Vain yksi voi olla ensimmäinen

Saku (Cloudmoore Special Escort) 25.9.1997-30.12.2011

Kiitos Saku kaikesta. Olit ensimmäinen. Teinivuosieni uskollinen ystävä. Sinun syysi tai ansiosi vuoksi tälläkin hetkellä meillä on lauma shelameja. Jos et olisi ollut sellainen kuin olit, ei Joonas olisi suostunut shelttiä kanssani ottamaan. ;) Vaikka tosiaan et ollut sheltti helpoimmasta päästä, olit aivan mahtava tyyppi!  A:n kylälläkin kaikki tiesivät tapasi jahdata autoja ja niin ne kylän ukot pohtivatkin tunnistatko väristä vai merkistä auton mille haukut... Opetit paljon. Ja ihme, miten paljon opit, johtuen opettajan huonoista taidoista. Harmiksesi muilla koirilla oli jotakin sinua vastaan ja jouduit hyökkäyksien kohteeksi aivan liian usein. Silloin ysäri-luvulla ihmettelivät miten voi olla noin reipas sheltti, se ei arkaparkaile. Agilityn saloihinkin tutustuttiin yhdessä. Olit mitä mahtavin juoksu- ja lenkkikaveri, etkä hiihtolenkeilläkään hyytynyt. Sinun lenkitys oli hyvä syy käydä kylillä katselemassa poikien perään. Pulkkamäessä kaverillani oli pikkuveli kyydissä, minulla sinut. Kaikki tekeminen missä oli vauhtia ja menoa oli sinun mieleesi. Veneilystäkin nautit tukka hulmuten. Niin ja ehdithän sinä olla "karavaanari, karavaanari, karavaanari on kaikkein kaveri" -reissaajakin. 

Harmikseni, mutta vanhempieni iloksi, jouduit jäämään Mikkeliin opintojen viedessä minut muualle, mutta onneksi olit usein osa jengiä ja näytit viihtyvän poikien kanssa. Et halunnut niille koskaan rähistä, vaikka aina et kaikista muista poikakoirista tykännytkään. Tytöistä kyllä tykkäsit, tosin et oikein toden teolla ymmärtänyt mitä niille pitäisi tehdä. :)

Olit automies henkeen ja vereen, jopa nimeäsi myöten. Istuit autossa iskän mukana töissä tai istuit autossa vaikka renkaiden vaihdonkin ajan. Kerran ehdit auton kanssa yhteenkin ottamaan, mutta eihän siitä kunnon autofanaatikko säikähtänyt. Kyynärä sai vaan todella kovan osuman.

Special Escort sai nukahtaa ikiuneen rakkaimpaan paikkaansa, auton takakonttiin. Nuku rauhassa Saku! Vie terveisiä... Meillä on jo nyt kova ikävä! Onneksi on paljon muistoja.

Jäähyväis pusut eilen... Pusumies loppuun asti. <3

Näin nyt joulun aikaan Sakun voinnin heikentyneen syksystä ja kipulääkettä joutui rasituksen jälkeen antamaan yhä useammin ja enemmän, kun nuoli etutassujaan ja muutenkin oli jotenkin vanhentuneen oloinen ja paljon väsyneempi kuin ennen. Parempi päästä rakkaasta irti vaikka hetki liian aikaisin kuin odottaa kipujen tulevan ja katsoa ystävän kärsivän. Saku häsläsi vielä eilen aamulla temppuja muiden mukana ja lenkilläkin yritti jahdata ja haukkua autoja. Vaikka eihän Saku toviin ole pysynyt nuorten lenkkivauhdissa mukana, mutta mielikuva mikä Sakusta jäi, oli sama säheltäjä kuin nuorenakin, maltti ei ollut Sakun valtti. ;) Saku lähti saappaat jalassa, tosin saappaat oli jo hiukan ruostuneet. Sitkeä ja periksiantamaton kaveri oli. Lääkärikin totesi, että onpas vahva sydän, kun joutui nukutuslääkettä uudelleen lisäämään. Mielikin oli loppuun asti kuin nuorella pojalla, mutta jalat eivät enää kantaneet ja se on ikävintä kun mieli tekisi mennä, mutta ei kykene ja sitähän et koiralla voi mitenkään selittää...

