsekattiin miten se sujuu. Eipä sujunut kauheen mallikkaasti ekassa setissä. Quru kyllä lähti taas innolla ja otti innolla kapulan suuhun, mutta sitten se viskoi sitä, siis otti suuhun ja heitti maahan ja sama toistu niin että välillä kapula lenteli pitkin poikin kämppää... Muistelen, että yritin silloin saada kestoa pitoon ja myös nostoa maasta käteen. Muistiin oli siis jäänyt nosto-tiputus-nosti-tiputus...Eli se siitä ajattelin. Tähän taisi Qurun tokoura sitten tyssätä.

Ei vaan, nythän oli mietittävä sotasuunnitelma. Pikainen laadinta ja illemmalla töihin. a) otin painavamman kapulan (ei niin helppo ja mukava viskoa) ja b) Vertin viereen kilpailemaan kapulasta. Sehän toimi ja ei aikaakaan niin Quru kilvan toi kapua käteen asti. Kestoakin pystyi jo pidentämään ja hoksasi irti-käskyn merkitystä. Välillä nappasi Vertin suustakin kapulan, kerrankin näytti ku pojat olis tehny pikajuoksijoiden viestivaihdon! ;D

Tänään taas luentojen jälkeen. Lahopäänä otin taas sen kevyen kapulan ja muutamat ekat nostot oli sitä eilen nähtyä nosto-tiputus-nosto-tiputus -ketjua, mutta hetkohtahan se sieltä muistui ja taas sai pidentää pidon kestoa ennen irti-käskyä. Toinen setti painavammalla ja hyvin alkoi pelittämään. En oikeasti olis kyllä uskonut näin nopeaan edistymiseen. Kivaa!

Niin, Vertillä alkoi nyt samalla sit metallisulkeiset ja tavan kapulan odotuskuuri. Tehdään siis niin, että jos lähtee omilla luvilla, Joonas nappaa kapulan pois. Eilen kerran varasti, tänään ei lainkaan. Tätä siis tehty myös Jattilan torstaitreeneissä. Viime talven noutokuurilla saatiin siis uusiongelma. Heh. Mutta tämä on helposti ratkottavissa, toivottavasti. Metallia muutamat eilen ja hyvin toi. Tänään ekan hyvin, toisella meni pelleilyksi ja yritti palkkaa muillakin tempuilla, mutta kun ei irronnut, toi kapulan käteen. :) Pienen pientä kalistelua, mutta sallittakoon.

Elmo tekee ihan perusnoutoa ja jouduttiin tänään tekemään jopa sama treeni kuin Vertille eli Jonttu otti kapulan pois porsastelusta (noutaa ilman lupaa). Ohhoh. ;)

Torstaitokoissa pääsääntöisesti on ollut Vertti, mutta toissa kerralla oli Elmo, sen sais kyllä aikas helposti alo-kuntoon, jos vaan omistajan motivaatio ja aika riittää kaikkien reenaamiseen. Vertillä avo alkaa olla kisavalmista ja voivoita samalla pohjustellaan. Tarkoitus olis keväällä AVO-kokeisiin. Syksyn aikana jokusen kerran Qurukin on ollu tekemässä jotain pientä torstaitokoissa, mutta kahtena viimeisimpänä kertana olen ottanu Qurulla pikatreenit ennen vuoron alkua. Viimeksikin teki niin särmästi, että ihan ajatus tokopuolen nostattamisesta taas voisi olla ajankohtaista. Hyvin keskittyi ja teki vaikka aivan keskellä esteitä tehtiin, kun jossakin vaiheessa syksyä esteet toi mukaan pientä ääntelyä. ;) Viimeksi oli särmämies. :) Seuruuseen kestoa, jättävien vahvistusta ja liittämistä seuruuseen. Paljon paikkamakuita häiriössä tai siis vieraiden koirien kanssa. Luoksaria sekä luoksarin stoppien pohjustusta, ruudun pohjustusta, kaukojumppaa, hyppyä, noutokuosiin, luoksepäästävyyttä - siinäpä sitä talveksi puuhaa Qherralle.

Elmon nollarata

Tässä vielä Elmon nollarata. Kiitos Lauralle ja kuvaajalle (Vänelle?).

Menoa eiliseltä

Qurun radat.

Elmon se hylly-rata. Nollarata onkin Lauran kamerassa, kun kepo lähti aiemmin kotia sulattelemaan itseään.

Muut sen arvasi - mie en uskonut!

En siis uskonut, että Quru sen tekisi, nousisi näin pian 2-luokkaan! Ja teki sen vielä A-radalta eli tänään korkattiin jo kakkoset. Muut tuntui nousuun uskovan ja sitä ennustavan, mutta minä en tuommoisen teinipojan kykyihin vielä uskonut. Tiesin kyllä jo ennen ekoja startteja (ja ääneen sanoinkin), että Quru voipi vaikka nollan tehä, mutta sentäs nyt toisissa kisoissa ja 5:llä startilla kakkosluokkalaiseksi! Huh huh. :) Tiedättekös, tuollaisen teinipojan kanssa kun ei voi tietää milloin se alkaa kiukkuilemaan ja angstailemaan mammaa vastaan ja silloin ei ainakaan nollia tule! ;)

Ei ollu siistein nolla ja meno on vieläkin hiukan koulupoikamaista, mutta tuskin sitä nyt kahdessa viikossa ihmeitä ehtii tapahtua ja agiakin siinä välissä otettu kahdesti. ;D Muistin eilen mm., että Qupa on tehny A:nkin viimeksi kisoissa, mutta eipä tuo ollut ongelma.. Ekalla radalla Quru oli minien ja medien ainut nollan tehny ja maxeistakin vain yksi nolla ja ainakin lähtälistojen mukaan oli reilu 50 koirakkoa (varmaan poisjääntejä, mutta kuitenkin) eli tulosten perusteella ei ihan helppo, vaikka miusta se oli lukuun ottamatta loppua, missä meilläkin tuli hiukan haastetta. Kepeiltä mentiin putkeen mistä sit loppu"suoralle", mutta Quru oli menossa takasin kepeille ja miehän tahdoin sen tulevan pituudelle, niin siinä pelastuksessa menikin sitten se etumatka jonka olin ajatellut ottaa ja loppuun tuli hiukan jännitystä. No nolla on nolla!

