Hyvää joulua!

Hyvää joulua toivottavat shelamitontut kera omistajien! :)

 

 

 

Syksyn kisakuulumiset

Nyt en voi sanoa, ettei olisi aikaa kirjoittaa. Jouduin jäämään töistä pois muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin virallinen "loma" alkaa sitten joululta. Tuumasta toimeen siis ja syksyn kuulumiset ylös. Uskoakseni muutaman kuukauden kuluttua blogin päivitys ei ole ihan päällimmäisenä ajatuksena... ;) Joten nyt kunnon postaus kera filkkojen.

Quru se jatkoi shelamien maineen ylläpitoa kisakentillä syksyn edetessä. Nollaa ja palkintosijaa irtosi, vaikka startteja ei hirveästi tullutkaan. SM-nollatkin saatiin kasaan. :) Onpa sitten keväälle syy kuntouttaa itsensä takaisin juoksukuntoon. ;)  

Tässä muutamia Qurun filkkoja: Pyhtää 27.8.2016, nolla ja 2.sija (tuomari Zsofi Biro),  Kotka 8.9.2016 voitto (tuomari Janne Karstunen) ja Orimattila 18.9.2016 nolla, 9.sija (tuomari Satu Laru/Arto Laitinen)

Hyvin Jesperkin shelamilaumaa edusti aksakentillä. :) Keräili myös nollat hyvälle mallille. Yhtä aginollaa vajaaksi jäi SM-nollien keruu. Lokakuun alussa oli vikat kisat ja eihän se tennari enää itsellä kulkenut tai no jalan/lonkan seudulta homma kiikasti, mieli ja muu kroppa kyllä olisi vielä kulkenut. Jesper oli myös ihmeissään ja ei sekään kulkenut normisti. Outoa venailla ohjaajaa...

Jesperiltäkin joitakin filkoja syksyn ajalta:
Kotka 8.9.2016, nolla ja 4.sija, Orimattila 18.9.2016 nolla ja 8.sija 8 (tuomari Satu Laru/Arto Laitinen), nolla ja 10.sija (tuomari Hilpi Yli-Jaskari). Yhteensä Jesperillä jo 7 nollaa, mutta kun kolme on hypärinollia... pienestä on ollut kiinni, iso kasa vitosia ollaan kerätty. Jospa sitten keväällä ne muutetaan myös nolliksi. :D

Vertin kanssa kisasin Pyhtäällä 27.8.2016 vikat kisat tällä erää, sillä se kaatoi minut radalle (se ei väistä ja on tehnyt niin ennenkin), se oli sitten siinä. Ei riskejä tässä vaiheessa. Onneksi lapsuuden luistelu-urasta hyötyä, hallittu kaatuminen hallussa. ;D

Näin ollen, seuraavana viikonloppuna sitten Jyväskylässä Joonas siirtyi ohjaksiin.

Onhan Joonas Qurun kanssa vuoden nyt harjoitellut, mutta kerran kokeilu Vertillä riitti ja eikun kisoihin.

Ekasta startista nolla ja 3. sija! Toiselta 10 (rima ja 5 keppien aloituksessa ohjaajan maltti ei riittänyt).

Siitä lähtien Joonas on sitten treenannut Vertin kanssa Ruukissa torstaisin. Nyt myös Jesperin kanssa, kun ei minusta ole ollut "juoksijaksi". Niin ja viime lauantaina Joonas kokeili ekaa kertaa myös Rediä. Quru on päässyt tekemään lainaohjaaja Heidin kanssa. Heidi on myös testannut Verttiä ja mennyt myös Jesperinkin kanssa. Miusta on niiiiin ihanaa, kun pojat pääsee tekemään, vaikka itsestä ei tekijäksi olekkaan! :) Ja on muutes opettavaista nähdä oma koira toisen kanssa, olen oivaltanut mm. Jesperistä pari hyvää ja oleellista asiaa ja osaan sitten jatkossa itse huomioida ne.

Jyväskylän lokakuun kisareissu sai monia mutkia matkaansa. Alunperin olin ilmoittanut Joonaksen Vertin kanssa kolmelle ja Jesperin kanssa kahdelle startille ja itse olisin vielä kokeillut yhden startin.

No kisaviikolla Jesper sai torstaina jostakin allergisen reaktion ja naamaan nousi pahkuroita. Joonas oli käyttänyt Porvossa Avecissa. Diagnoosina jonkin ulkoisen aiheuttama allerginen reaktio, mysteeriksi jäi mikä aiheutti, mutta onneksi meni ohi kortisoonipistoksella ja parilla kort.tabletilla. Luonnollisesti Jepe oli kisoista poissa, ja sain vaihdettua sitten Qurun tilalle. Suunnitelmana oli, että Joonas olisi mennyt Vertillä ja Heidi olisi sitten mennyt Qurulla.  No eipä siinä vielä kaikki. Edellisenä viikonloppuna oltiin koko laumalla auto-ostoksilla Hämeenlinnassa ja oltiin Antin luona yötä Tuuloksessa. Liekö Redi syönyt maalla jotakin epämääräistä (jonkin hiiren tms.), sillä kisaviikolla sillä alkoi ripuli ja se jo näytti menevän ohi ennen viikonlopun reissua. Jyväskylän kisaturneen oli suunnitelmana alkaa niin, että la auton vaihtoon Hämeenlinnaan, yötä Tuuloksessa ja su aamuna Jyväskylää kohti. Eipä sitten mennyt niin. Redipä aloitti oksentamaan la iltana ja oksensi jotakin epämääräistä, näytti jonkin elukan pieniltä karvatupoilta. Yöllä tein päätöksen, että aamusta suunnataan tutustumaan Hattulan eläinsairaalaan Evidensiaan, matkaa vain 30 km. Lääkäri tutki ja tunnusteli vatsaa ja Redihän aristi selvästi ja eikun röntgeniin vierasesineen poissulkemiseksi! Pitkät hetket odotella ja pelätä pahinta. Huh, mutta miten helpottavat uutiset saatiin, ei vierasesinettä, vain ärtynyt suoli oli kuvissa näkynyt. Ab-kuuria, vatsansuojalääkettä yms. Liekö syönyt jotain edellisen viikon reissulla. Sekin jää mysteeriksi. Kunhan Redin vointi oli tasaantunut ja nopeasti se kävikin, koko lauma sai matokuurit. Näin ollen kisat jäi väliin, eikä sen jälkeen virallisiin kisoihin ketään ilmoitettu, kunnes toissa viikonloppuna Quru pääsi kotikisoihin Heidin kanssa, kilpakirjaan ei merkintää, mutta Kuismalla oli ainakin kivaa, ekalta 10 ja toiselta hyl. Ekalla radalla Kuisma ei ollut lainkaan oma itsensä, rallatteli kontaktit läpi yms. :D Toinen rata oli hyvää menoa.

