Taas hodaria ja enemmän kuin viikko sitten

Tänään lähdettiin aikaisin (meinas olla jo liian aikasta ja nukkumaan teki mieli jäädä..) kohti Valkeakoskea. No kyllä kannatti lähteä. Tuomarina Asko Jokinen ja tarjolla molemmille kolme starttia. Elmolle lähes triplanollat (SM-nollat kasaan) ja Vertille kolme tulosta!

Elmolle ekalta agiradalta nolla ja sij. 2 ja SERT-A (-1,00), toiselta nolla ja sij. 4. (-6,76) ja hypäriltä 1,30 yliaikaa, mutta puhdas siis sekin. Toisen agiradan puomiin en ole tyytyväinen, mutta syyllinen olen mie, hätäilin ja vapautin liian aikaisin, vaikka siis mitään vaaraa virheestä ei ollutkaan, mutta mutta, jatkossa tarkemmin. Vauhtikaan ei ollut ihan samaa kuin viime viikolla, mutta ehkäpä siihen hiukan vaikutti rimojen korkeus, kaikki oli tapissaan. Mutta enhän mie saa ressata niistä ajoista, kun ei sitä tee moilanenkaan. Ja unohdin täysin hypärillä sen hoputtamattomuuden, sillä sorruin siihen taas ja se ei ainakaan vauhtia lisää eli jatkossakin kannustusta ja hoputusta sopivasti, ei painetta luoden.

Vertille ekalta 10 ja hiukkasen yliaikaa, kun kieltoja korjailtiin (toinen keppien ohituksesta ja toinen helpohkolla hypyllä). Toisella radalla Vertti sitten yllätti ja tempaisi nollan (-10,39), sij. 2. eikä paljon voittajalle hävinny. Nätit pysähdykset kontakteilla, parista kaarroksesta olis saanu vielä pois, mutta tavoitteena nyt tehdä tuloksia ja saada yhteistyötä toimimaan paremmin. Hypäriltä 15 ja himppasen yliaikaa taas kieltojen korjailuista (toinen hypyltä, toinen putkesta, mikä on outoa) ja alussa takaakierrolla muurin palikat (no kun minä palikka olin edessä..) tuli alas. Vitsit, kun Vertin kanssa saadaan homma natsaamaan, niin kyllä on lystiä. Meno tuntui tänään niin kivalle ja oikeastaan jotenkin helpollekkin. :)

Kolme hodaria oltiin sitten pojille velkaa, sillä 1 Elmon sertistä, 1 Elmon tuplasta ja 1 Vertin nollasta. Jokaiselle siis yksi, myös Qurulle, ehkä sekin joskus sitten tienaa niitä jengille, kunhan ikä antaa mahdollisuuden yrittää. ;)



Vain muruja jäljellä... lisää nollia tehtävä, on se sen verta hyvää..

Eilen ei menny ihan yhtä hyvin, kun käytiin illalla Jattilassa starttaamassa yhdet. Elmolle 5 kosketuksesta, takaakierrolle mennessä pohkeeseen tuli ja lisäksi vielä itse kaaduin radalla ennen keppejä..mutta saatiin pakka pidettyä kasassa eli jatkettiin kaatumisesta huolimatta maaliin. Vertti oli kuin möllien mölli. Ei siitä sen enempää, se oli eilen ja tänään oli jo parempi. ;)

ja ehkä eilinen sähläys annetaan anteeksi, kun katsoo sitä edeltävää vuorokautta, sillä ajeltiin perjantaina Joutsenoon Astan ja Ilen & Iitan ja vauvan + shelttityttösten luokse. Impi-äiskällä oli juoksut ja Vertistä olis ollu kivaa lisääntyä vaikka äitinsä kanssa.. ;D Lempi-mummo ihastui Elmoon, ihmetteli ja kulki Elmon perässä ja Elmon piti ihan välillä kunnolla hammaskalustoa esitellä. Elmo sai Iitasta kaverin, pallonheittäjän. :) Mukava reissu vaikka hiukan pikainen, mutta kuukauden päästä nähdäänkin uudestaan. ja kuulkaas pekoniakin oli aamupalaksi, mitä en edes hotelleissa ole saanu! ;D Kiits kaikesta! :)