Tuntuu, että olen jotenkin ihan jäissä Qurun kanssa radalla, en tiedä sit miltä se muitten silmään näyttää, mutta ehkäpä se on se luottamuksen puute, vaikka kyllähän mie oikeesti tiedän Qurun monia juttuja osaavan, mutta silti en luota... Se vaikuttaa sitten omaan liikkeeseen ja sijoittumiseen, mutta ehkäpä se ajan ja kokemuksen kanssa siitä. Niin ja keinu oli tänään ekalla vauhdikas, luulin, että menee läpi ja annoin napakkaa käskytystä ja hienosti pysähtyi ja asetti tassut vielä on offiinkin. :) Nyt huomasin Qurun kattelevan jo matkalla "omiakin" esteitä", esim. A:lta kun mentiin putkeen ja siitä sit kepeille, niin siinä välissä näin Qurun kattelevan takaisin A:lle. Kepitkin on kisoissa hitaammat kuin treeneissä, mutta toisaalta mieluusti oikein ja kokemuksen karttuessa uskon sen vaudinkin kasvavan, kunhan sitten samalla myös maltti säilyy.

Pelolla odotankin milloin se sillain hullunpalolla syttyy ja mie jään yksin Zupan suorittaessa (haluamiansa) esteitä! ;D Eli täällä odotellaan kauhulla hyllyputken alkua. Hassua muutes, Qurun kaikki virheet on tullu putkilta, ekoissa kisoissa kielto ja sit putkesta takasin kääntyminen ja siitä sit A:lle --> hyl, ja tänään sit tokalta radalta 5 putkelta takaisin kääntyminen. No kisoihin lähdettiin opettelemaan kisatilannetta ja näkemään mitä osataan eli tiedämme mitä reenaamme: putkia! ;D No ehkä pidämme (tai yritämme pitää) siinä kuitenkin kultaisen keskitien.. eli ei kiitos putkihullua, mitä olen vältellytkin. ;)

Toinen rata tosiaan kakkosissa. Sieltä voitto 5:lla ja 3,15 ya, tuli takaisin yhdestä putkesta ja kontakteillakin pidin taas maltilla. Muutenkin rataprofiili oli sellainen, että ei siinä oikein vauhtiin päässy, paitsi yhdessä kohdassa. Kuten tuomarin kanssa juteltiin, että hyvä opetella kakkosissa juttuja ja kontaktitkin kunnolla ja oikeesti meillä ei ole kiire. Mie en edes tiedä miten miun kunto kestää aikanaan sit kaikkien kolmen kanssa kolmosissa. Tää nousu kakkosiin oli käytännön syistä toivottua, meinaan kisapäivät ei ole aamusta iltaan, mutta vetästä muutamassa tunnissa 6 starttia. Kuntokuurille ennen Qurun seuraavaa siirtoa ja siihenhän voipi mennä kauankin, kun katsotaan nyt edes milloin ja missä kisataan ja milloin se mopo lähtee Zupa-Zuikulla käsistä! ;D

Elmo ei käyny lainkaan esteillä sitten viime kisojen, olis varmaan kandennu. ;) Ekalta hyl, ohhoh, teki ihan oman ratkasun. Piti tulla välistä, Elmo meni takaa. Ohjaaja otti kohdan hyvin löysästi ja oli oikeastaan iloinen Elmon omasta ratkaisusta! ;) muuten buenoa menoa ja tuntui, että rullasi ihan ok. Tosin radatkin oli helppoja ja juoksevia. Niin kolmosilla siis Leena Rantamäki-Lahtinen ja Qurulla Marja Lahikainen. Miusta se kakkosten rata oli vaikeampi kuin nää kolmosten. Toiselta taattua Elmo ja nolla, 4.sija. Aloitettiin kisakirjassa uusi sivu ja SM-nollien triplaus, sillä nyt niitä taitaa olla 15. Otetaan triplaus vaikkapa kevään tavoitteeksi. Vaikka Elmon kanssa harrastellaan, on ne tavoitteet kuiteskin kivoja ja antaa tiettyä tsemppiä. Pitäskin oikeesti joku hetki uhrata ensi vuoden ajatteluun kaikkien osalta. Vaikkapa reissun jälkeen, joulun jälkeen!? joo- tähän siis palataan. :)

Verttikään ei tehny yhtään hyllyä. ;D Niin kun se ei startannu, vaan oli hyvä apupoika Qurun mukana ja kävi vähän tokottelemassa hallissa. Pistos on tehonnut niin että ruoka maistuu ja haistelu ojanpenkoilla vähentynyt! En olis voinu uskoa kuin alkaa oikeesti ruoka Verttiäkin kiinnostamaan. Se on liikuttavan ihana lenkeilläkin tarjoamansa kontaktikävelyn kanssa- sillähän saaattaa saada herkkua, ehkä, joskus, ainakin toivossa on hyvä elää! :)

Menestyksen kunniaksi pidettiin taas hodari(pojille ne on hotarit)kestit ja ne on oppinu homman idean. Rivissä istuvat ja vuoronperään saavat haukata hodarista. :) Tällä kertaa saivat syödä kaikki hodarit noin, yleensä jaetaan osa sitten kuppeihin, mutta tuosta tyylistä tuntuu pojjaat tykkäävän. Jokaisella on kuitenkin oma tyylinsä haukata hotarista, Quru the pullasorsa (nimi siis tulee yhdestä tarinasta kun Q hotki järven rannalle sorsille jätettyjä pullia... :D) on kyllä ahnein tässä lajissa! No se mestarille suotakoon. Ja saihan Quru vielä lähikaupalta pehmolelu tuhatjalkaisen (tuntuu, että Qurulla on niitä jalkoja välillä mahan alla enemmän kuin se 4-5 ;D), näin sen eilen kaupassa ja kuiskasin Zupalle, että ostan sellaisen jos sattuis nousemaan. Lupaukset on luotu pidettäviksi. Matkaan tarttui myös toinen lelu, joku möhköfantti, mutta se koki jo nopean kuoleman, sillä täytteet tursuaa jo niskasta! Tuhatjalkasen kesähattukin on saanut jo pahoja osumia, katsotaan miten sen lopulta tulee käymään.

p.s videot laitan huomenna, nyt olen niin väsyny, että pakko mennä nukkumaan ja Qurun kunniaksi ostettu ja juotu siideri(t) auttaa nukkumattia ilmeisen tehokkaasti. ;)

Qurun (virallisen) kisauran avaus! :)

Viikonloppuna hujahti hallilla, kisojen tiimoilla. Quru aloitti kisauransa, vaikka olin jo ajatellut avauksen tapahtuvan vasta ensi keväänä, mutta mutta.. ;) No tavoitteena oli kisatilanteeseen tutustuminen. Tavoitteet ylittyivät roimasti. Myös Elmo jatkoi varmaa tulostasoaan. :)

Qurulla lauantaina tuomarina Johanna Wütrich, ekalta agiradalta nollavoitto! Keinu oli kyllä hilkulla lentokeinuksi, mutta tuomari tulkitsi tilanteen mein eduksi. ;) Ja keinun ja puomin erottelutreenit onkin suunnitelmissa olleet muutenkin. Toinen rata oli hypäri, josta 5., kielto putkelta. Tällä radalla piti käydä ratatyöntekijä keppien ja hypyn jälkeen tsekkaamassa, jospa sillä olis ollut etupalkka. ;) Lauantain radat.