Ennen virallisia koko meidän lauma osallistui KKS:n seuramestaruuksiin 19.11. Heidin kanssa, sillä Joonaskin oli lääkekuuri päällä. Alunperin suunnitemana oli, että Joonas veisi Jespen ja Veken ja Heidi omien koirien lisäksi Kuisman. Noh, Heidi sai juosta koko rahalla (kisat ilmaiset :D) 10 startin verran. Vertin saldo: 5 (vaikka tuloksissa oli nolla) ja toiselta hyl. Jesperille ekalta 10 ja toiselta nolla!

Qurulle ekalta radalta 5 ja toiselta nolla! Kahden radan yhteistulosten perusteella Kuisma oli 4, sillä ekalla radalla meni aikaa hiukkasen, kun virheen tullen piti käydä moikkaamassa maailman parasta tuomaria! ;)

Tässä filkat shelamien ja Heidin menosta:

Quru:

Vertti:

Jesper:

Mestaruusviikonlopuksi saimme siis mieluisia vieraita, Lauran ja Muffy-mummon. Laura oli tuomaroimassa mestaruuskisat. Voi että, kyllä se Quru vaan jostain mummonsa tietää ja tuntee ja toki muukin lauma, mutta huomioiden Qurun suhtautuminen yleisesti, verrattuna kuinka se mummoonsa suhtautui. :)

Redi on päässyt myös opettelemaan esteitä, mutta on joutunut myös taukoilemaan niiden mahavaivojen johdosta. Hieno siitä tulee, kunhan itse pääsen liikkumaan, on meinaan sen verta nopsakka kaveri.. Kepit alkaa olla kivalla mallilla, tosin lähestymiskulmia täytyisi alkaa harkkaamaan. Keinu myös hyvällä mallilla, puomilla hyvä ajatus pysäristä, mutta vaatii reeniä, A vielä ottamatta ohjelmistoon..niin ja ohjauskuvioita kai pitäisi opettaa, ettei Redistä tule vain suoraan juoksija, tässä lajissa kun on myös niitä suunnan muutoksia ja kaikkea ei aina mennä mitä nenän edessä on...;)

Tässä filkka kevään suunta/käännöskurssin viimeisiltä kerroilta keväältä:

Osteopaatti Jerrylläkin pojat ovat käyneet Joonaksen viemänä. Nyt voisi olla hyvä käyttää koko jengi tässä ennen taukoa, tosin vähissä on pojilla ollut agility, mutta silti. Onhan sitä ollut muuta elämää ja kropan kuormitusta. Saahan Elmokin säännölliset hoidot, vaikka on vain agilityturisti nykyään. ;)

Rentoa joulun odotusta kaikille, toivottaa bestikset Redi ja Veke!

Lisää avautumista!

Aloitetaan kesän kuulumiset Qurun tekemästä isosta yllätyksestä. Miehän en ole kisannut (saati treenannut) aktiivisesti Qurun kanssa sitten kevään 2015. Joonaksen kanssa ovat treenanneet syyskuusta ja käyneet ne muutamat skabat. Nyt toukokuussa lainasin Qurua kotikisoissa, jotta sain itselle "juoksua" ja startteja enempi. Heinäkuun J & Q piti taukoa harkoista ja miehän "varastin" Q:n Mikkelin kisoihin sunnuntaille 17.7. parille startille. Nolla ja innokas hyl. 

 
Haminassa kuun lopussa jatkoin "varkailua" ja Kuisma oli ilmoitettu kahdelle startille: saldona tuplanolla ja toinen oli voitto ja sert!

Quru Haminassa:
Kuva: Petri Hiironen / Dog-O-Photo

Eikä siinä vielä kaikki. Viime viikonloppuna tehtiin kahden päivän reissu Jyväskylään. Quru teki lauantaina toiselta radalta nollan ja toisella varasti lähdön törkeästi ja ei saatu hommasta enää kiinni! :D

Sunnuntaina myös ekalta radalta nolla, ja sepä olikin voitto, sert ja FI AVA!! Taitaa Kuisma tahtoa mamman ykköskoiraksi ja siltähän se nyt näyttää. Kesän saldo: 8 starttia, viisi nollaa, sisältää tuplan ja kaksi voittoa!

