"Poika saunoo.."

..laulettiin lauantaina, mutta siitä myöhemmin.

Aluksi asiaan elikkäs raportoimisen arvoiseen keikkaan, Vertin luonnetesti. Monesti on kirjoittaminen ollut mielessä, kun testistä on (jo) yli viikko, mutta kun tuntuu jotenkin ettei ehdi (no oikeesti nyt on joutunu yliopistolla käymäänkin ja olemaan.. ;) ja illat koirien parissa, joko tokoillen, kouluttaen tai aksaten ja viikonloppuna juhlien ;)) ja sit on ollu muuten niin väsy ettei saa vaan aikaiseksi (vihaan tätä pimeyttä!), mutta NYT!

Testi oli Tuusulassa 30.10., Tuomarit Bengt Söderholm ja Tarja Matsuoi, jotka siis ovat samat kuin Impi-äiskällä muutama vuosi sitten. Vertti on kolmannen polven testattu koira (Lempi-mummo +172, Impi-äiskä +174) - aikas hieno juttu!

I Toimintakyky: +1/kohtuullinen = +15p
II Terävyys: +1/pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua = +1p
III Puolustushalu: +3/kohtuullinen, hillitty = +3p
IV Taisteluhalu: +2/kohtuullinen = +20p
V Hermorakenne: +1/hieman rauhaton = +35p
VI Temperamentti: +1/erittäin vilkas = +15p
VII Kovuus: +1/hieman pehmeä = +8p
VIII Luoksepäästävyys: +2b/luoksepäästävä, hieman pidättyväinen =+30p
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Yhteispisteet: +127 p.

Video matskua on (Kiitos kuuluu Lauralle, joka ystävällisesti lähti kanssani vapaaehtoisesti sunnuntaiaamuna _aikaisin_ kohti testipaikkaa!), kunhan saan tehtyä koonnin, mutta ensi nälkään tuomarin kommentit.

Traumoja ei jäänyt kummallekkaan eli myös paukkuarka omistaja selvisi testistä hengissä. ;) Oli kyllä niin mukava kokemus, että oikein odotan innolla Qurun viemistä, mutta siihen siis vielä tovi, eihän sillä vielä edes ikäkään riittäis.

Yllätyksiä, joskin ei kauheen isoja, mutta pisteissä näkyviä tuli. Esimerkiksi vilkkaus, itse olin ennakoinut +3, vilkas (ja Laura mietti +2 kohtalaisen vilkas/+3 vilkkaan väliltä), mutta menikin sitten erittäin vilkkaan puolelle! Toisaalta kun muistelee Vertin lapsuutta ja nuoruutta, niin.. ;) Joensuun porukka sen paremmin tietääkin, kun ketkä nyt vasta on Verttiin tutustunu, ni heille on erilainen kuva kyllä muodostunu..Aika kultaa siis muistoja, eikä nimi Vertti-Virtanen ollu tuulesta temmattu!

Toinen mikä meitä ihmetytti oli luoksepäästävyys, sillä olin oikeesti aivan varma +3:sta (kuten moni muukin, eikä siis pelkästään miun harha-ajattelua), mutta tuomarit olivat aivan oikeessa tässä tilanteessa Vertti käyttäytyi noin ja +2b oli aivan oikea "arvostelu". Vertti ei ollu sellainen mikä se normielämässä, vaan sellainen "menen töihin, silloin ei riekuta ihmisiä vasten" -Vertti. Parempi olla menemättä, kun niin ei saa tehdä koe- ja kisatilanteissa. Tähän liittyen; miusta on tosi hyvä, että luonnetestiin on yläikäraja, niin ei opitut asiat ala vaikuttaa. Qurukin saa mennä ennen 4 vuotta, mutta en kyllä vie ihan just 2-vuotiaanakaan.

Kolmas mikä ihmetytti ja yllätti oli puolustushalu ja terävyys, mie olin arvioinu ne toisinpäin. Luulin, että Vertti kyllä itsestän huolehtii, mutta ei välitä miun puolustamisesta, no väärässä olin.