Sunnuntaina Eeva-Liisa Pohjanen tuomaroi ykköset ja ei todellakaan olleet helppoja ratoja, töitä sai oikeesti tehdä. No Quru jatkoi yllättämistään ja ekalta radalta nolla sijalla 2. Toinen rata oli myös agirata ja se meni buenosti radan loppupuolelle, kunnes A:n alla olevasta putkesta kääntyi takaisin ja sitten hypähti A:lle. Loppu menikin sitten taas buenosti ja mm. pidin A:n kontaktilla tovin. Muutenkin maltettiin ottaa kontaktit kunnolla ja niistä en todellakaan ala kiireellä vapauttelemaan, kun ajoilla ei oikeesti tässä vaiheessa ole väliä. Muutenkin Qurun meno näyttää vielä teinipojan menolle, tavallaan se on jo syttynyt lajiin, mutta (pelolla) odotan sitä tiettyä (hullun) kiiltoa silmiin. Voisi sanoa, että vielä "siistiä sisätyötä", mutta eiköhän päästä pian "räkäposkella menoon". Eihän Quru vielä ole agia kauaa tehnyt, eri asia olis, jos pennusta asti olis juoksennellut, ni osais rataa jo varmasti lukeakin itse. Toisaalta hyvä, pysympähän mie vielä jotenkin menossa mukana.. ;)

Elmolla lauantaina yksi startti ja nolla. :) Hypäri jätettiin väliin, koska kisat hiukan venyi ja miulla oli kaamee päänsärky ja ajattelin, että jaksan sitten aamulla Qurun kanssa kirmata. Sunnuntaina Elmolla kaksi starttia ja 2 nollaa! On se vaan niin huiman kivaa, varmaa menoa. Niiiin terapeuttista kun Vertin kanssa sählätään sitten urakalla. Rikottiin myös taikauskoamme ja kuvasimme pitkästä aikaa radat.

Vertin saldona 4 hyllyä. Viimeisin oli nopein kautta aikojen, tein hämyjä lähdössä pysymiseen ja ekat kestikin, mutta kun olin ottamassa sitä ja nostin käden ylös ja läks ennen "hyppy"-käskyä, murahdin ja sylikyydillä pois. Myös sunnuntain ekan keskeytin ottamalla Vertin sylikyydillä pois, se oli ihan kuutamolla. Lauantaina eka rata oli ok, hypäri fiasko.. Ei voi tuosta vauhdista taipua kepeille, jos ei tajua yhtään vauhtia ottaa pois... Julkaistaan nyt tasapuolisuuden nimissä Vertinkin radat, vaikka mitään katsottavaa niissä ei olekaan! ;)

Vertti ei ole muutenkaan oma itsensä (tai no ei ole ollut niin Virtanen kuin yleensä, ei nujua ja hammasmiekkaile Qurun kanssa niin paljon kuin yleensä jne.) ja niinpä tänä aamuna varasin sille lekuri ajan. Epäilykseni eturauhasen puolella, kun on tässä syksyn aikana käynyt tyttösiä kylillä. Oikeaan epäilykseni osui eli intuitioon kannattaa siis jatkossakin luottaa, kun epäilee ettei koira ole täysin normi (tosin Joonas jo ajatteli Vertin vain aikuistuneen.. ;D) - eturauhanen suurehko (2,5cm), mutta ei tulehtunut ja keskivakokin tunnettavissa, onneksi. Eli paljon miedompi tapaus kuin Elmolla silloin aikanaan, joten toivottavasti ei tartte päätyä samaan kuin Elmon kohdalla aikoinaan... Lääkäri tutki niin palpoimalla kuin ultrallakin, eikä mitään kasvia tms. löytynyt ja rakkokin kunnossa. Pissanäyte valmistuu perjantaiksi, mutta ainakaan alustavassa ei ollut tulehdusta näkyvissä. Samalla otettiin myös verikoe ja kaikki oli kunnossa. :) Niinpä Vepa sai tardak-pistoksen ja jos nyt pissanäytteestä löytyis tulehdus, sitten ab-kuuri myös. Vertti käyttäytyi ihan todella reippaasti, virtsanäytekkin otettiin injektoimalla, mutta miun käytös ei ollut yhtä reipasta, sillä meinasin ultrauksen aikana pyörtyä.. jep, noloa, eihän siinä edes satu koiraa.... No hoitaja piti sitten Vepaa pötköllään virtsanäytteen ottamisen ajan.. mie katselin seinille ja istuin tuolissa ja kuivailin hikeä otsaltani. Pikkasen olen herkkä näissä jutuissa. No nyt sit kohta nähdään millainen Vertti olis, jos pallit vietäis pois.. jännittävää nähdä! Quru onkin sit hetken ainut "oikea" mies siis nelijalkaisista tässä talossa! ;)

Edellisenä vikonloppuna käytiin turisteilemassa Jyväskylän näyttelyssä, mie shelttikehällä, Joonas bckehällä.. ;) Olipa kiva nähdä tuttuja ja pääsinpä mie kehäänkin asti, Mummo-Muffyn kanssa esiinnyttiin ERInomaisesti. heh. :) ainiin Muffysta puheenollen, Aho on tsekannut silmät ja antanut terveen paperit. :) Jes.