  

Kuva: Laura Mättö

Sitten viime päivityksen on ollut myös SM:t, siellä starttasin Vertin kanssa yksilöissä ja Tamicon kanssa KKS:n maxijoukkueessa. Tamicon kanssa ehdittiin muutamat yhteiset startit tehdä ennen Nastolaa, nollia ei tullut, mutta kivaa oli Kotkassa kuin Helsingissä.

Tässä Tamicon kanssa maksien joukkueradalla, tulos 5.

Vertille ei mainetta ja kunniaa tullut sunnuntaina.

Karkasi lähdössä ja siitä rima alas ja pari kieltoakin matkalla.. Mukava viikonloppu hyvässä seurassa, eikä sadekkaan haitannut meitä. :)



Avautumisen jälkeen Vertti kisaili ihan aktiivisesti ja nolliakin sieltä täältä merkintöinä kilpakirjaan. :) Nyt uusi kausi ei ole käynnistynyt Vertillä parhaiten.. Mikkelissä lauantailta yksi nolla ja hyl (kaatui putkessa ja keskeytettiin).

Sunnuntailta ekalta NOLO hyl, johon pystyy vain "verttikahdensanvuottavanhaagivaliosatojenstarttienkisakoira".. :D Karkasi kehästä tervehtimään tuttuja.. ja toiselta 5 (kielto hypyltä).

Haminassa Vertille yksi hyvä hyl (yksi hyppy edestakaisin), rima vitonen ja kaaos hyl (ohjaaja oli jo väsy ja se ei sovi Vekelle..). Siinäpä Vertin kesän kisat, sillä Haminan jälkeen treeneissä Veke kevensi jalkaansa ja seuraavana aamuna vielä pahempi. Onni oli Elmolla sinä päivänä oleva Jerryn aika, minkä Vertti hyödynsi. Hyvin vastasi hoitoon lavan/vasemman etujalan tälli ja tullessani töistä ei liikkeistä huomannut mitään. Silti rauhallista, hihnamenoa pidetty ohjeistuksen mukaan ja Jyväskylän kisat Vertti oli turistina.

Vertti Haminassa:
Kuva: Petri Hiironen / Dog-O-Photo

Ennen SM:iä Jesperkin pääsi takaisin kisakentille sitten pallienpoistoloman/tauon jälkeen. Pidettiin ihan kunnollinen usean kuukauden tauko ja useampi Jerryn hoitokerta, koska kudokset oli eturauhasen johdosta huonossa jamassa.  Toukokuussa käytiin sitten muutamat kisat ja pari nollaakin tuli. :)  Uusi SM-nollien keruu aloitettiin Mikkelissä ja sieltä saalina tupla!  Ei paha.

Heinäkuun lopussa lähikisoissa Haminassa ei nollia tullut, pikku virheitä, kuten tokan hypyn ohitus tai toka vikan hypyn ohitus.. kokemattomuus/tekemättömyys näkyy ja varmuus tulee vain tekemällä. :)

Jesper Haminassa:
Kuva: Petri Hiironen / Dog-O-Photo

Jyväskylässä Jesper sitten teki myös yllätyksen ja voitti sunnuntain toisen agiradan käynnistäen samalla valiokellonsa!

Muutoinkin alkaa yhteistyö löytyä, pikkumokia sattuu niin koiralle (mm. yksittäisiä rimoja tai hyppyjen ohituksia) TAI ohjaajalle.. (Vertti laulaa P. Hanhiniemen kiisua: "muutkin mokaa..." )
Saanko esitellä "valasohjaus"... olo oli putken päällä sätkiessä kuin "valas kuivalla maalla". :D

Mistä se putki siihen oli siirretty? :D

Jyväskylän reissu oli kyllä huikea niin tuloksellisesti kuin muutoinkin, kiitos ihanat ystävät! Yritetään vielä syksyn aikana tulla sinne reissulle! :) Seuraava kisakoitos on piirinmestikset ensi sunnuntaina Lappeenrannassa. Muutoin kesä on mennyt nopeasti, itselläni oli vain viikko lomaa, mutta onneksi Joonaksella pari kuukautta, joten pojilla oli seuraa ja mahis nauttia kesäkeleistä, sen mitä niitä nyt oli. Uintikausikin jäi jotenkin lyhyeksi.  :( Joonas käytti nyt elokuussa koko jengin Jerryllä ja ainoastaan nyt uusinta käynti on Vertillä tulossa syyskuussa. Muut oli (yllättävänkin) hyvässä kunnossa, jopa papparainen. :)

Toivotaan, että seuraava päivitys tulee aiemmin, kuin seuraavasta valiotumisesta, meinaan siihen sitten meneekin vähintään vuosi. :D

Avautumista!

Shelamit ovat tässä viime aikoina melkein enemmän kisanneet kuin treenanneet! :D Redi on treenannut varmastikin eniten. ;) noh, tietysti Quru Joonaksen kanssa, mutta Veke on joutunut tyytymään vain kisoihin pääsiäisen jälkeen, sillä kartturi on sairastellut. Mutta eipä se tulostasoa ole ainakaan pahentanut. ;) Tuplia tullut, SM-nollat kasaan ja myös valioituminen.  Ei hullummin, vai mitä? :)

Kotkassa 20.3.2016, kilpakirjaan yksi merkintä Helinin radoilta:

Viime päivityksen jälkeen jatkui Joonaksen ja Qurun ensimmäisen tuloksen metsästys Jyväskylässä pääsiäisreissussa. Noh, ekalta pojat nappasivat tuloksen, 5 keppeiltä, mutta jatkoivat sitten seuraavat kaksi starttia vielä paremmin, tuplanollalla! Huikeeta. 