Elmo ja Iita leikkii

Mennyt viikko on ollut kyllä todella rankka ja vielä kun flunssan jäänteet vaivaa... Maanantaina agia Vertillä ja Qurulla, tiistaina kouluttamassa, keskiviikkona agia Elmolla ja Vertillä, torstaina sitten Qurulla ja Vertillä ja kun ne illat aina tuppaa hyvässä seurassa venähtämään! ;D ja reenien päälle olen vielä jumppauttanut ja venyttänyt koirat, niin ovat yöunet jääneet vähiin.. Niin ja perjantaina aamusta agia Qurun kanssa, kun oltiin Mian & Hipun ja Oodin kanssa ottamassa pienet reenit ennen Joutsenoon lähtöä. Silloin sain kokeilla myös pientä mustaa kiituria, se oli nastaa! :) Täytyy antaa poikien alkuviikosta hiukan lepäillä ja ehkä itellekkin lepo tekis hyvää.

Onnistunut kisareissu: tuplaa, sertiä, hodaria

Lauantaina aamusta läksin koirien kanssa kohti Tamperetta. Reissun ensimmäinen kohokohta oli kun Joonas käveli meitä vastaan Hämeenpuistossa, silloin riemu repesi ja erityisesti Vertillä. Se on vaan ihan eniten Jontun perään näistä kolmesta, illankin se oli hiukan odottelevalla mielellä, kun ei isäntää näkyny, missä lie Helsingissä keikalla oli remuamassa.. ;)

No sitten heitettiin kamoja hotellille ja jatkettiin matkaa kisapaikalle, eikun leiri pystyyn, lämmittelyt ja sit ekana Vertin kanssa lähtöviivalle. Vertti oli jotenkin kiltti ja kuuliainen ja tulokseksi saatiin 5 (rima), no Elmo seuraavaksi ja tulokseksi nolla. Elmo antoi kyllä radalla kaikkensa ja aivan viimeisille metreille saakka, sillä meinas ihan kompastua vikalla rimalla, mutta sai venytettyä itsensä yli ja sehän kannatti: sijoitus 3/51 ja SERT!! :) Kaikki ketkä Elmon agihistoriaa tietää ja muistaa, uskovat varmasti, etten ihan sertiä lähteny noista kisoista hakemaan. ;) Vuosien varrella kaikki ne probleemat terveyden kanssa ja aluksi niiden korkeiden medi-rimojen ponnistelu jne. tämä oli aikas hienoa! No eihän se siihen vielä loppunut Elmon hyvä meno, vaan se teki myös toiselta nollan eli tupla kasassa kotikisoja ajatellen! No sunnuntaina Elmo tekaisi ekalta radalta taas nollan ja itse asiassa vikalta eli hypäriltäkin tuli puhdas, mutta yliaikaa 0,45, eli lähes 4 nollaa neljästä startista!

En tiedä vaikuttiko Elmon menoon se kun päätin etten ns. hoputa sitä radoilla, ihan säästääkseni omaa ääntä ja henkeä, kun ei olo ole vielä ihan 100% terve ja toisekseen ajattelin kokeilla miten se vaikuttaa Elmoon, etten luo sille sellaista ahdistusta, että pitäis mennä kovempaa, mutta kun ei sillä kropalla vaan pääse kovempaa vaikka mieli kuin tekisi. En ajatellut kisoihin lähtiessä nollia tai ihanneaikojen alitusta, vaan sitä että mennään parastamme omalla tasolla hyvällä meiningillä. Ei se Elmo tiedä tuleeko sille mikä aika ja turhaa miekään ressaan ja nollat tulee, jos ovat tullakseen. No enää kahta vajaa ensi vuoden SM:t.. ;) Jatkamme samalla meiningillä tulevanakin viikonloppuna, rennosti vaan ja nauttien. ja kokonaisuudessaankin Elmo voi tällä hetkellä todella hyvin, se on ollut jo useamman viikon kauheen leikkisä ja hyvällä mielellä ja lisäksi perjantainen anaalien tyhjennys ja kunnon jumppakausi takana, mikäs siinä on mennessä. :) Valitettavasti videoita ei ole, kamera olis ollut mukana, mutta jotenkin vaan jäi. Jospa kuvaamattomuus oliskin menestyksen salaisuus...

