Aika rientää

No niinhän siinä kävi, loma loppui ja kiirus tuli. Mitähän kaikkee sitä ollaankaan tehty... On ollu niin kuumaakin että aksareenit jätettiin väliin..hyödynsin keskiviikon reeniajankin joan jutuille. Ainiin kertomatta jäänyttä toissa viikolta: Quru kävi silloin keskiviikkona rokotuksilla, painoa oli 5 kg ja korkeus 31cm.

Viime viikonloppuna oltiin Mikkelissä kisaamassa, matkalla käytiin taas Minnalla tankkautumassa sekä palauttamassa että viemässä Minnalta yöunet. ;) Hih. Pallukat tuntuu yhä ja rautahampaat on tullu ja lisää maitoja on lähtenytkin, tosin kulmurit on paikallaan, kuten yleensäkin tässä iässä kuuluu olla. Mie olen pessimisti, enpähän ainakaan pety. Pelkään ja povaan aina pahinta, vaikka toivon kyllä parasta. Ja meinaan joku päivä trimmata ne puskat korvista, lupaan, vaikka meistä ne on hupaisat. Tarkoitan siis korvien sisältä kasvavia ruskeita karvoja, mitkä näyttää trikillä aikas veikeiltä. Soopelilta niitä ei erota. Minna olis halunnu ne jo siistiä... :D

Mikkelissä Vertti teki 3 tulosta (10 kaikki) ja vain yhden hyllyn. Ihan oikeesti hyvin ja olin tyytyväinen Vemuun. Ja probleemusta aiheuttaa kepit, moka kävi kaikilla radoilla, se ei osaa hakea niitä nykyisestä vaudistaan, mutta sehän on helposti ratkaistavissa se ongelma eli reenaamalla. Ja nyt ollaan jo kahdesti otettu keppejä omalla pihalla. Ekalla kerralla Joonas oli palkkaamassa ekassa välissä ja se toimi. Mutta eilen kokeilin laittaa tokasta kepistä kehänauhan vieressä olevaan pyykkitelineeseen sillain ohjuriksi (toiminut Elmolla ja Moolla), mutta sehän sekoitti Verttiä aluksi: aloitti vasemmalta pujottelemaan tai hyppi sen "ohjurin "yli tms. No lopulta hiffas hommaa, mutta täytynee vielä toisen kerran kokeilla, mutta jos menee hämilleen, vaihdan keinoja. Ehkä se avustajajuttu ok. Tosin kohta ei ole viikolla meillä avustajaa omilla esteillä..:(

Elmo teki taas pari nollaa. :) Vauhti on parantunut huimasti. Laihis jatkukoon ja miulla tehoteeni alkakoon, sillä jäin jälkeen Elmosta. Ihan oikeesti. Elmo hyllytti sen vuoksi. Puomilla piti varmistaa että ottaa kontaktin ja siitäpä se sitten läksi ja meni miun edellä pituudella, en edes käskyttänyt putkea kun olin niin hölmistynyt että eihän se yleensä ohi mene, hidastaa vauhtia. No tarkoitushan oli siis tuonne kauempaan päähän, mutta toisin kävi. Irtoomista ja etenemistä löytyy myös. Tein yhden takaaaleikkauksenkin kisaradalla Elmolla ja toimi. Outoja, mutta kivoja piirteitä ilmenee Elmossa. Koiralle, joka on ollu valsseilla ja persjätöillä ohjattava, nenästä vedettävää mallia. Elmohan onkin oikeesti mies parhaassa iässä, 6-vee! :) Ei ihan vielä vetsku.. ;D vaikka monesti niin luullaankin. Olemus, olemus...pikkuvanha jo syntyessään.