Vaikka tähän oli henkisesti varautunut ja tehnyt surutyötä etukäteen, kyllä eilinen oli kova paikka. :( Mutta jotenkin se vanhan koiran poismeno on vaan niin paljon helpompi hyväksyä kuin nuoren. Saku sai kuitenkin kokea ja elää hyvän elämän. Oli niin monessa mukana.

Hassua oli, kun pappa ei oikein meinannut enää muistaa mitä paikallaolo tarkoitti (tai no ehkä kuulon heikkenemisellä oli vaikutuksensa tai sit iän myötä tulleilla omilla oikeuksilla ;)), mutta kun riviin istutettiin, istui kuin tatti paikallaan! No ehkä kokemusta kuvauksita oli kertynyt vuosien aikana. Ensi Elmon kanssa kahden, sitten tuli Morris, kunnes rivi muuttui nelikoksi ja sitten taas välissä kolmikkona ja Qurun liittyessä taas nelikkona... 

Tässä nelikko viimeisen kerran, eilen aamulla.

Pakko laittaa tämäkin, kuvaa ei ole mitenkään käsitelty, katsokaa Sakua...

Pojilla on ollut viimeiset 2,5 viikkoa totaalilomaa agista ja tokosta. Oltiin äitin kanssa akkujen latauksessa etelässä ja saavuimme siis kotiin jouluaatoksi. Joonas ihanainen oli laittanut meille joulun valmiiksi ja pitänyt erinomaista huolta nelikosta. Olivat pelanneet älypelejä ja joulun aikaan näyttivätkin miullekkin taitojaan. Taitaa se nuorimmassa nokkeluus asua. ;) Eikä se hullummin suju Elmolta ja Vertiltäkään. Pojille loma tuli ihan tarpeeseen, kun Vertti ja Quru kävi ennen reissua Hannelelella hoidossa ja Qurulla oli lavan seudulla kireetä, minkö olin itsekkin huomannut ja Vertilläkin oli jossakin, mutta en vaan enää muista missä, mutta siis Joonas oli antanut Qurulle lämpöhoitoa myös ja nyt tuntuu miunkin käsiin hyvälle. Niinpä tänään kotimatkalla Mikkelistä poikkesimme hallille. Jokainen pääsi hiukan höyryjä päästelemään. Helppoa eteen irtoamista ja keppejä sekä muutamat välistävedot. Elmolla välistäveto ei onnistunu helpolla ja Joonas toteskin, ettei Elmo mikään välistävetäjä olekaan, kuten Q ja V. Elmo on rehellinen mies. ;)

Tämä vuosikin on vielä summaamatta ja seuraavan vuoden tavoitteetkin tsekkaamatta. Ehtiihän sen tehdä vaikka vuosi olisikin jo vaihtunut. No katsotaan milloin sen ehdin ja jaksan tehdä. Nyt otetaan uusi vuosi vastaan, vaikkakin haikein mielin. 

Kaikille oikein onnellista Uutta Vuotta 2012! Nautitaan rakkaistamme, nautitaan yhteisistä hetkistä! :)

Joulua!

Penttisten jengi toivottaa kaikille oikein Rauhallista Joulua ja Onnea ja Menestystä vuoteen 2012!

Nohevia noutajia?

Nythän tässä ihan vallan ahkerasti päivitellään. :D No, kurkku on ollu perjantaista lähtien kauheen kipee ja kaiketi se viikonlopun kisaaminen ei ollu hyväksi ololle, sillä nyt meinaa alkaa yskäkin. Sopiva vointi siis blogin päivittämiseen. ;)

Vaihteeksi tokojuttua ja aiheena nouto, erityisesti Qurun nouto. No eilen pitkän, pitkän tauon jälkeen ajattelin tsekata mihis vaiheeseen se nouto on oikein jäänyt. No syy miksi se jäi vaiheeseen on sen silloinen totaalipilaaminen. Quruhan siis luuli, että sen kapulan perään rynnätään hirveällä vauhdilla, otetaan suuhun ja odotetaan leikkiin kutsuasennossa, että joku tulis jahtaamaan ja samalla kapulaa voi heitellä sillain suussa ja jauhaa sitä samalla niin että rouske kuuluu.