Ainiin, kontakteistakin hölläsin omaa asennettani Elmon kanssa, sillä lauantaina ennen lähtöä kokeilin kotona keinun laudalla Elmon jarrujen pitävyyttä ja nehän oli hyvin herkässä, aina tarjosi ensin sitä aivan päätyä ja kun kysyin missä jarru, koski yhdellä tassulla nurmea kuin se olis polttanu..ja sit rohkeni ottaa etutassut maahan. No tein päätöksen, että jos se on tuossakin epävarma, en paineista sitä kisoissa, vaan vapautan jos pysähtyy siihen päätyyn, mutta läpi menosta kyllä sylikyydillä pois. Lauantaina molemmilla pysähtyi tarkasti siihen reunalle, mutta sunnuntaina asetti etutassunsa hiekalle, josta nopeasti vapautin. Selkeästi se kantaminen pois ja treenaamattomuus ovat nyt aiheuttaneet pikkuEelle epävarmuutta ja tarkkuutta siihen ettei läpi saa mennä. Parempi näin, mutta kunhan ei ala pysähtelemään liian ylös, siitä en tykkää lainkaan ja sen vaara on huomioitava nyt. Nyt on vaan päästävä reenimään ja saatava vahvistusta siihen oikeaaan paikkaan, niin eiköhön se siitä. Elmo on oikeesti kiltti ja kaiken lisäksi fiksu poika. :)

Vertti puolestaan palasi ekan startin jälkeen tutulle tulostasolleen eli hyllyjä. Se menee kyllä niin hyvällä sykkeellä, mutta kun ei ne taidot riitä sillä, eikä miulla sen ohjaamiseen. Tarttetaan siis reeniä, kokemusta ja aikaa.

Quru hiukan tokoili kentän reunalla ja oli innokas turisti sekä oli taas innoissaan Elmon tienaamasta uudesta lelusta, wubasta. Vielä eilen illalla pojilla oli reissun päätteeksi herkku hetki, hodaria. :) Juu, pojille on luvattu erinomaisista suorituksista hot dogia (tää lupaus on ollut voimassa pääsiäiskisoista, kun Vepa nousi kolmosiin), Elmolla se tarkoittaa tuplanollaa tai sertiä, Vertillä samat mutta sen kohdalla kyllä hodari irtoo jo yhdestäkin nollasta. ;) No Elmon tulostasollahan se tarkoitti tällä kerralla 2 hot dogia, jotka haettiin lähi nesteeltä. Kyllä myyjää hymyilytti kuultuaan että hodarit menee koirille ja vielä kysyi pakataanko dogibägiin, heh heh. ;D Ja periaatteeseenhan kuuluu, että ne jaetaan kaikkien kesken eli vaikka yksi menestyy --> kaikki hyötyy! Tosin Elmo sai kyllä haukata ihan ensimmäisenä itse ja vasta sit jaettiin kaikille kuppeihin.

Paluuta normiin

Ensin huilittiin ihan huvikseen ja sitten pakosta tai poikien mielestä pakosta, kun omistajat ovat olleet flunssan kourissa jo toista viikkoa. Nyt alkaa olla jo voiton puolelle. Mutta pistetään hiukan ylös kun on sitä kuitenkin jotakin ehtiny tapahtua.

Agista on ollut myös lomaa, viimeksi kisattiin Mikkelissä 23.-24.7. ja lauantaina Elmon saldona oli vitonen ja puhas yliaikainen. Verttikin pääsi kisatauoltaan kokeilemaan taitojaan, no tulokset hyl, hyl, mutta ei oikeesti enää niin kuritonta menoa.. ;) mie en vaan luota siihen ja sit kun jään varmistelemaan, olen seuraavasta tilanteesta myöhässä... Elmo pääsi epäviralliselle shelttimestaruusradalle, jossa tekaisi nollan ja päätyi 5. sijalle! Rata oli samalla cavaliereiden mestaruusrata ja tuloksista vaan katsoin että Elmo seitsemäs, no äiti oli jo Elmon kanssa lähdössä jäähkän kautta pois kentältä, ku menin katsomaan, että kuis paljon siitä viimosesta palkintosijasta jäätiin, niin tajusinkin, että Elmohan oli 5. minisheltti. Oli vaan kaikki samassa tuloslistassa..blondi mikä blondi. No Elmo pääsi kuin pääsikin sitten mukaan hakemaan palkintojaan, joista ihan paras on ollut pieni vinkupallo, koko jengi tykkää siitä ihan höpönä. :)