Vuoden vikoihin kisoihin Jattilassa 10.12. osallistuu meidän jengistä sitten Quru ja Elmo. Vepa on doopingilla ja muutenkin katson missä vaiheessa otetaan nyt aksaa. Saattaapi olla, että Vertti aloittaa talvitauon jo nyt. Ehkä näitä vois hiukan porrastellakkin, kun useampi reenikaveri löytyy. No joulun aikana tulee totaalilepo pojille, kun jäävät Jontun hoiviin ja Sakukin tulee, kun suuntaamme äidin kanssa etelän lämpöön. :D

Uusia kuviakin olis kiva laittaa pojista, mutta kun niitä ei ole... kävi pikkuinen äksidentti järkkärin akun kanssa..no asialle tulis varmaan tehdä jotakin ja onneksi oli vain akku, eikä koko kamera... Blogin taustan sain vihdoin muokkailtua tuossa hetki sitten ja ennakoin (ja toivoin) sillä tuota lumen tuloa, mutta nytpä se lumi näyttää sulavan kaikki veden mukana pois ja taas on loskakeli.. :( Voi tätä harmautta. Kaiken lisäksi itsekin hain lääkettä päänsärkyyn, ontelot taas vaivaa... :( No pieniä ovat nämäkin murheet ja hoidettavissa, joten ei pidä vaipua valitusten maailmaan.

"Poika saunoo.."

..laulettiin lauantaina, mutta siitä myöhemmin.

Aluksi asiaan elikkäs raportoimisen arvoiseen keikkaan, Vertin luonnetesti. Monesti on kirjoittaminen ollut mielessä, kun testistä on (jo) yli viikko, mutta kun tuntuu jotenkin ettei ehdi (no oikeesti nyt on joutunu yliopistolla käymäänkin ja olemaan.. ;) ja illat koirien parissa, joko tokoillen, kouluttaen tai aksaten ja viikonloppuna juhlien ;)) ja sit on ollu muuten niin väsy ettei saa vaan aikaiseksi (vihaan tätä pimeyttä!), mutta NYT!

Testi oli Tuusulassa 30.10., Tuomarit Bengt Söderholm ja Tarja Matsuoi, jotka siis ovat samat kuin Impi-äiskällä muutama vuosi sitten. Vertti on kolmannen polven testattu koira (Lempi-mummo +172, Impi-äiskä +174) - aikas hieno juttu!

I Toimintakyky: +1/kohtuullinen = +15p
II Terävyys: +1/pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua = +1p
III Puolustushalu: +3/kohtuullinen, hillitty = +3p
IV Taisteluhalu: +2/kohtuullinen = +20p
V Hermorakenne: +1/hieman rauhaton = +35p
VI Temperamentti: +1/erittäin vilkas = +15p
VII Kovuus: +1/hieman pehmeä = +8p
VIII Luoksepäästävyys: +2b/luoksepäästävä, hieman pidättyväinen =+30p
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Yhteispisteet: +127 p.

Video matskua on (Kiitos kuuluu Lauralle, joka ystävällisesti lähti kanssani vapaaehtoisesti sunnuntaiaamuna _aikaisin_ kohti testipaikkaa!), kunhan saan tehtyä koonnin, mutta ensi nälkään tuomarin kommentit.

Traumoja ei jäänyt kummallekkaan eli myös paukkuarka omistaja selvisi testistä hengissä. ;) Oli kyllä niin mukava kokemus, että oikein odotan innolla Qurun viemistä, mutta siihen siis vielä tovi, eihän sillä vielä edes ikäkään riittäis.

Yllätyksiä, joskin ei kauheen isoja, mutta pisteissä näkyviä tuli. Esimerkiksi vilkkaus, itse olin ennakoinut +3, vilkas (ja Laura mietti +2 kohtalaisen vilkas/+3 vilkkaan väliltä), mutta menikin sitten erittäin vilkkaan puolelle! Toisaalta kun muistelee Vertin lapsuutta ja nuoruutta, niin.. ;) Joensuun porukka sen paremmin tietääkin, kun ketkä nyt vasta on Verttiin tutustunu, ni heille on erilainen kuva kyllä muodostunu..Aika kultaa siis muistoja, eikä nimi Vertti-Virtanen ollu tuulesta temmattu!

Toinen mikä meitä ihmetytti oli luoksepäästävyys, sillä olin oikeesti aivan varma +3:sta (kuten moni muukin, eikä siis pelkästään miun harha-ajattelua), mutta tuomarit olivat aivan oikeessa tässä tilanteessa Vertti käyttäytyi noin ja +2b oli aivan oikea "arvostelu". Vertti ei ollu sellainen mikä se normielämässä, vaan sellainen "menen töihin, silloin ei riekuta ihmisiä vasten" -Vertti. Parempi olla menemättä, kun niin ei saa tehdä koe- ja kisatilanteissa. Tähän liittyen; miusta on tosi hyvä, että luonnetestiin on yläikäraja, niin ei opitut asiat ala vaikuttaa. Qurukin saa mennä ennen 4 vuotta, mutta en kyllä vie ihan just 2-vuotiaanakaan.

Kolmas mikä ihmetytti ja yllätti oli puolustushalu ja terävyys, mie olin arvioinu ne toisinpäin. Luulin, että Vertti kyllä itsestän huolehtii, mutta ei välitä miun puolustamisesta, no väärässä olin.

Neljäntenä yllärinä tai no toisaalta se ei ollu kauheen iso yllätys, taisteluhalu suuruus. No toisaalta olen aiemmin puhunut, että kyllä sitä Vepalla on, vaikka ei niinkään miun kanssa leiki (tosin leikkishän se jos sille antaa siihen mahiksen ja kärsii sitten kädet mustelmilla.. ;)) Tuomaritkin kyllä totes miun leikittäessä, että saalistaa..jep, siksi mie varon sitä lelulla leikkimistä, ku mieluusti ottaa hihasta/kädestä kiinni ja se ei ole kivaa ja kyllä siitä on sanottu, mutta kun ei se ole siitä moksiskaan..ja ote on hiukkasen eri kuin Elmolla tai Qurulla. Saa uusia ehjiä puseroita ostaa! ;) Oikeesti sattuu! Ja tosiaan taisteluhaluhan on enemmän kuin pelkkä leikkimishalu, kuinka se pystyy voittamaan pelkonsa ja kelkallakin Vertti meni itse haistelemaan ilman apuja, vaikka pelotti ja ihmetytti hirveesti.