Eilenpä siis tsekattiin miten se sujuu. Eipä sujunut kauheen mallikkaasti ekassa setissä. Quru kyllä lähti taas innolla ja otti innolla kapulan suuhun, mutta sitten se viskoi sitä, siis otti suuhun ja heitti maahan ja sama toistu niin että välillä kapula lenteli pitkin poikin kämppää... Muistelen, että yritin silloin saada kestoa pitoon ja myös nostoa maasta käteen. Muistiin oli siis jäänyt nosto-tiputus-nosti-tiputus...Eli se siitä ajattelin. Tähän taisi Qurun tokoura sitten tyssätä.

Ei vaan, nythän oli mietittävä sotasuunnitelma. Pikainen laadinta ja illemmalla töihin. a) otin painavamman kapulan (ei niin helppo ja mukava viskoa) ja b) Vertin viereen kilpailemaan kapulasta. Sehän toimi ja ei aikaakaan niin Quru kilvan toi kapua käteen asti. Kestoakin pystyi jo pidentämään ja hoksasi irti-käskyn merkitystä. Välillä nappasi Vertin suustakin kapulan, kerrankin näytti ku pojat olis tehny pikajuoksijoiden viestivaihdon! ;D

Tänään taas luentojen jälkeen. Lahopäänä otin taas sen kevyen kapulan ja muutamat ekat nostot oli sitä eilen nähtyä nosto-tiputus-nosto-tiputus -ketjua, mutta hetkohtahan se sieltä muistui ja taas sai pidentää pidon kestoa ennen irti-käskyä. Toinen setti painavammalla ja hyvin alkoi pelittämään. En oikeasti olis kyllä uskonut näin nopeaan edistymiseen. Kivaa!

Niin, Vertillä alkoi nyt samalla sit metallisulkeiset ja tavan kapulan odotuskuuri. Tehdään siis niin, että jos lähtee omilla luvilla, Joonas nappaa kapulan pois. Eilen kerran varasti, tänään ei lainkaan. Tätä siis tehty myös Jattilan torstaitreeneissä. Viime talven noutokuurilla saatiin siis uusiongelma. Heh. Mutta tämä on helposti ratkottavissa, toivottavasti. Metallia muutamat eilen ja hyvin toi. Tänään ekan hyvin, toisella meni pelleilyksi ja yritti palkkaa muillakin tempuilla, mutta kun ei irronnut, toi kapulan käteen. :) Pienen pientä kalistelua, mutta sallittakoon.

Elmo tekee ihan perusnoutoa ja jouduttiin tänään tekemään jopa sama treeni kuin Vertille eli Jonttu otti kapulan pois porsastelusta (noutaa ilman lupaa). Ohhoh. ;)

Torstaitokoissa pääsääntöisesti on ollut Vertti, mutta toissa kerralla oli Elmo, sen sais kyllä aikas helposti alo-kuntoon, jos vaan omistajan motivaatio ja aika riittää kaikkien reenaamiseen. Vertillä avo alkaa olla kisavalmista ja voivoita samalla pohjustellaan. Tarkoitus olis keväällä AVO-kokeisiin. Syksyn aikana jokusen kerran Qurukin on ollu tekemässä jotain pientä torstaitokoissa, mutta kahtena viimeisimpänä kertana olen ottanu Qurulla pikatreenit ennen vuoron alkua. Viimeksikin teki niin särmästi, että ihan ajatus tokopuolen nostattamisesta taas voisi olla ajankohtaista. Hyvin keskittyi ja teki vaikka aivan keskellä esteitä tehtiin, kun jossakin vaiheessa syksyä esteet toi mukaan pientä ääntelyä. ;) Viimeksi oli särmämies. :) Seuruuseen kestoa, jättävien vahvistusta ja liittämistä seuruuseen. Paljon paikkamakuita häiriössä tai siis vieraiden koirien kanssa. Luoksaria sekä luoksarin stoppien pohjustusta, ruudun pohjustusta, kaukojumppaa, hyppyä, noutokuosiin, luoksepäästävyyttä - siinäpä sitä talveksi puuhaa Qherralle.

Elmon nollarata

Tässä vielä Elmon nollarata. Kiitos Lauralle ja kuvaajalle (Vänelle?).

Menoa eiliseltä

Qurun radat.