Joonaksen ja Qurun tuplanolla:

Vertti nappasi myös itselleen tuplan Jyväskylässä. Vertin toinen nolla tämän kauden ensimmäisestä tuplasta:

Jyväskylän reissussa agia parempaa oli ihanien ystävien näkeminen! < 3  Ikävä vaivaa ja usein.

Reissun jälkeen havaintona, että Nastolan kutsusta uupuu enää yksi nolla. Nollat tulleet nopeasti ja yllättäen. Kisaaminen jatkui Vantaalla, mistä ei merkintöjä kirjaan, vaikka hyvää menoa kokonaisuudessaan.

Rima vitonen:

Keppi vitonen:

Yksi hyppy väärästä suunnasta - hyl:

Kotkan iltakisat 21.4.2016.

Vertin toinen tupla:

 --> 2.sija, sert-a ja FI AVA

 

Eikä se Vertin elämänsä ensimmäinen triplakaan kaukana ollut, hidas ohjaaja sössi sen..

Muuri väärästä suunnasta, hyl:

Redi on aloittanut agilityn harkkaamisen, käydään Riitan ja Merlin kanssa Ojangossa AgilitySHARK:sin kuuden kerran suuntakäskykurssilla ja yritämme itsenäisesti myös ehtiä treenaamaan. Redin kanssa ei tartte miettiä kuinka sitä motivoisi tekemään hommia. Tykkään ja paljon. Ojanko on hyvä paikka tottua myös muiden treenaajien menoon, Redistä kun kaikkien palkat ja lelut on sen ja olis niiiin mukavaa osallistua kaikkiin palkkaussessioihin. ;D Ongelmana ei siis motivoituminen tai lelupalkan kelpaaminen, paremminkin siitä luopuminen...

Tässä filkaa ekasta kerrasta.  Etenemistä:

 

 Suuntakäskyn opettelua:

 Loppuun vielä pidempi pätkä, ken jaksaa katsoa:

Muutoin on perinteisesti juhlittu synttäreitä maksalaatikkonakkukakuin, Veke 24.2. 8 nakkia, Quru 31.3. 6 nakkia ja Elmolla 6.4. 12 nakkia, jotka eivät meinanneen kakun päälle mahtua. :D Ja tietty sankarille aina paketti tai pari.

Fyysisestä hyvinvoinnista arjen huollon ohella Joonas käytti koko lauman osteopaatti-Jerryllä Helsingissä, Jesper pääsi pariin kertaan, sillä eturauhasvaivat olivat jättäneet kyllä jälkensä kroppaan. :(  Eilen koko jengi pääsi/joutui shamppoopesuille ja fööniin. Kevään ollessa jo hyvin pitkällä, illan operaationa on tänään expotit niskaan.. Redissä käveli eilen eka punkki. Yök. :(

Veljesten paluu kisakentille

Vertti ja Quru palasivat kisakentille, olipa jo aikakin, sillä poijjaat ovat kisanneet viimeksi lokakuussa!  Vertti teki paluun helmikuun lopussa Sipoossa, JAU:n uudella areenalla Porskin kisoissa. Tuloksilla ei juhlittu, yleisöä sen sijaan hauskuutettiin... Hiukan karkasi homma lapasesta.

 

Viikko sitten käytettiin koko jengi Porvossa eläinklinikka Avecissa rokkareilla. Jälleen erinomaista palvelua ja aivan mahtavaa, että tuollainen pop in -rokotus mahdollisuus on olemassa! :) Nyt on hyvä taas skabailla, leimat kunnossa.

Viime lauantaina suunnattiin taas Touranin nokka kohti etelää, Vantaalle kisaamaan. Vertille kolme starttia ja Joonas rohkeni mukaan Kuisman kanssa. Aikataulullisesti sekoilimme ja olimme myöhässä (tosin kisat oli enemmän myöhässä), niinpä Joonas jätti ekan radan väliin ja lämppäsi koirat hyvin. 

J & Q oli ilmottu agiradoille, joten pojjaat osallistuivat vain vikalle radalle. Tällä kertaa Vertti teki tulosta! nolla, 10 ja nolla! :) Joonaksen ja Kuisman ekan tuloksen metsästys jatkuu pääsiäisenä Jyväskylässä, lähellä oli nytkin. ;)

 

 

  

 

Odottavan aika on pitkä

Redi kävi sukulaisten kanssa koko kropan läpivalaisussa Vihdissä Tetti Joutsenella 30.1.16.

Otatin taas tutkimukset päästä varpaisiin. ;) Ai miten niin fanaattinen.. ei vaan ihan siitäkin syystä, että jos joskus jotakin tulee, on olemassa vertailukuvat.

No sukulaisilla viralliset tulokset tulivat pian ja Redin tuloksia ei kuulunut ei näkynyt. Sen jälkeen kun muiden selkäkuvatki oli jo lausuttu, soittelin kennelliittoon. Redin kuvissa oli jäänyt tunnisteesta yksi numero pois ja lonkkakuvia ei ollut tullut perille lainkaan. Asia oli jo hoidossa klinikan puolelta, mutta sitten liitossa uudelleen lähetetyt kuvat eivät auenneet, koska siellä oli ollut häikkää 8.-9.2... Saimme ohjeen odotella..