Neljäntenä yllärinä tai no toisaalta se ei ollu kauheen iso yllätys, taisteluhalu suuruus. No toisaalta olen aiemmin puhunut, että kyllä sitä Vepalla on, vaikka ei niinkään miun kanssa leiki (tosin leikkishän se jos sille antaa siihen mahiksen ja kärsii sitten kädet mustelmilla.. ;)) Tuomaritkin kyllä totes miun leikittäessä, että saalistaa..jep, siksi mie varon sitä lelulla leikkimistä, ku mieluusti ottaa hihasta/kädestä kiinni ja se ei ole kivaa ja kyllä siitä on sanottu, mutta kun ei se ole siitä moksiskaan..ja ote on hiukkasen eri kuin Elmolla tai Qurulla. Saa uusia ehjiä puseroita ostaa! ;) Oikeesti sattuu! Ja tosiaan taisteluhaluhan on enemmän kuin pelkkä leikkimishalu, kuinka se pystyy voittamaan pelkonsa ja kelkallakin Vertti meni itse haistelemaan ilman apuja, vaikka pelotti ja ihmetytti hirveesti.

Kelkalla tosiaan Vertti reagoi heti ekasta kelkan nykäisystä ja haukkua louskutti koko ajan ja pitkin kintuin ja ilman apua uskalsi mennä haistelemaan. Seuraavana oli puolustus, missä reagoi myös heti ja haukkua louskutti etuviistossa ja välillä miun vieressä ja taas etuviistossa. Uskallan lähtä Vertin kanssa pimeelle kujalle! ;) Tässä osiossa jätettin koira testaajalle, joka sitten laski koiran miun luokse. No jäädessä ei Vertti kyllä ylintä ystävää ollu, mutta huvittavinta oli kun sen piti juosta kelkalle vielä haukkumaan tässä vaiheessa. Söderholm toteskin, että kerran haukkua nyt saa, ni sit haukutaan! :) (alkupuheessa oli puhetta, että haukkuminen ei ole meillä popjuttu!)

Tän jälkeen oli haalari ja räminä. Haalariin reagoi miusta ihmeen vähän (nykäisi kyllä nopealla reagoinnilla, mutta olisi voinu olla suurempikin reaktio), mutta tynnyrille huudettiin heti kun se lähti meitä "jahtaamaan". Samoin uudelleen kävelykierroksella muisti ihmeen vähän haalarin, meni aikas läheltä, eikä edes vilkaissu sinne päin, mutta veti kyllä eteenpäin. Tynnyrillekin meni ilman suurempaa panikointia haistelemaan. Pimeessä huoneessa tuli vikaan mutkaan asti ja kääntyi tarkistamaan taaksepäin, mutta sitten tulikin miun jalkoihin ja olisin saanu jo ilmeisesti sillon kehua, mutta en tajunnu ja Vepa jatkoin paikan tutkiskelua ja tuomari sanoi, että eiköhän se jo löytäny ja totes, että reippaasti toimi.

Sitten seinäosio, missä väisteli ja yritti vasemmalta-oikeelta-vasemmalta -liikkeellä pois tilanteesta, mutta oli tuomarin kanssa "kaveria" kun hyökkäys loppui. Sitten laukaukset. Reagoi about suun kiinni laittamisella eli ei oikeestaan mitenkään. :)