Tänään oli JoA:n mätsäri, järkkäilyhommia siis. Meillä oli kaikki pojat mukana, mutta vain turistina. Eihän Qurun ikä olis vielä riittänyt tai siis kun tehosteesta tulee ensi keskiviikkona se 2 vk. Tänään on Qurulla synttärit, 4 kk tulee täyteen! :) Aika siis rientää. Onneksi koiralapset ei lähde eskariin tai kouluun, muuten olis kohta se edessä. Strategiset mitat idag: 32,5cm ja ~5,2 kg. Painoa ei paljon ole tullut, korkeutta tulee nähtävästi se sentti viikossa.

Tokoiltukin on muutaman kerran, kerran omalla pihalla ja sitten yhtenä iltana vähän lenkillä ja eilen illalla ennen grillailua. Niin eilen siis "parannettiin maailmaa" Lauran ja Tomin kanssa yli puoleen yöhön. Onkin reissuton viikonloppu, ihanaa kun saa huilia.

Mistä näitä häntiä kasvaa?

Sunnuntaina mie jatkoin karsintojen seuraamista tiiviiseen tahtiin ja samalla valmistauduin henkisesti loman loppumiseen. Illalla käytiin kaupungilla rokkikansan jaloissa pyörähtämässä ja rapsutuksia hakemassa + hiukan tokotemppuja kävelykadulla. Quru veti jonkun miehen (joilla myös kotona sheltti) hikipantakäsisysteemiä kilvan, mies siis leikitti sillä (ei menny omalla luvalla nykimään.. ;)) ja siitäkös Q innostui keskellä kävelykatua, Glorian terassin edessä...ihanaa kun leikkii muittenkin (ja vieraitten) kanssa, vaikka kovin miua miellyttää (narsistinen olen, jep. ;)) kun ulkonakin tuo lelut miulle, vaiks Jonttu ois heittäny..taitaa tulla kuiteskin mamman poika! ;)

Qurun kanssa on tehnyt ahkerasti hommia pienissä erissä, se on vaan niin Työmies! Tulee kovin mieleen yksi parhaista eli Moo. Tykkää kovin leikkiä, mutta toimii myös nameilla. Ja mikä into tehä hommia. Tekis vaikka kuin, mutta jätän sille aina suuren "nälän"... ;) Lelun irrottamisen se on itsestään oppinut, kai. Tai ainaskin kun sanon irrrti, ni se laskee irti, tai sit pojan on reeniny miun selän takana? ;) Näyttelyseisomisenkin se on hiffannu ihan sika nopsaa. Naksua pitäs vahvistella - tunnustan että olen ollu laiska sen suhteen.

Quru on lenkillä on ihan sikahyvin kuulolla, paremmin kuin Vertti, joka mennä hupeltaa omiaan.. Tässä näkyy veljesten ero, Vertti on paljon itsenäisempi, vaikka Qurukin menee reippaasti edellä polkuja tutkien, mutta silti se tarkkailee meitä ja on heti kuulolla kun kutsuu.. ja mulle on alkanu kasvaa sellainen sukulakun värinen häntä.. ;D Menen vessaan, tai koneelle tai sohvalle, pikkumusta tulee perässä. Se on vaan niiin <3 Ja koen, että sovin sen kanssa niiin hyvin yhteen, ollaan jotenkin samanlaisia; tulistutaan ja lepytään nopeasti, vaikka pääosin ollaan iloisia ja hyvällä tuulella, väsyneinä ja nälkäisinä saatamme kiukkuilla, hyvä keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys (mitä nyt tuonikäisellä voi olla), se mitä tehdään - tehdään innolla jne.