Eilen (lauantaina!?) tuli sitten kyynärien ja lonkkien tulokset. Lonkat b/c ja kyynärät 0/0. Selkää vielä odotellaan. Vaikka lonkkien virallisia tuloksia jouduttiin odottamaan, ei yllätystä tullut, eikä murhetta kirjaimet aiheuttaneet. Kuvannut lääkäri sanoi vasemman olevan avoin ja totesi että a:na ei tule (arvioi b-c/a) ja totesi myös, että elämään ei tule vasen lonkka vaikuttamaan ja täysiä vaan! :) Se tieto riittää! Olen huojentunut sen vuoksi, että odotin pahempaa.. kuten osa tietääkin, olen tuntenut vasemman  lonkan erilaisuuden jo kolme kuisesta lähtien... Olen myös tyytyväinen, että voin rehellisesti sanoa, että agilitylla emme ole pahentaneet asiaa, sillä Redi jos joku on elänyt "pellossa" ja vailla agilityn riemua.  Kauhulla ajattelinkin mitä  ja millainen tilanne olisi, jos olisimme esim. juoksareita treenanneet pienestä asti pallon perään pyrähdellen monen monta toistoa.. Täytyy myös muistaa, että Elmolla samanlaiset kirjaimet ja vielä 11-vee oli sm:ssä ja meno tälläkin hetkellä hyvää (mm. kävi torstaina juoksulenkillä.. ;)). Suurin toiveeni onkin, että Redi on elämänsä varrella monin osin elmo kakkonen! ;) sillä erotuksella, että Empun moottorikoko 1.2 ja Redin 2.0 turboahdettu. :D

Muut tulokset; polvet 0/0, sydän ei sivuääniä, epävirallisesti kuvattuina puhtaat: olat, etujalat, kintereet.  Silmät käydään jossakin vaiheessa tutkituttamassa vielä. :) Lonkatkin kuvautan luonnollisesti jossakin vaiheessa uudelleen, kuten Elmolta. Harmittaa myös, että Redin lonkkakuvat eivät ole niin suorat kuin mihin yleensä olen tottunut. :(

Suurempaa murhetta on aiheuttanut tällä hetkellä laumaelossa tapahtuneet ikävät asiat. Jesperin ja Redin välit ovat hyvin hyvin tulehtuneet. Tai todellisuus on se, että Redihän on kaikkien kaveri, mutta Jesper ei siedä Rediä. Redi siis kyllä puolustautuu (sen verta täpäkkä kaveri), jos päälle tullaan, mutta ei aloita riitoja. Ennen joulua oli ensimmäinen hässäkkä, jossa J kävi Redin päälle syyttä suotta. Muutamia kähäköitä oli, mutta sellaisia poikatappeluita ja päättyivät siihen, että Redi istui/makasi Jesperin päällä. Jesperiä tilanne ei miellyttänyt, päätyä lauman pohjalle... Tilanne kärjistyi kolme viikkoa sitten semmoiseksi kähäksi, että väliin oli mentävä tai huonosti olisi Jesperille käynyt.. heikompi fyysisesti kun on. Samalla tein päätöksen, että nyt lähtee pallit Jesperiltä, kun se oli suunnitelmissa jo vuosi sitten (sain ne tardakin pariin kertaa) Asiaa oli siirretty, koska olin luvannut Jepen eräälle typylle, mutta se homma peruuntuikin ja siitä sain tiedon ennen joulua. Päätös kastroinnista oli helppo. 

Nyt pari viikkoa kastroinnista alan tajuamaan, että Jesper ei ole ollut oma itsensä. Miten sitä ei huomaakkaan, kun asiat muuttuvat pikku hiljaa. Toki onhan tässä ollut muutakin muutosta kuluneen vuoden aikana. Alkaa tulla takaisin se "iloisempi", huomionhakuisempi mamu, joka ei viihdy omissaan.. Tiedä miten kipeät paikat ovat olleet.. :( :( Voi kurjuus. Redi ja Jesper ovat nyt olleet erillään, sillä Jesper ei selkeästi luota Rediin, vaikka itse riidat aloittanutkin. Yhteisillä lenkeilläkin Jesper yrittää tuijotella ja provosoida, mutta ihana Redi ei välitä, menee omia menojaan. Katsellaan kuinka saadaan laumaan rauha palautettua. Jälkikäteen kun asioita on helppo pohtia, harmittaa niin kovin, että vuosi sitten jo emme kastrointia tehneet... :(

Tässä Redin kuvat:

 

Vertin selkä virallisesti terve!

Siinäpä se otsikossa olikin. Puhdasta on!

Jeeeee!!!! :)

Fiilistä!

Olipa eilen mahtavaa! Siis oikeasti ihana kisareissu Vantaalle. Kelikin lauhtui sopivasti. :) Kuten sanotaan, että fiilis ratkaisee. Näin oli. Vaikka ei merkintojä kirjaan tullutkaan (tosin kaukana ei sekään ollut), eipä niitä kaivannutkaan, kun oli hauskaa ja fiilis kohdillaan! :)

Jesperin filkat:

Lainakoira Micon radat:

 

Redi 1 vuotta

Redi, Retu, Hyhhyh-ukko, Hynynen, Hymppi, Hynski, Hynde-Pynde, ja nimi, jolla koko kroppa heiluu hännästä nenänpäähän: Redi-rrrrrrakas, täyttää tänään 1 vuotta! Onnea Redi ja veljet! :)