Elmon se hylly-rata. Nollarata onkin Lauran kamerassa, kun kepo lähti aiemmin kotia sulattelemaan itseään.

Muut sen arvasi - mie en uskonut!

En siis uskonut, että Quru sen tekisi, nousisi näin pian 2-luokkaan! Ja teki sen vielä A-radalta eli tänään korkattiin jo kakkoset. Muut tuntui nousuun uskovan ja sitä ennustavan, mutta minä en tuommoisen teinipojan kykyihin vielä uskonut. Tiesin kyllä jo ennen ekoja startteja (ja ääneen sanoinkin), että Quru voipi vaikka nollan tehä, mutta sentäs nyt toisissa kisoissa ja 5:llä startilla kakkosluokkalaiseksi! Huh huh. :) Tiedättekös, tuollaisen teinipojan kanssa kun ei voi tietää milloin se alkaa kiukkuilemaan ja angstailemaan mammaa vastaan ja silloin ei ainakaan nollia tule! ;)

Ei ollu siistein nolla ja meno on vieläkin hiukan koulupoikamaista, mutta tuskin sitä nyt kahdessa viikossa ihmeitä ehtii tapahtua ja agiakin siinä välissä otettu kahdesti. ;D Muistin eilen mm., että Qupa on tehny A:nkin viimeksi kisoissa, mutta eipä tuo ollut ongelma.. Ekalla radalla Quru oli minien ja medien ainut nollan tehny ja maxeistakin vain yksi nolla ja ainakin lähtälistojen mukaan oli reilu 50 koirakkoa (varmaan poisjääntejä, mutta kuitenkin) eli tulosten perusteella ei ihan helppo, vaikka miusta se oli lukuun ottamatta loppua, missä meilläkin tuli hiukan haastetta. Kepeiltä mentiin putkeen mistä sit loppu"suoralle", mutta Quru oli menossa takasin kepeille ja miehän tahdoin sen tulevan pituudelle, niin siinä pelastuksessa menikin sitten se etumatka jonka olin ajatellut ottaa ja loppuun tuli hiukan jännitystä. No nolla on nolla!

Tuntuu, että olen jotenkin ihan jäissä Qurun kanssa radalla, en tiedä sit miltä se muitten silmään näyttää, mutta ehkäpä se on se luottamuksen puute, vaikka kyllähän mie oikeesti tiedän Qurun monia juttuja osaavan, mutta silti en luota... Se vaikuttaa sitten omaan liikkeeseen ja sijoittumiseen, mutta ehkäpä se ajan ja kokemuksen kanssa siitä. Niin ja keinu oli tänään ekalla vauhdikas, luulin, että menee läpi ja annoin napakkaa käskytystä ja hienosti pysähtyi ja asetti tassut vielä on offiinkin. :) Nyt huomasin Qurun kattelevan jo matkalla "omiakin" esteitä", esim. A:lta kun mentiin putkeen ja siitä sit kepeille, niin siinä välissä näin Qurun kattelevan takaisin A:lle. Kepitkin on kisoissa hitaammat kuin treeneissä, mutta toisaalta mieluusti oikein ja kokemuksen karttuessa uskon sen vaudinkin kasvavan, kunhan sitten samalla myös maltti säilyy.

Pelolla odotankin milloin se sillain hullunpalolla syttyy ja mie jään yksin Zupan suorittaessa (haluamiansa) esteitä! ;D Eli täällä odotellaan kauhulla hyllyputken alkua. Hassua muutes, Qurun kaikki virheet on tullu putkilta, ekoissa kisoissa kielto ja sit putkesta takasin kääntyminen ja siitä sit A:lle --> hyl, ja tänään sit tokalta radalta 5 putkelta takaisin kääntyminen. No kisoihin lähdettiin opettelemaan kisatilannetta ja näkemään mitä osataan eli tiedämme mitä reenaamme: putkia! ;D No ehkä pidämme (tai yritämme pitää) siinä kuitenkin kultaisen keskitien.. eli ei kiitos putkihullua, mitä olen vältellytkin. ;)