Eilen kun tulin töistä tehtiin omalla pihalla pienet agisetit, hyppykuvioita kera putken ja keppien. Vertti veti hyvin, tosin haukkui? Oliko sitten intoa vai mistä lie? Yritän saada noilla omilla esteillä Vertin hakemaan rohkeesti itse hyppyjä, sillä se tuppaa olemaan vaikeeta, vaikka toisin luulisi itsenäiseltä koiralta...pitää muistaa myös hullutella vauhtijuttuja V:llä, ettei mene "tahmaiseksi", tosin myös se haltuunotto pitäs opetella. En vaan keksi hyvää käskyä. Ehdotuksia saa antaa ja toivoisin. Kii on meillä pantaan tulossa, pitäs erota selvästi arkikjutuista, s:llä alkavaa ei oikein, kun seis on kontakteilla... Elmoa ei sit ois vähempää voinu homma kiinnostaa (kun muut sisällä, eikä hänen intoa nostamassa vieressä haukkumalla...), niin lähtipä kesken pätkän syömään luuta. No siihen loppui hommat ja Quru pääsi tekemään paikkaa ja näyttelyseisomista. Laiskimus Elmo.. :)

Ainiin viime viikon mittaukset kertomatta: 30cm ja ~4,7kg. Paljon vai vähän? Miusta aikas sopivasti 15 viikkoiselle poitsulle. Huomenna onkin 16 viikkoa täynnä ja käydään rokotuksilla miun ruokkiksella, ni pääsen mukaan.

Rockia, rockia!

Rokkikansa on vallannut Joensuun ja sitähän heti eilen hyödynsimme sosiaalistamistarkoituksessa. Käytiin ensin kirkon takana olevassa puistossa hengailemassa, sitten siirryttiin kävelykadulle. Siellä ostin pojille jäätelökojulta jätskit, jep, yhden pallon jakoi kioskin tyttö kolmeen pikariin. Harmillisesti kameraa ei ollut matkassa. Olis ollu niiin ikuistettavan näköinen pikkuQ -tuoksui meinaan niin vanilijalle koko pikkumies! Isommat söi hiukan siistimmin.

Siitä matka jatkui kävelykatua kierrellen Vapaudenpuistoon, siellä oli joku tapahtuma meneillään. Syötiin mansikoita ja pojat kelli ja piehtaroi nurmikolla ketarat kohti taivasta. Vitsi miten helppoo näitten kanssa on mennä tuolla ihmisvilinässä. Elmohan on siis asunut pari ekaa vuotta ruutukavalla ja on siellä kuin kala vedessä. Oikeesti se nauttii ihmisvilinästä ja kun saa niiin paljon rapsutuksia tutuilta ja tuntemattomilta. Ja nyt kun on vielä pentupentunen herättämässä huomiota, rapsutuksia saa vielä enemmän! Ja moni jaksaa kummastella miten avoimia nää on. Qurukin on siitä kiva, että vaikka se tykkää ihmisten huomiosta, kulkee kuitenkin ihmisten jaloissa lahkeisiin tms. tarttumatta.. ;D Sekin onnistuisi tältä kaverilta. Istumista ja sivua reenittiin myös kaupunkireissulla. Keskittyy tekemiseen hälinässäkin kuin kotona.

Ja tulihan totuuksiakin kuultua
- Qurusta: Onpa kaunis koira (poika about 15-vee)
- Elmosta: Täähän on oikein pusukone..

vai sittenkin "totuuksia":
- Vertistä: Tuohan on se isolassie... (humalainen mies) No joo, näyttäähähän se isommalta kun on pentu vieressä, mutta että ihan isolassie?? ;D

Ainut mikä sai Vertin ja myös Quru haukkumaan oli vossikka-hevonen. No illalla oli sitten väsyneitä miehiä eli reissu teki tehtävänsä. Aamupäivällä pojjaat sai syödä uusia lumpioita ja putkiluita pihalla. Ja tietty välissä uintia omassa altaassa. Quru ylpeenä kanteli omaa saalistaan, aarretta piilon muilta. ;)

Nyt meneekin sit tämä päivä karsintoja seuratessa ja kai se on kaupungilla pyörähdettävä, ilman koiria tänään. Huomenna sit taas pojat mukaan. Ja maanantaina töihin..

Tässä vielä muutama kuva "apupojista" keskiviikolta, kun allasta täytettiin:

Miksiköhän altaalla sattuu vuotoja?