Sunnuntaina Vertti sai aikaan jo tulokse 10n ja toiselta hyl. Elmon kanssa unohdin radan, jep, ohjasin oikean ohjauskuvion, mutta liian aikaisin ja ihmettelin kuin tuo numerolappu on miun puolelle..sit tajuttuani sanoin ääneen, että nyt mamma sekoilee - ja tuomarikin oli nauraen ristiny kätensä, Elmo ei onneksi tajunnu miun sekoilua. Toisella radalla Elmo ei kulkenu lainkaan ja oijottiin oma reitti.. Tulin vaan siihen tuloksen, että Elmo ei tykkää niistä mahin kaameen paksuista rimoista ja kun takaraivossa selkeesti se okserilta naamalleen kaatuminen..Oikeesti Elmolla meni aina puolet radasta syttyessä ja luottaessa, että niistä hypyistä pääsee ihan hyvin yli..

Mikkelistä jatkettiin sitten matkaa Katinkultaan lomailemaan. Reissu oli huippu, joskin kaikenlaista haastettakin matkaan mahtui, mm. keskiviikkona citikka jätti meidät keskelle Sotkamon keskustaa (bensapumppu hajosi), mutta onneksi on vakuutusyhtiö mikä toimii! Niinpä sitä sitten ajeltiin taxilla hotellille ja perjantaina mm. kulutettiin lähes neljä tuntia vuokra-auton kanssa Sotkamoa kierrellen (juu, ei ole kovin iso paikka ja se oli aikas nopeasti nähty.. ;)) ja jännitettiin päästäänkö ajelemaan omalla vai vuokra-autolla kotia ja onneksemme saatiin oma, eikä tarttennu seuraavalla viikolla autoa sieltä hakea (vaikka aluksi joka korjaamon jonot näyttivät uhkaavasti sille) ja tosiaan siitäkin on kiittäminen huippua autokorjaamoa, kun ottivat asian hoitaakseen ja ilmeisesti vielä ylimääräisenä..ajattelivat varmaan turisti ressukoita. No ei siinä kaikki, vuokrattiin torstaina pyörät, no mitäpä vielä, toinen niistä hajos muutaman kilsan jälkeen. Eikun takas vuokraamolle ja matkalla sitten ostettiin tai oikeastaan vaihdettiin voitto ässäarpa, no Joonaksen juhliessa muutaman euron voittoaan, mie hoksasin voittaneeni hiukan enemmän, auton korjausrahat! ;) Eli epäonnea, mutta myös onnea oli mein reissussa mukana. Koirat nautti, saivat lenkkeillä ja uida ja olla vaan. Ne osaa olla hotellissa kuin kotonaan, eikä naapuri huoneiden haukkuihinkaan tarttennu vastailla. :)

Qurusta reissussakin oli lystiä, kun pääsi uimaan, kaamee peto rantautumassa..


Pojjaat vuokra-autossa, onneksi raahattiin häkki mukaan omasta autosta (mahtoi ne Sotkamolaiset katsoo meitä, ku autosta aotettiin kaikkea tarpeellista matkaan, kun ei tienny kuin pitkäksi aikaa auto korjaamolle jää...) ja onneksi Hertz oli hyvin joustava, sillä autossahan ei olisi saanut olla koiria...