Toinen rata tosiaan kakkosissa. Sieltä voitto 5:lla ja 3,15 ya, tuli takaisin yhdestä putkesta ja kontakteillakin pidin taas maltilla. Muutenkin rataprofiili oli sellainen, että ei siinä oikein vauhtiin päässy, paitsi yhdessä kohdassa. Kuten tuomarin kanssa juteltiin, että hyvä opetella kakkosissa juttuja ja kontaktitkin kunnolla ja oikeesti meillä ei ole kiire. Mie en edes tiedä miten miun kunto kestää aikanaan sit kaikkien kolmen kanssa kolmosissa. Tää nousu kakkosiin oli käytännön syistä toivottua, meinaan kisapäivät ei ole aamusta iltaan, mutta vetästä muutamassa tunnissa 6 starttia. Kuntokuurille ennen Qurun seuraavaa siirtoa ja siihenhän voipi mennä kauankin, kun katsotaan nyt edes milloin ja missä kisataan ja milloin se mopo lähtee Zupa-Zuikulla käsistä! ;D

Elmo ei käyny lainkaan esteillä sitten viime kisojen, olis varmaan kandennu. ;) Ekalta hyl, ohhoh, teki ihan oman ratkasun. Piti tulla välistä, Elmo meni takaa. Ohjaaja otti kohdan hyvin löysästi ja oli oikeastaan iloinen Elmon omasta ratkaisusta! ;) muuten buenoa menoa ja tuntui, että rullasi ihan ok. Tosin radatkin oli helppoja ja juoksevia. Niin kolmosilla siis Leena Rantamäki-Lahtinen ja Qurulla Marja Lahikainen. Miusta se kakkosten rata oli vaikeampi kuin nää kolmosten. Toiselta taattua Elmo ja nolla, 4.sija. Aloitettiin kisakirjassa uusi sivu ja SM-nollien triplaus, sillä nyt niitä taitaa olla 15. Otetaan triplaus vaikkapa kevään tavoitteeksi. Vaikka Elmon kanssa harrastellaan, on ne tavoitteet kuiteskin kivoja ja antaa tiettyä tsemppiä. Pitäskin oikeesti joku hetki uhrata ensi vuoden ajatteluun kaikkien osalta. Vaikkapa reissun jälkeen, joulun jälkeen!? joo- tähän siis palataan. :)

Verttikään ei tehny yhtään hyllyä. ;D Niin kun se ei startannu, vaan oli hyvä apupoika Qurun mukana ja kävi vähän tokottelemassa hallissa. Pistos on tehonnut niin että ruoka maistuu ja haistelu ojanpenkoilla vähentynyt! En olis voinu uskoa kuin alkaa oikeesti ruoka Verttiäkin kiinnostamaan. Se on liikuttavan ihana lenkeilläkin tarjoamansa kontaktikävelyn kanssa- sillähän saaattaa saada herkkua, ehkä, joskus, ainakin toivossa on hyvä elää! :)

Menestyksen kunniaksi pidettiin taas hodari(pojille ne on hotarit)kestit ja ne on oppinu homman idean. Rivissä istuvat ja vuoronperään saavat haukata hodarista. :) Tällä kertaa saivat syödä kaikki hodarit noin, yleensä jaetaan osa sitten kuppeihin, mutta tuosta tyylistä tuntuu pojjaat tykkäävän. Jokaisella on kuitenkin oma tyylinsä haukata hotarista, Quru the pullasorsa (nimi siis tulee yhdestä tarinasta kun Q hotki järven rannalle sorsille jätettyjä pullia... :D) on kyllä ahnein tässä lajissa! No se mestarille suotakoon. Ja saihan Quru vielä lähikaupalta pehmolelu tuhatjalkaisen (tuntuu, että Qurulla on niitä jalkoja välillä mahan alla enemmän kuin se 4-5 ;D), näin sen eilen kaupassa ja kuiskasin Zupalle, että ostan sellaisen jos sattuis nousemaan. Lupaukset on luotu pidettäviksi. Matkaan tarttui myös toinen lelu, joku möhköfantti, mutta se koki jo nopean kuoleman, sillä täytteet tursuaa jo niskasta! Tuhatjalkasen kesähattukin on saanut jo pahoja osumia, katsotaan miten sen lopulta tulee käymään.

p.s videot laitan huomenna, nyt olen niin väsyny, että pakko mennä nukkumaan ja Qurun kunniaksi ostettu ja juotu siideri(t) auttaa nukkumattia ilmeisen tehokkaasti. ;)