Vertistä mukavinta on jahdata letkusta pisaroita:

Elmokin tykkää siitä:


Ja näinhän niille korville sitten kävi...


Ei vaineskaan... ;)

Melkeistä ei pidetä...

Kotona taas. Lähdettiin viime torstaina Mikkeliin ja eilen yöllä kotiuduttiin. Ohjelmassa oli Rahulan rehulta herkkujen ja y-valjaiden hankintaa, agia, iskän asunnon tyhjennystä ja asioiden hoitoa, uimista jne.

Viime keskiviikon treenitkin taitaa olla päivittämättä. Käytiin Katin ja Joonaksen kanssa ottamassa pienet reenit helteessä, kun muut ryhmäläiset oli estyneitä. Otettiin Sm:ien maxien hypärin alkua ja sit kontakteja. Ei mitään ihmeellistä, muistaakseni. Qurukin oli mukana ja teki "hommia" kahdessa pätkässä. Mukana kulkemista, paikkaa ja sitten luoksetuloa niin että Kati piti kii ja mie menin karkuun pakittaen ja kutsuin "tule, tule, tule..." ja tulihan se ja kovaa! ;D

Perjantaina Mikkelissä nähtiin Joonaksen siskon lapset ja pojatkin pääsi heitä moikkaamaan. Quru valloitti ilmeisesti heidätkin, kun Emma oli höpissyt Qurusta kovin. :) Tulivat myös agikisoja katosmaan viikonloppuna.

Lauantain aamula mentiin kisapaikalle kera "kenneltytön" eli äitini, kun Joonas oli Helsingissä kaverinsa polttareita viettämässä. Molemmilla "isoilla" pari starttia.

Vertille ekalta radalta tulos! 10. meni aan ohi, vaikka aivan simppeli lähestyminen ja näyttikin kuulemma, että sinne oli menossa..ehkä työtapaturma, mutta seitten tulikin kepeiltä vitonen. Juu aloitti oikein, mutta ennen keppejä haju ilmasta ja meni keppejä maata haistellen kunnes ehkä 4-5 välistä lähti jäljen perässä pois..mie olin että mitä!?! Kutsuinkin Vertin takaisin sanoilla " mitä ihmettä sie teet, aivan ennen näkemätöntä touhua.. jne " ;) ja siitä sit loppu hyvin. Tokalla hyl, ja se kohta olikin sellainen, että olisin ollut valmis lyömään vetoa isommastakin summasta , että huonosti käy. Kunnon vauhti ja sitten olisikin pitänyt kääntyä 180 astetta hypyillä eikä suoraan edessä houkuttelavaan putkeen.. Hokasin yhden asian mikä jäänyt opettamatta, käteen/haltuunotto käsky. Ehtiihän sitä... ;D

Elmolle hyl. Samassa kohdin (jep, rata ei paljon kolmosille vaihtunut) kuin Vertille, taas oli herra kuriton/vallaton matkassa. Ehkä Elmollekkin haltuunottokäskyn muistuttelu olisi tarpeen, ainakin viime aikojen tuloksista päätellen. ;) Sitten tokalta kepeillä virhe, vimppavälissä lopetti ja puisteli päätään tms. ihan kuin olisi jotakin öttiäistä säikähtänyt.. muuten hyvin. Päivän sana oli siis haltuunottamattomuus ja keppimokat.

Sunnuntaina jälleen kety mukana, mitä olisikaan tullut ilman apua.. No Vertti ei ainakaan olisi "oppinut" uimaan. Meinaan äiti vilvoitti koiria tiiviisti kentän lähistöllä olevassa purossa. Yhden reissun jälkeen höpisi Vertin uineen, no mie ajattelin sen kahlailleen syvällä tms. No mentiin kaikkien kanssa siihen ja sinnehän se Vertti lähti itse polskuttelemaan lenkkiä.. mie olin what?? Elmo kahlaili, kuten aina ja Quru hengaili myös rannassa ja miun avustuksella ui.