Kelkalla tosiaan Vertti reagoi heti ekasta kelkan nykäisystä ja haukkua louskutti koko ajan ja pitkin kintuin ja ilman apua uskalsi mennä haistelemaan. Seuraavana oli puolustus, missä reagoi myös heti ja haukkua louskutti etuviistossa ja välillä miun vieressä ja taas etuviistossa. Uskallan lähtä Vertin kanssa pimeelle kujalle! ;) Tässä osiossa jätettin koira testaajalle, joka sitten laski koiran miun luokse. No jäädessä ei Vertti kyllä ylintä ystävää ollu, mutta huvittavinta oli kun sen piti juosta kelkalle vielä haukkumaan tässä vaiheessa. Söderholm toteskin, että kerran haukkua nyt saa, ni sit haukutaan! :) (alkupuheessa oli puhetta, että haukkuminen ei ole meillä popjuttu!)

Tän jälkeen oli haalari ja räminä. Haalariin reagoi miusta ihmeen vähän (nykäisi kyllä nopealla reagoinnilla, mutta olisi voinu olla suurempikin reaktio), mutta tynnyrille huudettiin heti kun se lähti meitä "jahtaamaan". Samoin uudelleen kävelykierroksella muisti ihmeen vähän haalarin, meni aikas läheltä, eikä edes vilkaissu sinne päin, mutta veti kyllä eteenpäin. Tynnyrillekin meni ilman suurempaa panikointia haistelemaan. Pimeessä huoneessa tuli vikaan mutkaan asti ja kääntyi tarkistamaan taaksepäin, mutta sitten tulikin miun jalkoihin ja olisin saanu jo ilmeisesti sillon kehua, mutta en tajunnu ja Vepa jatkoin paikan tutkiskelua ja tuomari sanoi, että eiköhän se jo löytäny ja totes, että reippaasti toimi.

Sitten seinäosio, missä väisteli ja yritti vasemmalta-oikeelta-vasemmalta -liikkeellä pois tilanteesta, mutta oli tuomarin kanssa "kaveria" kun hyökkäys loppui. Sitten laukaukset. Reagoi about suun kiinni laittamisella eli ei oikeestaan mitenkään. :)

Kokonaisuudessaan siis meni hienosti ja kuten tuomari totesi; kannattaa viedä kotiin ja on niitä hyvästä päästä shelttejä! :) Testin alussa totesi ettei shelteistä tiedä mitä tulee, kun ne voi olla ihan mitä vain. Oli kyllä kiva kuulla puolueeton ja asiantunteva näkemys Vertistä. Ehkä tuon vilkkauden paljastuminen antoi myös miulle jotenkin sellaisen "helpotuksen" ja "ymmärryksen" miksi en Vertistä nuorena niiiin paljon "tykännyt" (vaikka ainahan ne omat on parhaita ja rakkaita ;)) ja kun vieressä oli jo tavoilla oleva, mamman kulta Morris. Nykyäänhän Vepa alkaa olla aikas mahtipakkaus ja mitä se onkaan parin vuoden päästä. :) Täytyy myös muistaa, ettei tuo testi mittaa/kerro esim. ohjaajapehmeydestä, mitä Vertillä toivoisi olevan enemmän. Olis tehny nuoren Vepan kouluttamisesta hiukan helpompaa, mutta toisaalta Vertti on koira mikä on opettanu myös paljon ja samalla antanu myös paljon! ja opintiellä vieläkin, nuorihan se on yhä..

Mitäs muista. Emppu ei ole paljon ihmeitä tehny, kerran on muistaakseni hallilla agia tehny, muuten ollaan tehty lihasjumppausta ja venyjä. Hannelella käytiin tsekkauksessa viime viikolla. Nyt on selkärankaan saatu toivottua liikkuvuutta ja nyt lanneselkään seuraavaksi. Elmo siis voi vallan mainiosti, mutta kokeillaan jos saatais se kulkemaan vieläkin kovempaa.. ;)

Saku käväs taas hoidossa viime viikon ja lähti lauantaina kotia. Sekin kävi Hannelella viikko sitten tiistaina. Pappa sai jumppaohjeita, kun äiti on ahkerasti venytellyt, niin selkeesti rintakehän "auettua" kyynärän asento on ulkoneva, kun lapatuki on olematonta. No katsotaan mitä jumppaamisella voi vanhukselle vielä saada aikaan. Fyssarista puheen ollen, Verttikin kävi ennen luonnetestia, eikä mitään ihmeitä ollu. Pientä rentoutusta laserilla ja omatoimi jumpat ja venyt jatkuvat.

Quru liitelee ahkerasti ja katsotaan milloin kisaura korkataan. Se on vaan oikeesti aikas magee pakkaus. :) Paljon, paljon vaan tehtävä pientä treeniä, jotta tekniikat ja taidot kehittyy, ni hyvä tulee. Oltiin muutes sunnuntaina Rauno Virran koulutuksessa, molemmat veljekset. Tää oli Qurun eka tällainen "oikee" koulutus ja sehän meni vallan hyvin. Ainoo vaan, että kesken kaiken tuli toiselta kentältä koira kaataen väliaidan. :( Onneksi ei käyny mitään, ehdin napata kainaloon ja Rauno "suojasi" meidät hyvin ja murisevakarkuri saatiin pois..nyt on käyny Qurulle muutama tuollainen häslinki viimeisten viikkojen aikana, mutta onneksi on niin syttyny jo hommaan, että pikaisesti unohtuu, kun töitä jatketaan. Fyssarille pitäis varata myös aikaa, kun tuntuu pitkissä selkälihaksissa kireyttä mitä en auki saa.

Niin, juu ja miksi tennarit hiukan painoi ja reidet oli makaroonit sunnuntaina? No lauantaina vietettiin Vesalassa Jatin 20-vuotisjuhlia ja yöhönhän se meni, mutta lystiä oli! Siellähän tapahtui varsinainen ylläri ja olin aivan ällikällä. Viime vuonna Kennelpiiri lahjoitti seuralle uuden pystin kiertopalkinnoksi. No mie sain sen Kunniapalkinnon (KP! heh, ;) toinen tähän talouteen, Morris sai pikkupentuna...), perustelut ei ihan jääneet mieleen, kun menin niin häpsingille, mutta jotakin siinä oli positiivisuudesta! Enkä tajunnu siellä kiittää kuin mahtis poppoo täällä on ollut - niin hyvin on porukkaan päässy sisään! :) Saunottiin kyllä, mutta poika ei (onneksi, jotta pysyi ehjänä ;)) saunonu, me senkin edestä! ;D