Kokonaisuudessaan siis meni hienosti ja kuten tuomari totesi; kannattaa viedä kotiin ja on niitä hyvästä päästä shelttejä! :) Testin alussa totesi ettei shelteistä tiedä mitä tulee, kun ne voi olla ihan mitä vain. Oli kyllä kiva kuulla puolueeton ja asiantunteva näkemys Vertistä. Ehkä tuon vilkkauden paljastuminen antoi myös miulle jotenkin sellaisen "helpotuksen" ja "ymmärryksen" miksi en Vertistä nuorena niiiin paljon "tykännyt" (vaikka ainahan ne omat on parhaita ja rakkaita ;)) ja kun vieressä oli jo tavoilla oleva, mamman kulta Morris. Nykyäänhän Vepa alkaa olla aikas mahtipakkaus ja mitä se onkaan parin vuoden päästä. :) Täytyy myös muistaa, ettei tuo testi mittaa/kerro esim. ohjaajapehmeydestä, mitä Vertillä toivoisi olevan enemmän. Olis tehny nuoren Vepan kouluttamisesta hiukan helpompaa, mutta toisaalta Vertti on koira mikä on opettanu myös paljon ja samalla antanu myös paljon! ja opintiellä vieläkin, nuorihan se on yhä..

Mitäs muista. Emppu ei ole paljon ihmeitä tehny, kerran on muistaakseni hallilla agia tehny, muuten ollaan tehty lihasjumppausta ja venyjä. Hannelella käytiin tsekkauksessa viime viikolla. Nyt on selkärankaan saatu toivottua liikkuvuutta ja nyt lanneselkään seuraavaksi. Elmo siis voi vallan mainiosti, mutta kokeillaan jos saatais se kulkemaan vieläkin kovempaa.. ;)

Saku käväs taas hoidossa viime viikon ja lähti lauantaina kotia. Sekin kävi Hannelella viikko sitten tiistaina. Pappa sai jumppaohjeita, kun äiti on ahkerasti venytellyt, niin selkeesti rintakehän "auettua" kyynärän asento on ulkoneva, kun lapatuki on olematonta. No katsotaan mitä jumppaamisella voi vanhukselle vielä saada aikaan. Fyssarista puheen ollen, Verttikin kävi ennen luonnetestia, eikä mitään ihmeitä ollu. Pientä rentoutusta laserilla ja omatoimi jumpat ja venyt jatkuvat.

Quru liitelee ahkerasti ja katsotaan milloin kisaura korkataan. Se on vaan oikeesti aikas magee pakkaus. :) Paljon, paljon vaan tehtävä pientä treeniä, jotta tekniikat ja taidot kehittyy, ni hyvä tulee. Oltiin muutes sunnuntaina Rauno Virran koulutuksessa, molemmat veljekset. Tää oli Qurun eka tällainen "oikee" koulutus ja sehän meni vallan hyvin. Ainoo vaan, että kesken kaiken tuli toiselta kentältä koira kaataen väliaidan. :( Onneksi ei käyny mitään, ehdin napata kainaloon ja Rauno "suojasi" meidät hyvin ja murisevakarkuri saatiin pois..nyt on käyny Qurulle muutama tuollainen häslinki viimeisten viikkojen aikana, mutta onneksi on niin syttyny jo hommaan, että pikaisesti unohtuu, kun töitä jatketaan. Fyssarille pitäis varata myös aikaa, kun tuntuu pitkissä selkälihaksissa kireyttä mitä en auki saa.

Niin, juu ja miksi tennarit hiukan painoi ja reidet oli makaroonit sunnuntaina? No lauantaina vietettiin Vesalassa Jatin 20-vuotisjuhlia ja yöhönhän se meni, mutta lystiä oli! Siellähän tapahtui varsinainen ylläri ja olin aivan ällikällä. Viime vuonna Kennelpiiri lahjoitti seuralle uuden pystin kiertopalkinnoksi. No mie sain sen Kunniapalkinnon (KP! heh, ;) toinen tähän talouteen, Morris sai pikkupentuna...), perustelut ei ihan jääneet mieleen, kun menin niin häpsingille, mutta jotakin siinä oli positiivisuudesta! Enkä tajunnu siellä kiittää kuin mahtis poppoo täällä on ollut - niin hyvin on porukkaan päässy sisään! :) Saunottiin kyllä, mutta poika ei (onneksi, jotta pysyi ehjänä ;)) saunonu, me senkin edestä! ;D