Kisojen suhteen Elmolla meni todella hyvin sunnuntaina. Ekalta 0. 3 sija, tokalta 0 (+0,66) ja 2.sija eli melkein tuolanolla!!! Argh. Noin pienestä, tosin voittaja-Reinalla avautuminen jäi vielä enemmän melkeiksi. Olikohan jotain +0,32 heidän aikansa..

Vertille ekalta voitto sähellyksellä, kerkesi juosta renkaan ohi kun pussista tuli ja miua katto, sit rima kun olin myöhässä ja viimeiseltä kielto kun oli menossa putkeen ja sit vielä sekin rima.. niin ja puomin tuli niiiin kovaa että ei saanut vauhtia siihen ihan pysäytettyä vaan seisoi hiekalla - olen hienosti kontaktilla ilmeen kera (ja oikeesti ajatteli varmaan siinä olevansakin ;D) Kauheeta sähellystä, mutta se kuunteli. Sen sata pelastusta, mutta tulos ja sain sen olemaan menemättä vääriin putkiin. Tokalta hylly, mopo karkasi käsistä ja mm. keinulla pysähtyi kontakipinnalle, olin menossa korjuuttamaan alemmas, kuten lauantaina yhdellä radalla tein, jätkä suihkas edessä olevaan putkeen, vaikka välissä olisi hyppykin ollut.. no sit puomille (5 viimeinen este) Todella hienosti hyvästä vauhdista pysähdys ja kunnon kehut ja hämyjä liikkeelläni - joista sitten lähtikin jo omin luvin. Yritin napata syliin, mutta ehtihän se putkeen livahtaa...s iitä sit syliin. Jotkut vielä kannustaa reenaamaan nopeita lähtöjä pysähdyksestä, en mie uskalla. Olen vain keskittynyt siihen pysähdykseen ja luvalla lähtöön - en edes uskalla ajatella mitä kävisi, jos reenaisin nopeita vapautuksia. Ne tulee kyl reenamattakin. ;) Näkee että mies on syttynyt hommaan ja vauhdin hurma on kasvanut. :) Nuo keinut jäi mietityttämään, oliko vain työtapaturmia kun niissäkin seisoi asennosta kun seisoo etutassut hiekalla, (häntä pystyssä ja katse). Tuntuiko kontaktin karheus ja hiekka samanlaiselle vai mistä kyse? Sen näemme jatkossa.. en siis tee vielä probleemusta asiasta.

Kisakeli oli siis todella kuuma, mutta ei näillä näyttänyt olevan ongelmaa. Molemmat tykkää lämpimästä, ei kai ne nyt muuten saunois. Äskenkin Elmo seisoi saunan oven takana että on keskiviikko ja saunapäivä -tosin se oli kylmäsauna minne se nyt jonotti. Ei meiksikään ihan näillä keleillä tahdo saunoa.. vaikka kovin siitä tykkäänkin. Ja häkit saatiin hiukan varjoon ja märät pyyhkeet alla, ja purossakin välillä viilentymässä., niin mikäs siinä. Häkistäkin kun otti olivat ihan viileinä, ei lainkaan läähätystä. Ja tein nesteeksi mukaan raejuusto-vesi-kivipiirajauhe-juomaa. Quru tykkäsi siitä niin kovin, että pissiä tuli ja tuli lauantaina. Sunnuntaina sen juomista hiukan rajoitettiin pissavuotojen välttämiseksi! :D Ei ainakaan päässyt kuivumaan.