Ohi syyskuun läpi repaleisen lokakuun

Vielä ei ihan onneksi lokakuu ole mennyt, mutta syyskuu ehti kirjoitustauon aikana hujahtaa..Paljon on tapahtunut. Kerrataan tapahtuneita vaikka lajeittain ja sitten jotain yleistäkin höpinää, varoituksena: kirjoitus on pitkä! ;)

Lähdetään liikkeelle agista. Valkeakosken reissun jälkeen ei olla kisattu kuin piirikset 4.9. Jyväskylässä. Elmolle tupla, mutta kahdelta ekalta radalta ja siten kolmannelta - mikä oli siis piiriksien "finaali" - hylly, sillä keppien aloitus meni pieleen ja Empsu pujotteli takasinpäin enempi kuin kaksi väliä. Vertille kolme hyllyä, mutta kaksi rataa oli loistavia, vain yhdet putket väärästä päästä! Yksi meni aivan käsille, mie olin huono = löysä ohjaaja ja sehän ei sitten toimi Vertin kanssa lainkaan. ;)

Kisojen jälkeen Elmo on taukoillut agista, käynyt hallilla vain muutamasti ja Quru onkin tuurannut sitä keskiviikon treeneissä. Vepa on treenaillut keskiviikoisin ja satunnaisesti ollaan käyty myös itsenäistä kivaa tekemässä, kuten myös Quru, mutta enempi pitäis tehdä. Vertin kanssa käytiin syyskuun puolivälissä Janitan ja Jaakon kurssilla ja tykkäsin! Hirmuisesti! :) Oikeestaan Janitan radanlukuluennon jälkeen tein päätöksen, että Quru ei aloitakaan vielä nyt lokakuun kisoissa kisaamista, sillä en halua taas tehdä samaa virhettä, että lähtisin liian"keskeneräisen" koiran kanssa kisaamaan ja sitten saisin todeta, että ei onnistu vielä se ja se ja se.. Janitan sanoin: "helpompaa opettaa puutteet kolmessa kuukaudessa kuin vältellä niitä 6 vuotta.". Kahdella edellisellä kisakaverilla olen lähteny heti just kun kisaikä on tullu täyteen (Morris 18 kk 2pv, Vertti 18 kk 5pv), jospa miekin olisin jotakin ottanut opikseni.. ;) Mutta jää nähtäväksi kuin kauan maltan olla lähtemättä kisakentille junnun kanssa. Quruhan tosiaan olis kyllä ykkösen tasoinen, sillä se osaakin kontaktit ja kepitkin (paremmin jo nyt hakee kuin Vepa ;)), mutta pidemmälle katsoen sillä on teknisesti vielä paljon paljon puutteita, joita siis pitäis nyt niiku harkata, kunhan sais itseänsä sinne hallille useammin. Jotenkin on se suurin agipalo (omaan treenaamiseen, koulutan kyllä ilolla: jatko2:sia ja 3:n kisaavia) tällä hetkellä hukassa ja tilalla on tokoinnostus! Jep, mutta nou hätä, kyllä tää on varmasti väliaikaista.. ;D Viikonlppuna on kotikisat tulossa, Epalla ja Vepalla molemmilla 4 starttia.

Tokossa tosiaan torstain bc/shelttivuoro on jatkunut kesätauon jälkeen. Treenikamuina ovat siis Katja ja Pongo, Hanna ja Kit ja Riikka ja Flai/Priima. Välillä meitä on ollu niin vähän, että olen tehnyt myös Elmolla. Lisäksi Vertin kanssa käydään maanantaisin Taitavilla Tassuilla Tuire Marjamäen toko-opisssa. 10 kerran kurssi, josta takana lähes puolet. Myös kotona ollaan koko jengin voimin tehty pientä tokottelua. Elmolla seuruuta on palautettu alkutekijöihinsä ja jättävät on suuresti työn alla. Quru on tehnyt myös perusjuttuja, erityisesti takapään käyttöä askelissa.

Viime viikonloppuna Vertti sai uuden kisakirjan, sellaisen pienemmän kuin aiempi ja se on vihreä. Käytiin korkkaamassa tokoura Laukaan kokeessa, tuomarina Katja Rautiainen. Ykkönenhän sieltä napsahti! :)

Verttihän oli jo keväällän 2010 ilmoitettu kokeeseen, mutta koetta edeltävänä iltana kuulin isäni kuolemasta, joten silloin kokeilu jäi. Ja sitten tulikin Morrin kuolema ja tokointo hävisi. Myös paikallaolohässäköistä (mitä tänäkin syksynä on tuntunut paljon olleen) lukeminen on vain siirtänyt kokeeseen menoa. Muutenkin toko oli miun ja Moon juttu.. kokeeseen ilmon jälkeen tuli haikea olo ja varsin kun kaivoin M:n kisakirjan esille ja niinhän sitä tuli muistoja mieleen...

No ennakkopaniikkiani ei yhtään helpottanu tieto ketä paikkamakuussamme on: saksanpaimen, saksanpaimen, dopperi ja Vepa viimeisenä..ja ken tietää miun ja Vertin paniikin ensimmäisenä mainittua rotua kohtaan (juu, tiedän että kaikki eivät ole sellaisia kuin mikä Moon kuolemaan vaikuttamassa, vika on yleensä remmin toisessa päässä..) ja Kiitos Tiinalle Pikkiksen kanssa tehdyistä keskiviikon paikkamakuutreeneistä!! :) Muutenkin Pikkis on auttanu Verttiä roturasisimistaan, kun Pikkis on kuiteskin agia tekevä saksalainen (+ tyttö!)! ;D ja sellaisistahan shetlantilainen ei voi olla tykkäämättä! No lopulta toinen ko. koirista olikin poissa ja meidän setissä oli bc, sakspai, dopperi ja Vepa.

Pisteet oli 164 p. vaikka yksi liike nollattiin Vepan oma-aloitteisuudesta johtuen.. ;)

Luoksepäästävyys: 8! :( (mie kun tunnen Vertin olisin antanu enintään 5, meinaan perutti miun taa ja tuli vasta "houkuttelun" jälkeen käsiteltäväksi, no videolta katsottuna just ennen luoksepäästävyyttä katselee ketä vieressä onkaan... argh! ei ollu todellakaan omaitsensä.. no tuomari ilmeisesti katsoi rodunomaiseksi toiminnaksi ja antoi sitten mitä antoi...näin siis voi olla hyötyä shelttien "maineesta"... )

Paikkamakuu: 8 (alussa annoin kaksi käskyä tietoisesti, kun oli edelleen hiukan "kuutamolla"eli keskittyi ja katseli muualle, tuomari ei kuullu ekaa, mutta rokotti myöhäisestä käskyttämisestä eli kuuli vain sen jälkimmäisen, makuu oli hyvä (tuomarinkin mielestä), vaikka vieruskaveri nousi välillä paikkojaan putsailemaan..)