Vuosi sitten tuli Eralta viesti, että syntyi 2 soopelipoikaa, mutta ilman valkeeta kauluria (olen siis heikkona sellaisiin tai jos rehellisiä ollaan, olin sanonut, että jos sellainen tulee - tahdon, vaikka mikä olisi! ;)), noh taisin vastata, että kyllähän sellainenkin menis, mutta kai se on nyt vain "himonsa" hillittävä... Aikaa kului jokunen viikko ja suunnitelemamme junareissu Jämsään Elmon kanssa muuttuikin junareissuksi Inkooseen. Yön yli oltiin kyläilemässä ja pentuja katsomassa. Tosissani pohdin ja tarkkailin millainen kakara oli. Ihana villikko! Aika "tulinen" ja "täpäkkä". Siinä oli jotakin niin tuttua, Verttimäistä. Toimintaa. Muistan, kun otettiin ko. pentu yksin ulos, siellä se viipotti itsenäisesti pitkin poikin, keikkui mm. huojuvan kyljellään olevan kastelukannun päällä, luokse kutsuttaessa tuli innolla, mutta kurvasi iloisesti ja vauhdilla ohi! 

Onneksi en hillinnyt himojani ja Redi kauluriton, muttei kaulaton (:D) soopelipoika on osa laumaamme, sopii meidän menoon ja meininkiin just, eikä melkein!  Kiitos Era! :)

 

 Juhlat pidetty perinteisin maksalaatikkoraejuustonakkikakun ja paketin avauksen merkeissä :)

Syksyn 2015 agifilkat

Innostus iski latailla filkkaa tänne katseltuani syksyn "satoa" agilityniityiltä, sillä viikonloppuna kisataan! Jesperin kanssa, ja myös isojen koirien luokassa lainakoiralla, jännää. Tässäpä siis innostuksen myötä pakkasiltoihin katsottavaa.

Helsingissä: pitkän tauon ja parien agiteenien jälkeen...

 

  Vantaalla pari hylkyää..

 

   

Joonaksen ja Qurun eka virrallinen startti Jyväskylässä (takana vasta muutamat treenit)...

Vertin menoa Jyväskylän reissulla, yksi nolla ja 3 jotain muuta...

 

 

  Kotkan 5 ja pari hyvää hylkyä..

 

 

  

Siinäpä ne Veken viralliset startit syksyltä. Ja Joonakselta ja Kuismalta puolet. :D

Pepsodent-hymyt

Eilen aamusta ajelin Elmon Ja Vertin kanssa Porvooseen Eläinklinikka Avec:iin Chita Wahlroosin hoidettavaksi. Aluksi molemmista yleistsekkaus. Elmo sai taas maininnan leppoisasta urheilijan sykkeestä. Kuten ennenkin. ;)

Ekana vuoroon pääsi Vertti, suunnitelmana tsekata ja putsata hampaat ja kuvata selästä viralliset kuvat. Vertti rauhoitettiin sydänsairaan protokollalla eli esilääke ensin ja Veku näytti niiku jotain olis tullut vedettyä...

Sitten lisää rauhoitetta ja kuviin. Hyvältä näytti selkä ja nyt odotellaan mitä virallinen lausunto sanoo. Lääkäriltä lupa urheilla, ;) eli jatkamme täysin sydämin (heh, kun senkin puolesta lupa) urheilu-uraa Veken kanssa! 

 

Hampaissa ei ollut muuta kuin hammaskiveä. Röntgenit otettiin P4:stä ja etuhampaasta, mitkä aiemminkin tsekattu, kun niissä halkeamat, mutta ei ole onneksi tapahtunut muutosta ja saivat jäädä. Nyt on siistit ja kiilotetut hampaat, jospa omistajat ryhdistäytyvät ja jatkossa ohjelmassa olisi myös hampaiden harjausta!?

Elmo oli ihan täpinöissään klinikalla odotellessaan omaa vuoroaan. Tosi rennosti pötkötteli pitkin käytäviä, mutta hyvin skarppina aina katsoi, kun joku ovi aukesi. No lopulta vuoro koitti ja otettiin Elmosta verinäyte (ikää kun on niin ihan hyvä ennen rauhoitusta), eipä se ihan helpolla käynytkään, kuten ei ennenkään. Haasteeksi tuli ohuet ja luirut suonet. Eka tassu ja yritys meni mönkään ja hoitajan kokeiltua tipan avulla olisiko suonessa, no ei ollut ja E kiljui ja huitoi tassuaan. Tippa oli ohi ja neste teki tassuun pahkuran. Onneksi apuun tuli aseman kirurgi ja nappasi näytteen toisesta tassusta onnistuneesti ja totesi Elmon suonien olevan kuin chihuilla. :D

Sitten lekuri pääsi töihin, kun verinäytteessä kaikki ok. Sovittiin, että Elmolta röntgenit koko suusta, koska aiemmin niin kehoitettu tekemään yleisimmin kissoilla tavattavan resorption johdosta. Elmolla siis chihun suonet ja kissan hampaat! :D Olin kuluttamassa aikaa Vantaan Tammistossa kun sain puhelun, että kuudessa Elmon hampaassa resorptio-muutoksia ja yhdessä jo edennyt niin, että pulpa suuonteloyhteys muodostunut ja hoitona poisto. Totesin, että samalla käynnillä pois vain. Elmo on nyt P3 (ja aiemmin poistettua P4) hammasta köyhempi. Muutoin hampaat puhdistettiin ja kiillotettiin. Tikit sulaa suussa, huuhtelua ja haavan tsekkausta aamuin illoin. Papparainen on valmiina esittelemään pepsodent-hymyään mätsäreissä ja vaikka virallisissa kehissä! ;D

Hengissä ollaan

Huhhuh, katsotaan jos saisi jotakin kirjattua ylös menneestä (loppu)vuodesta. Haaveeni on, että aktiivisempi päivittely taas jatkuu tämän jälkeen. Arki on asettumassa sellaisiin uomiinsa, jotta ehkä se myös onnistuu.