No sit sunnuntaina illalla käytiin väsyneelle juhlijalle vielä Suojalammella näyttämässä Vertin uimatyyliä, ja hienostihan se polskuttelu, muu jengi kahlaili ja viilensi itteensä. Samaisella lammella käytiin vielä tiistaina ennen autoon pakkautumista ja Quimaisteri yllätti meidät täysin. Menin Vertin kanssa uimaan, niin pikkuQ loikki perässä ja lähti niin hienosti uimaan, monen monta lenkkiä ui ja yritti vielä uidessaan miun shortseista napsia. hih. Elmokin tuli yllättävän syvälle. Tyyni ja lämmin vesi teki tehtävänsä eli vapautti Qurun sisäisen uimapedon. Sehän on tiedetty että vedestä pitää, mutta lähtä nyt itte uimaan lenkkiä ja ulpukan lehtiä metsästämään.. :)

Tänään käytiin Kuoringalla uimassa ja samaa jatkettiin omalla altaalla. Kuoringalla ainoastaan Vertti kävi omasta halusta pieniä lenkkejä uimassa, koska aallokko oli sellainen. Q ja Elmokin ui, mutta rantaan päin. Pitäs löytää joku sopiva lampi, helpporantainen, lähin Onkilampi ei oikein ole hyvä uittamiseen..

Loma lähenee loppuaan, kesä on tuntunut pitkälle jo nyt (olen siis osannut elää päivä kerrallaan) ja todella hyvät kelit on ollu nää neljä viikkoa tai vielähän tätä on vähän jäljellä. Viime kesänä lomaa pidin 4 päivää! Ero on melkoinen. Ja jotka jo on helteeseen kyllästyneet: kyllä ne sateet ja viileet tulee kun mie palaan töihin. :D Mie kyllä tykkään lämmöstä ja onneksi olen saanutkin nää kelit touhuilla ja reissailla Jontun ja poikien kanssa. Meillä on onneksi sisällä viileetä, ilmalämpöpumppu puhaltaa kylmää, niin että pitkää saa pukea päälle..eli meillä ei nukkumisonkelmia ole.. :)

Kesä ja vesi on ihanaa!

Miksi aina ei voisi olla kesä, loma ja ihanat kelit? Mie niin nautin. Eilen käytiin Joonaksen kanssa Utran kesäteatterin ensi-illassa katsomassa Kaksoiselämää-näytelmä. Utran saari on ihanan idyllinen paikka ja mikäs siinä näytelmää katsellessa veden äärellä, koivujen suhistessa tuulessa ja niin lämmintä, ei itikoita. Ah, ihanaa. Oikeesti.

Teatterin jälkeen käytiin koko poppoolla lenkillä ja sit tultiin ottamaan Qurun kanssa pienet pihatokot eli istumista, luoksetuloa, paikkaa ja mukana kulkemista. Isot harjoitteli paikkamakuuta. Paikallaolo oli Qurusta tylsää (maltti ei ollut valtti) eli muutama onnistunut ja sitten vauhdikkaampiin hommiin. ;)

Tänään mentiin iltapäivällä Joonaksen ja Tomin kanssa Kuhasaloon nauttimaan helteestä. Ennen sitä käytiin kirppiksellä katsastamassa pöytämme tilanne ja kaupassa, jossa mie tuhlailin; uimapatjan ja lasten uima-altaan. Jep. Helle sekoittaa pääni.

No Kuhiksessa uitin Elmon ja Vertin vain kerran, sillä nappasin ensi Elmon kyytiin uimapatjalle makaamaan kanssani ja lähdettiin ulappaa kohti. Sitten Vertille sama. Elmo oli enemmän jännittyneempi kun Vertti otti hyvin rennosti. Elmon otin vielä uudelleen, koska ulvoi niin surullista, haikeaa itkua rannalla, kun Vertin kanssa nautiskeltiin aallokossa. Elmo ottikin toisen kierroksen hyvin rennosti ja tovi sitten kelluskeltiinkin. Uimapatjan täyttämiseen löytyi yllättäin innokkaita auttajia, jos osaa lahjoa (kylmäkalja kummasti motivoi! ;)). Tää otetaan varmasti uusiksi, jos kelit jatkuu ja kamera mukaan.