Seuruu hihnassa: 9 (miusta hyvää, tuomarin mukaan seuruu hyvää, mutta käännöksissä hiukan irtosi ja siitä pisteen vähennys)

Seuruu ilman hihnaa: 9 (miusta hyvää, tuomarin mukaan seuruu hyvää, mutta käännöksissä hiukan irtosi ja siitä pisteen vähennys)

Liikkeestä maahan: 10 (Hieno!)

Luoksetulo: 10 (Hieno!)

Liikkeestä seisominen: 0 (liikkurin sanoessa käsky, näin sivusilmällä, että V jäi johonkin ja mielessä kävi, että ennakoiko seisomisen, mutta käännyttyäni huomasin shelamin olevan hienosti maassa... Treeneissäkin Vertti on harrastanu tätä = tiedän mikä liike tulossa eli ennakointia! ;D)

Hyppy: 9 (piste meni kun läksin kohti koiraa, Vepa haisteli hyppyä, mutta nenä ei kyllä lautaan osunut vaan se oli sitä ilmanuuskutusta)

Kokonaisvaikutus: 10 (Koira teki iloisesti loppuun asti ja ohjaajan toiminta myös hyvää)

Harmi tuo nolla, mutta mie olin kyllä oikeesti todella tyytyväinen Vertin asenteeseen. Opin myös sen, että V saa mennä jo paikkamakuseen kovemmalla vireellä, kun nyt olin laskenu sen tosi alhaiseksi, yksilöihin nostatin sen ilmeisesti sopivalle tasolle. Itseänikään ei enää jännittäny paikallaolon jälkeen, kun tavoitteksi olin asettanut Vertin hengissä pysymisen! ;) ja yksilöissä oli ajatus tsekata missä mennään. Jatkossa mennäänkin AVO:ssa! :) :) siis Vertin kanssa, seuraava alokas Elmo ja sitten Quru...Kokonaisuudessaan kokeesta jäi kiva maku. Tuomari oli tosi kiva, joskin suht tiukka siihen mitä ennen olen alon/avon tuomarointia nähny. ALO:n taso oli myös hyvä, 5/8 sai ykkösen ja loputkin muistaakseni hyvät kakkostulokset.

Mitäs muuta. Saku täytti 14 vuotta! On ollut meillä nyt kolme viikkoa lomailemassa ja käynyt Hannelella hoidossa. Mie sanoin jo ennen hoitoja että kukaan meidän pojista ei haluis liikkua, jos olisivat niin jumissa kuin pappa, se kevään "möyhennys" ei tehny muutenkin jäykälle papparaiselle hyvää (no kenelleppä tekis, mutta..). Hannele on tehny kyllä ihmeitä. Saku on alkanu leikkimään Vertin ja Qurun kanssa, tai siis luulee leikkivänsä niiden kanssa, vaikka kaksikko ei ole papparaista huomaavinaan.. ;) Sakun leikki on sitä, että puree/näykkäsee molempia kun hippastavat ohi. Muutenkin se on virkistyt ja tehny jopa pahojaan.. mm. eräänä päivänä kun tuli kotia, oli toimistohuoneen (missä Sakke on yksin olleessaan) metallinen roskispönttö kaivettu työpöydän alta, kaadettu ja sisältö (paperit) pitkin poikin.. ;D Vauhti ei ole kovaa, mutta jäykkyys on vähentyny ja liike on "puhtaampaa". Ainiin, en ollu uskonu, ku äiti oli sanonu Sakun kaljuuntuvan, se oli tosiaan totta. Se oli ku nelikuinen sheltinpentu, päällyskarva poissa ja alusvillakin sellaista höttöä. Pallin poisto tosiaan pistäny tukan irtoomaan. Näytti joko sille, että se olis keväällä ajeltu klaniksi tai pennut tehneelle nartulle.. heh. Ja kuulemma se oli ollu pahempi! Tosiaan ihmeen nopeesti uus tukka on kasvanu, sillä kolme viikkoa sitten päällyskarvaa oli raitana selässä ja nyt on jo kylissäkin. Häntäkin on kyllä karsea! ;D sellainen ruoska..ja pöksykarvat, ai siis mitkä?! ;D ja tummasoopeli vaaleni..



vertailuksi kuva esim. toukokuulta


Lisäksi Vertti luuli Sakun nähdessään, että se on tyttö. Yritti ekan illan astua, mutta sitten uskoi, että tätä "tyttöä" ei astuta, kun se kovin irvailee. Qurukin on ollu ihan säyseä Sakun kanssa, kuten se yleensä tytöille on, niitähän pitää mielistellä, eihän niille kukkoilla! ;)

Elmo on myös käyny Hannele-fyssarilla ja tutut paikat eli oikea lapa ja hauis ja vasemman puolen "ylimenoalue" olivat erityisesti hoidon kohteena. Nyt meillä on uudenlaiset venytykset menossa ja ensi viikolla katsotaan kuin vasen kylki on venyny ja saadaan uudet jumppaohjeet. Elastiset herrat eli Q ja V:kin pitäis käyttää tsekkauksessa ennen talvea, mutta ne on kyllä pysyny vetreinä omalla hieronnalla/jumpalla.

Vertin sukulaisia käytiin myös syyskuussa moikkaamaassa Amorosan kasvattitapaamisessa. Siellä oli temppukoulu ja Joonaskin laitettiin mm. Vepan kanssa opettelemaan tassujen laittoa jalloille ja askeleiden ottamista, vatiin tassuja jne.. Olen nähnyt sen jopa paristi ottaneen kotonakin jotain perustemppuja poikien kanssa.. heh.



Sukulaisien tapaaminen on lystikästä ja kun amorosalaiset kokoontuu, se on myös vauhdikasta, mutta suurin osa kuvista on rauhallisesta osuudesta eli temppujen teosta, jolloin amorosalaiset pääsivät käyttämään aivojaan! Lisää kuvia täällä. (linkki tulossa...)