Mistähän lähtisi liikeelle, niin paljon kaikkea, mutta tavallaan ei mitään. Paljon tavallistakin tavallisempaa arkea, mutta silti kun katsoo taakse, huomaa vaikka ja mitä muutakin on ollut.

Viime päivityksen jälkeen on hyvästelty Jyväskylä, asuttu puoli vuotta Kotkassa, tehty ensimmäinen muutto ja eletty kerrostalon 6. kerroksessa keskustassa, oltu siis ydinkaupunkilaisia. :D

Eno huolisaan, että päätyy mukaan, siskon pojalla rennompi ote hommaan...

Muuttaminen Elmolle tutttua juttua, ehtii auringostakin nauttia

Tehty toinen muutto omaan taloon. :) Ihania ystäviä on käynyt kylässä. Tehty pari hotellireissua Jyväskylään, yksi agikisa ja yksi näyttely. Käyty Amorosa-päivillä. Käyty Tallinnassa, vietetty joulua maalla Tuuloksessa.. 

Syksyllä sain viran Vantaalta, ja nyt lomalla, sillä sain nyt toisen viran lähempää kotia ja aloitan ensi viikolla.

Amorosalaisia 2015

O-HOY-mäellä tähyilemässä

Shelamipojat ja Lauran shelamitytöt

Sama jengi Katariinan meripuistossa

Ollaan liitytty syksyllä uuteen seuraan, Joonas on aloittanut agility treenamisen ja kisaamisen (jep, ekat kisat oli jo lokakuussa muutamien treenien jälkeen) olen aloittanut uusien koirakoiden kouluttamisen ja itsekkin päässyt treenaamaan kesän tauon jälkeen. Olen kokeillut bc-aksaa ja voittanut KKS:n seuramestaruuden ihanalla bc-pojalla. :)

Kai sitä voisi kertoa myös mitä shelameille itselleen kuuluu. Yleisesti pojat ovat voineet hyvin, lukuunottamatta kennelyskää, mikä saatiin Jyväskylän näyttelystä. :( Onneksi lievänä meni ohi ja pidettiin kunnon lepo ja karanteeni. Ja sitten tulikin jo pakkaset eli leppoisuus jatkunut, :D Syksyn aikana hoidettavana on käyny kaikki Jerryllällä, viimeksi marraskuussa koko jengi ja syyskuussa Redi ja Quru.

Elmo on "eläköitynyt" agilitysta, saanut ihan muutaman kerran hömpötellä hallilla jotain lauantai-illan ratoksi. Vuonna 2015 startteja kertyi 7 +  SM:t.   Yhdessä näyttelyssä kävi EH:n saaden. Elmon suuri "uusi" harrastus on ollut kesän ja syksyn aikana mätsärit. :D Joo, meillä ei ollut muutakaan koiramaista touhua alkujaan täällä, niin mätsärit oli hyvää sosiaalistamista juoniorille ja hyvää aktivointia myös seniorille. Menestys on ollut huikeaa, joka kerta papparainen on raahanut palkintoja kotiin ja kahdesti mm. BIS4. :D Toinen Elmon uusi harrastus on kennelliiton kaverikoirailu. Testi läpäistiin ja kolme keikkaa suoritettu. Kaverikoirailu on kyllä niin Elmon homma. :)

Palkintorohmut. :) Elmoa väsyttää, ensin tunti kaverikoirailua ja siihen päälle mätsäröintiä

Vertti taukoili myös edellä mainituista syistä agilitysta loppukesän ja pääsi syksystä kisaamaan muutamat startit. Kokonaisuudessaan vuonna 2015 kertyi 39 starttia (+SM:t) kera parin A-sert:n. 

Sydämessä aiemmin kuulunut sivuääni ei ole antanut allekirjoittaneelle mielenrauhaa, vaikka sen kuuntelutin sydänlekuri Hartikaisella keväällä rokotusten yhteydessä. Silloin tuomiona oli, että ei huolta, eikä tarvitse jatkotutkia/ultrata tms., kun sydämestä kuuluvaa "ääntä" ei edes sivuääneksi luokiteltaisi. No minut tuntevat arvaavat, että siihenhän se ei jäänyt, joten suuntasimme Veken kanssa joulukuu alussa Lahteen Lambergin Sepolle. 

"Sydämen ultraäänitutkimus sivuäänen takia. Vertti koiran sydämessä ei todeta laajentumaa. Vasemman eteisen koko on sallitun rajoilla. Sydänlihaksen seinäpaksuudet ja supistuvuus ovat normaalit. Dopplertutkimuksessa aortassa ja keuhkovaltimossa mitataan normaali virtaus. Väliseinävuotoja ei todeta. Vasemmassa eteiskammioläpässä todetaan lievä, varsin laminaarinen vuoto. Tavallisesti tämäntyyppistä vuotoa ei vielä kuultaisi sivuäänenä, Vertillä se voidaan hennosti kuulla. Näillä muutoksilla oireita ei kehity eikä lääkehoidolle ole tarvetta. Koska sivuääni ilmaantui sylkirauhastulehduksen aikoihin, voidaan epäillä tulehduksellista läppävauriota. Useimmiten läppävajaatoiminta on hitaasti etenevä sairaus. Tyypillisiä oireita ovat yskä, yölevottomuus ja rasituksensiedon lasku. Jos selvempiä oireita ei ilmaannu, kontrolloisin sydämen vasta 1,5-2 vuoden kuluttua. Nukutusprotokolla kompensoituun sydänsairauteen."

