Vain yksi voi olla ensimmäinen

Saku (Cloudmoore Special Escort) 25.9.1997-30.12.2011

Kiitos Saku kaikesta. Olit ensimmäinen. Teinivuosieni uskollinen ystävä. Sinun syysi tai ansiosi vuoksi tälläkin hetkellä meillä on lauma shelameja. Jos et olisi ollut sellainen kuin olit, ei Joonas olisi suostunut shelttiä kanssani ottamaan. ;) Vaikka tosiaan et ollut sheltti helpoimmasta päästä, olit aivan mahtava tyyppi!  A:n kylälläkin kaikki tiesivät tapasi jahdata autoja ja niin ne kylän ukot pohtivatkin tunnistatko väristä vai merkistä auton mille haukut... Opetit paljon. Ja ihme, miten paljon opit, johtuen opettajan huonoista taidoista. Harmiksesi muilla koirilla oli jotakin sinua vastaan ja jouduit hyökkäyksien kohteeksi aivan liian usein. Silloin ysäri-luvulla ihmettelivät miten voi olla noin reipas sheltti, se ei arkaparkaile. Agilityn saloihinkin tutustuttiin yhdessä. Olit mitä mahtavin juoksu- ja lenkkikaveri, etkä hiihtolenkeilläkään hyytynyt. Sinun lenkitys oli hyvä syy käydä kylillä katselemassa poikien perään. Pulkkamäessä kaverillani oli pikkuveli kyydissä, minulla sinut. Kaikki tekeminen missä oli vauhtia ja menoa oli sinun mieleesi. Veneilystäkin nautit tukka hulmuten. Niin ja ehdithän sinä olla "karavaanari, karavaanari, karavaanari on kaikkein kaveri" -reissaajakin. 

Harmikseni, mutta vanhempieni iloksi, jouduit jäämään Mikkeliin opintojen viedessä minut muualle, mutta onneksi olit usein osa jengiä ja näytit viihtyvän poikien kanssa. Et halunnut niille koskaan rähistä, vaikka aina et kaikista muista poikakoirista tykännytkään. Tytöistä kyllä tykkäsit, tosin et oikein toden teolla ymmärtänyt mitä niille pitäisi tehdä. :)

Olit automies henkeen ja vereen, jopa nimeäsi myöten. Istuit autossa iskän mukana töissä tai istuit autossa vaikka renkaiden vaihdonkin ajan. Kerran ehdit auton kanssa yhteenkin ottamaan, mutta eihän siitä kunnon autofanaatikko säikähtänyt. Kyynärä sai vaan todella kovan osuman.

Special Escort sai nukahtaa ikiuneen rakkaimpaan paikkaansa, auton takakonttiin. Nuku rauhassa Saku! Vie terveisiä... Meillä on jo nyt kova ikävä! Onneksi on paljon muistoja.

Jäähyväis pusut eilen... Pusumies loppuun asti. <3

Näin nyt joulun aikaan Sakun voinnin heikentyneen syksystä ja kipulääkettä joutui rasituksen jälkeen antamaan yhä useammin ja enemmän, kun nuoli etutassujaan ja muutenkin oli jotenkin vanhentuneen oloinen ja paljon väsyneempi kuin ennen. Parempi päästä rakkaasta irti vaikka hetki liian aikaisin kuin odottaa kipujen tulevan ja katsoa ystävän kärsivän. Saku häsläsi vielä eilen aamulla temppuja muiden mukana ja lenkilläkin yritti jahdata ja haukkua autoja. Vaikka eihän Saku toviin ole pysynyt nuorten lenkkivauhdissa mukana, mutta mielikuva mikä Sakusta jäi, oli sama säheltäjä kuin nuorenakin, maltti ei ollut Sakun valtti. ;) Saku lähti saappaat jalassa, tosin saappaat oli jo hiukan ruostuneet. Sitkeä ja periksiantamaton kaveri oli. Lääkärikin totesi, että onpas vahva sydän, kun joutui nukutuslääkettä uudelleen lisäämään. Mielikin oli loppuun asti kuin nuorella pojalla, mutta jalat eivät enää kantaneet ja se on ikävintä kun mieli tekisi mennä, mutta ei kykene ja sitähän et koiralla voi mitenkään selittää...

Vaikka tähän oli henkisesti varautunut ja tehnyt surutyötä etukäteen, kyllä eilinen oli kova paikka. :( Mutta jotenkin se vanhan koiran poismeno on vaan niin paljon helpompi hyväksyä kuin nuoren. Saku sai kuitenkin kokea ja elää hyvän elämän. Oli niin monessa mukana.

Hassua oli, kun pappa ei oikein meinannut enää muistaa mitä paikallaolo tarkoitti (tai no ehkä kuulon heikkenemisellä oli vaikutuksensa tai sit iän myötä tulleilla omilla oikeuksilla ;)), mutta kun riviin istutettiin, istui kuin tatti paikallaan! No ehkä kokemusta kuvauksita oli kertynyt vuosien aikana. Ensi Elmon kanssa kahden, sitten tuli Morris, kunnes rivi muuttui nelikoksi ja sitten taas välissä kolmikkona ja Qurun liittyessä taas nelikkona... 

Tässä nelikko viimeisen kerran, eilen aamulla.

Pakko laittaa tämäkin, kuvaa ei ole mitenkään käsitelty, katsokaa Sakua...

Pojilla on ollut viimeiset 2,5 viikkoa totaalilomaa agista ja tokosta. Oltiin äitin kanssa akkujen latauksessa etelässä ja saavuimme siis kotiin jouluaatoksi. Joonas ihanainen oli laittanut meille joulun valmiiksi ja pitänyt erinomaista huolta nelikosta. Olivat pelanneet älypelejä ja joulun aikaan näyttivätkin miullekkin taitojaan. Taitaa se nuorimmassa nokkeluus asua. ;) Eikä se hullummin suju Elmolta ja Vertiltäkään. Pojille loma tuli ihan tarpeeseen, kun Vertti ja Quru kävi ennen reissua Hannelelella hoidossa ja Qurulla oli lavan seudulla kireetä, minkö olin itsekkin huomannut ja Vertilläkin oli jossakin, mutta en vaan enää muista missä, mutta siis Joonas oli antanut Qurulle lämpöhoitoa myös ja nyt tuntuu miunkin käsiin hyvälle. Niinpä tänään kotimatkalla Mikkelistä poikkesimme hallille. Jokainen pääsi hiukan höyryjä päästelemään. Helppoa eteen irtoamista ja keppejä sekä muutamat välistävedot. Elmolla välistäveto ei onnistunu helpolla ja Joonas toteskin, ettei Elmo mikään välistävetäjä olekaan, kuten Q ja V. Elmo on rehellinen mies. ;)

Tämä vuosikin on vielä summaamatta ja seuraavan vuoden tavoitteetkin tsekkaamatta. Ehtiihän sen tehdä vaikka vuosi olisikin jo vaihtunut. No katsotaan milloin sen ehdin ja jaksan tehdä. Nyt otetaan uusi vuosi vastaan, vaikkakin haikein mielin. 

Kaikille oikein onnellista Uutta Vuotta 2012! Nautitaan rakkaistamme, nautitaan yhteisistä hetkistä! :)