Myös Quru ja Elmo tykkäävät Vertin sukukokouksista



Niin, juu, sukulaisista puheenollen. Qurun Muffy-mummo kävi silmätarkissa ja diagnoosina PRA-epäilyttävä, joten Qurun jalostussuunnitelmat ovat jäissä, kunnes uusintatarkistus tehty ja lopullinen diagnoosi selvillä, jos PRA, Zupa jää ilman naisia (jollei sitten joskus dna-testi valmistus ja Quru ei ilmene kantajaksi tai sairaaksi..). Katsellaan ja odotellaan mummon uusinta tsekkaus.

Mulla opinnot ovat jatkuneet, vaikka opiskelukone ei ole oikein käynnisty 100 %:lla teholla, jotenkin aina syksy on väsyttävää aikaa... kun tietää että pitkä, kylmä talvi edessä. Tykkään kyllä vaan niin paljon kesästä. Juu, kyllä kuulaat, sateettomat syksypäivätkin ovat ihania, mutta kun tuntuu, että sataa, sataa ja sataa.. neljän koiran pesu ei ole herkkua. Viikonloppuna määrä väheneekin kolmeen, äiti tulee Sakkeuksen hakemaan, tosin mutaman viikon päästä Sakke palaa jengiin, lisää hoitoja ja äiskä pääsee reissuun.

Kuulumisiin taas (ehkäpä hiukan tiheämmin.. ;)) Mukavaa syksyn jatkoa kaikille! :)

Taas hodaria ja enemmän kuin viikko sitten

Tänään lähdettiin aikaisin (meinas olla jo liian aikasta ja nukkumaan teki mieli jäädä..) kohti Valkeakoskea. No kyllä kannatti lähteä. Tuomarina Asko Jokinen ja tarjolla molemmille kolme starttia. Elmolle lähes triplanollat (SM-nollat kasaan) ja Vertille kolme tulosta!

Elmolle ekalta agiradalta nolla ja sij. 2 ja SERT-A (-1,00), toiselta nolla ja sij. 4. (-6,76) ja hypäriltä 1,30 yliaikaa, mutta puhdas siis sekin. Toisen agiradan puomiin en ole tyytyväinen, mutta syyllinen olen mie, hätäilin ja vapautin liian aikaisin, vaikka siis mitään vaaraa virheestä ei ollutkaan, mutta mutta, jatkossa tarkemmin. Vauhtikaan ei ollut ihan samaa kuin viime viikolla, mutta ehkäpä siihen hiukan vaikutti rimojen korkeus, kaikki oli tapissaan. Mutta enhän mie saa ressata niistä ajoista, kun ei sitä tee moilanenkaan. Ja unohdin täysin hypärillä sen hoputtamattomuuden, sillä sorruin siihen taas ja se ei ainakaan vauhtia lisää eli jatkossakin kannustusta ja hoputusta sopivasti, ei painetta luoden.

Vertille ekalta 10 ja hiukkasen yliaikaa, kun kieltoja korjailtiin (toinen keppien ohituksesta ja toinen helpohkolla hypyllä). Toisella radalla Vertti sitten yllätti ja tempaisi nollan (-10,39), sij. 2. eikä paljon voittajalle hävinny. Nätit pysähdykset kontakteilla, parista kaarroksesta olis saanu vielä pois, mutta tavoitteena nyt tehdä tuloksia ja saada yhteistyötä toimimaan paremmin. Hypäriltä 15 ja himppasen yliaikaa taas kieltojen korjailuista (toinen hypyltä, toinen putkesta, mikä on outoa) ja alussa takaakierrolla muurin palikat (no kun minä palikka olin edessä..) tuli alas. Vitsit, kun Vertin kanssa saadaan homma natsaamaan, niin kyllä on lystiä. Meno tuntui tänään niin kivalle ja oikeastaan jotenkin helpollekkin. :)

Kolme hodaria oltiin sitten pojille velkaa, sillä 1 Elmon sertistä, 1 Elmon tuplasta ja 1 Vertin nollasta. Jokaiselle siis yksi, myös Qurulle, ehkä sekin joskus sitten tienaa niitä jengille, kunhan ikä antaa mahdollisuuden yrittää. ;)



Vain muruja jäljellä... lisää nollia tehtävä, on se sen verta hyvää..

Eilen ei menny ihan yhtä hyvin, kun käytiin illalla Jattilassa starttaamassa yhdet. Elmolle 5 kosketuksesta, takaakierrolle mennessä pohkeeseen tuli ja lisäksi vielä itse kaaduin radalla ennen keppejä..mutta saatiin pakka pidettyä kasassa eli jatkettiin kaatumisesta huolimatta maaliin. Vertti oli kuin möllien mölli. Ei siitä sen enempää, se oli eilen ja tänään oli jo parempi. ;)

ja ehkä eilinen sähläys annetaan anteeksi, kun katsoo sitä edeltävää vuorokautta, sillä ajeltiin perjantaina Joutsenoon Astan ja Ilen & Iitan ja vauvan + shelttityttösten luokse. Impi-äiskällä oli juoksut ja Vertistä olis ollu kivaa lisääntyä vaikka äitinsä kanssa.. ;D Lempi-mummo ihastui Elmoon, ihmetteli ja kulki Elmon perässä ja Elmon piti ihan välillä kunnolla hammaskalustoa esitellä. Elmo sai Iitasta kaverin, pallonheittäjän. :) Mukava reissu vaikka hiukan pikainen, mutta kuukauden päästä nähdäänkin uudestaan. ja kuulkaas pekoniakin oli aamupalaksi, mitä en edes hotelleissa ole saanu! ;D Kiits kaikesta! :)

Elmo ja Iita leikkii

Mennyt viikko on ollut kyllä todella rankka ja vielä kun flunssan jäänteet vaivaa... Maanantaina agia Vertillä ja Qurulla, tiistaina kouluttamassa, keskiviikkona agia Elmolla ja Vertillä, torstaina sitten Qurulla ja Vertillä ja kun ne illat aina tuppaa hyvässä seurassa venähtämään! ;D ja reenien päälle olen vielä jumppauttanut ja venyttänyt koirat, niin ovat yöunet jääneet vähiin.. Niin ja perjantaina aamusta agia Qurun kanssa, kun oltiin Mian & Hipun ja Oodin kanssa ottamassa pienet reenit ennen Joutsenoon lähtöä. Silloin sain kokeilla myös pientä mustaa kiituria, se oli nastaa! :) Täytyy antaa poikien alkuviikosta hiukan lepäillä ja ehkä itellekkin lepo tekis hyvää.