Sepon mukaan saamme  jatkaa edelleen elämää ihan normisti, urheilla, kilpailla, ihan kaikkea normaalia täysillä, kun eihän Vekellä oireita ole ollut vielä ja toivotaan, että ei tulekkaan. Tiedä emme siis, onko synnynnäistä (mikä ilmenee iän myötä, siihen V olisi ollut ilmaantumisen aikaan aikas nuori) vai sitten sen kesän 2014 mysteeripatin/sylkirauhasjutun seurausta. Pääasia kuitenkin, että mitään "kuolemantuomiota" emme saaneet. :)

Mereltä tulee tuoksuja Vertin nenään

Quru on voinut erinomaisesti Kymenlaaksossa asuessaan. Suorastaan nauttinut, sillä kerrostaloasuminen oli Kuisman mieleen. Esimerkiksi Quru pääsi ilman koirakamuja tutustumaan merkipäivien ilta/yöhumuun kävelylle, mikä piti sisällään ilmaisen nakin Vauhtinakki-grillikioskilta! :D Agilitysta Qurukin oli tauolla loppu kesän, koska ei ollut treeniseuraa, eikä -paikkaa. Sittenpä Q siirtyikin J:n ohjaukseen. Viime vuonna Qurulle startteja kertyi minun kanssa 20 ja Joonaksen kanssa 2. 

Jesper on viettänyt 3-vuotissynttärit, miehistynyt (fyysisesti ja henkisesti), tiputtanut karvansa kaikki kerrostalossa asuessaan ja kasvattanut sitä takaisin, jatkanut agilitya pitkähkön tauon jälkeen. Startteja kertyi viime vuonna 0 ja yhdessä näyttelyssä kävi EH:n saamassa sekä yhdessä mätsärissä sijoittuen pun kolmoseksi! :D (huomaa, että meillä ei tosiaan ollut aluksi Kotkassa agilitya, kun ehdittiin kierrellä mätsäreitä.. ;)), edelleen MaMu! Tärkein tehtävistä on se.

Posti toi synttäripaketin Jesperin nimellä :D

Jesper-eno 3 v ja Redi-siskonpoika 6 kk

Redi on kasvanut, kehittynyt ja komistunut. :) Uutta kuvaa ei ole, tässä ikää n. 6 kk.

Kohta tulee vuosi ikää täyteen ja kovin odottamani terkkatutkimukset edessä. Käytiin Jyväskylän näyttelyissä. Niin ja näyttelyihin treenattiin mätsäreissä ja usein penunen toi tuliaisia kotiin. ;) Kotkassa seuraan päästyämme kävimme myös jokusen kerran koirakoulun harkoissa, ihan vain näkemässä muita koiria ja harkkaamassa perusjuttuja häiriössä. Aikaslailla Redi on saanut elää pellossa, jokusen kerran päässyt hallille juoksemaan putkia ja riman yli. Oikeata osaamista ei ole, eikä tartte vielä ollakkaan, selvitetään ensin kropan tilanne ja mietitään alkaako mikään treenaaminen vai jatkaako Hynynen samaa menoaan. Ihana se on, niin reipas ja avoin, taisteluhalua enemmän kuin näillä kellään, mutta samalla jotain niin sympaattista hyväntahtoisuutta ja mamman poikaa (enoonsa siis hiukan tullut).

ERI, Paavo Mattila:

"Hyvin rakentunut uros, joka voisi olla aavistuksen lyhyempi. Hyvän mallinen pää. Kaunis ilme ja korvat. Erinomainen kaula. Hyvin kehittynyt runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Ajoittain hieman korkeahko häntä. Hyvä laatuinen karva. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös."

EH, Andrew Brace:
"10 months sable. Rather lacking in head type & a little long coupled, but good basic construction. Moves well behind, a little wide in front. Tail carriage rather high."

Uusi vuosi aloitetaan lääkärikäynneillä, perjantaina Elmo ja Vertti suuntaavat hammaspuhdistuksiin ja Vertiltä samalla reissulla otetaan viralliset selkäkuvat, ikää kun alkaa jo olla, niin haluan tietää missä mennään. Seuravaksi sitten jännätäänkin Redin kropan kokovalaisua. Sen jälkeen toivonkin, että lekurikäyntejä olisi yhtä vähän tänä vuonna kuin viime vuonnakin. 

Tavoitteita en aseta, harrastetaan ja kisataan, jos siltä tuntuu. Jotenkin koen, että "luopuminen" agilitysta Elmon kanssa on muuttanut agilitypaloani. Toki myös muutto hyvien agiystävien- ja treenikamujen luota pois on osaltaan vaikuttanut agilityintooni. Pakolla ei väännetä, kuten sanotaan: "aika aikaansa kutakin", mutta ei, en ole vielä lopettamassa, pieni palo ja liekki palaa yhä, asiat vain muuttavat muotoaan. Kouluttaminen ja erityisesti nyt uutena J:n ja Q:n koutsaaminen on kivaa. Ja onhan miulla Jepe (ja tietty Veke), voisimme vaikka palailla kisakentille, se saattaisi saada liekin palamaan kovemmin... Joka tapauksessa yritetään nauttia elämästä ja ihan arjesta. Aina ei tarvitsisi suorittaa, tosin allekirjoittanut miettii jo mitä sitä opiskelisi seuraavaksi jne...