Ralliviikonloppu meni allekirjoittaneella rentoutuen.. ;) ja sitä se flunssa sitten alkoikin maanantaina kurkkukivulla, tosin jos olisin heti malttanu levätä, ni varmaan ohi olis nopeemmin menny, mutta toki kouluttamaan tiistaina mennä, torstaina Hanna Pakarisen laivakeikalle jne. No viikonloppuna oli pakko jo periksi antaa, vasta tämän viikon puolivälissä kävin ekan kerran kunnon lenkillä. Pojat on päässy kerran esteille, viime perjantaina käytiin tekemässä pientä (sellaista ettei ite tarttennu paljon juosta). Ihananan sopeutuvaisia pojjaat on, jos omistajista ei mihinkään ole, aktivoivat sitten Quru ja Vertti keskenään toisiaan eli leikkivät hammasmiekkailua ja muuta painia ja rallia ja Elmo kaivelee lelukoppien sisälllöt pitkin lattiaa. ;D Naksun kaivelin pitkän pitkän tauon jälkeen taas esille viime viikonloppuna. Ja pojat on innoissaan! Temppuja ja tokojuttuja palauteltu mieliin, miusta tuntuu, että miulla alkaa heräämään pieni tokointo!? Ihmeitä ilmeisesti se paikoillaan makoilu saa aikaan...

Niin ja Qurun keinuprojekti aloitettiin keskiviikkona takapihalla, mutta se projekti ei vielä ole saanut jatkoa. ;) Voisin sanoa, että vaudikkaasti meni, sillä on hirvee hinku ja kiire päästä laittamaan etujalat maahan, joten kyllä vahvasti näyttää sille, että Q:lle tulee on off myös keinulla. Näin arvelinkin sen itse asian laajentavan, enkä lähde sitä muuttamaan. Kyllä sen painolla sen laudan saa alhaalla pidettyä, eikä pahaa takaisin ponnausta tule, jos vaan keinut on asianmukaisia...

Keskiviikkona käytiin tosiaan Lauran ja Marjon ja shelttityttöjen kanssa Haukilammen metsäpolulla. Vitsit että oli kivaa! :) No eilen sitten oi Vertillä ja Elmolla fyssarikäynnit, kummallakaan ei mitään erityistä, Vertillä etureisissä pientä kireyttä ja oikean lavan luona, missä myös Elmolla. No illaksi lähdettiin sitten Joonaksen ja Qurun kanssa keskiviikon metsäreitille mustikoita poimimaan. Kyllä Qurulla oli lystiä kun vain ja ainoastaan se oli mein kanssa. ;) Ja lampeen oli eiliselläkin lenkillä pakko päästä uimaan, muisti paikan keskiviikolta, kun Fionan kanssa tekivät uimahyppyjä. Hirvee oli hinku rantaan ja sit alkoikin hepulirallit pusikossa tukan kuivattamiseksi. Huvittavaa oli, että Q kävi miua puremassa/kiskomassa saappaasta ihan sillai ku vetävät Vepan kanssa toisiaan tukista... no en lähteny hippasille mukaan.. ;D

Tänään käytiin Elmon kanssa lekurissa, anaalit oli taas täynnä. Lääkäri suositteli, että seuraavalla kerralla vois nukuttaa ja huuhdella ja laittaa antibiootit, niin sais täyttymiskierteen katkeamaan.. Viime syksy menikin ilman, mutta sitä ennenhän vaiva oli säännöllinen, mutta kun Joensuun fyssari Silja oli niin mukava, että teki tyhjennyksen. Myö kun ei vaan osata, nytkin lekuri totes, että ne on haastavammassa paikassa, liekö siksi täyttyvätkin? En kyllä mielellään Elmoa taas nukuttelis, koska alkuvuodesta oli se hammasleikkaus, mutta katsellaan.. Ainakaan Elmon huominen kisakunto ei nyt ole anaaleista kiinni! Suuntaamme siis viikonlopuksi Tampereelle agikisoihin. Oikeesti vähän jännittää lähteekö Vertti pahastikin käsistä, kun esteillä niin vähän käynyt viime aikoina...

Loppuun vielä julistettakoon Penttisten poikien kesän 2011 hymypoikakisan voittaja:




Tuloksen ratkettua hymy muuttui ihan naurun purskahduksiksi! ;D Tiedättehän tilanteen kun vedet valuu silmistä ja vatsalihaksissa kramppaa... :D Näin kävi Elmolle..



Osaa ne veljeksetkin hymyillä...





MUTTA perustelut miksi eivät voittoa ansainneet...ei kaikkein söpöimpiä hymyjä. ;)




No okei, okei, ei se hymypoikakaan aina käyttäydy sivistyneesti, osaa sekin lällätellä muille ja sekin on todistettu.