Kuhiksesta siirryttiin meille grillailemaan (Joonas hoiti tän) ja täyttämään (mie ja Tomi) toista ostostani eli uima-allasta. Täytettiin sen verta, että Quru saa kahlailtua. Miehet pohtikin, ketä varten altaan oikein ostin? No Qurua ja Elmo ja Verttiä....tai?

(Quru on saavin päällä, ei siis ole vielä noin korkee! ;))

Kivaa oli ja huomenna jatketaan! Pitää vaan vähän lisätä vettä, koska Quimaisteri hiukan valuttaa vettä tullessaan ja mennessän yli laidan. Quru tykkää ihan sikana, myös Elmo, mutta Vertti ei niin viihtynyt, kai liian vähän vettä... tyytyy kiertämään allasta ja Elmo irvailee sille - tää on meidän. Juu-u, myönnän, olen lapsenmielinen. ;) Näitten kanssa on vaan niin kivaa touhuta kaikkea ja lomalla kun on aikaa.

Agia helteessä!

Tänään oli Topran Samin koulutus ja onneksi olimme aamun ekassa ryhmässä eli kasilta alkoi. Toisella pätkällä Vertissä näkyi jo hiukan kuumuus, mutta teki silti suht hyvin, hiukan vauhtia ja keskittymistä se helle vei, mut ei pahasti.

Tää tais olla Vertin ensimmäinen tällainen ulkopuolisten koulutus, sillä Moo on ollut meillä aina se koulutuksiin osallistuja. Elmon kanssa ei kannata lähtä "hinkkaamaan". Samoja oppejahan voi sit muulloin kokeilla senkin kanssa. Yllätyin miten Vertti teki tänään hommia. Asenne oli kohdillaan! :)

Päästiin eka pätkä yhdellä riman tiputuksella ja 17. putki väärästä päästä. Kouluttajan kommentit oli, että perusohjaus hallussa, koira osaa, kontaktit hienot, pientä viilaamista vaan. Putkeen irtoomista kutosella kehui, samoin keppien avokulmaa (menin auttamaan kädellä taittumaan oikeeseen väliin). Sitten kokeiltiinkin uudelleen, mm. 1-2 väli ennakoivalla ja toimi hyvin. Samoin keppien jälkeisellä hypyllä enemmän linjausta ja myös 16.hypylle jotta saatiin menemään oikeeseen päähän putkeen. Myös lopussa ennakointia 19. hypyllä.

Toisella pätkällä sain hyvän vinkin 16. hypylle. Keinulta liikkelle ja ajoissa kääntää selkää jo hypylle ja kuitenkin ohjata kädellä kunnolla loppuun asti. Samalla pitää muistaa myös käskyttää, niin toimi ja hyvin. Jotenkin vierastan selkäedellä menoa. Sitäkin on opeteltava, jotta on yksi keino enemmän kisoissa. Toisella pätkällä ohjasin alun ennakoinnilla ja ekalla yrityksellä rima 2 tippui ja otin alusta, sit vielä toisen kerran itse sössin 2-3 välillä jotakin kummaa, mut sit kolmannella yrityksellä päästiinkin hyvin matkaan, kunnes keppien aloitusta jouduttiin taistelemaan. Halusin valssata keppien eteen ja tein sen aivan liian lähelle, kuten tekisin Elmolla. Saatiin sekin onnistumaan, mutta reeniä pitää. 13-14 välin menin kentän ulkoreunan puolelle, joten keinulle sai vietyä sylkkärillä.

Miun on ihan oikeesti funderattava tuota Vertin ohjausta ja opetettava asioita. Jäin myös miettimään, että Vemu ei tainnut tänään haukkua radalla, liekö ohjaus oli selkeää eli tiesi minne mennään vai enkö vain kiinnittänyt siihen huomiota vai johtuiko helteestä? Samoin sitä itseluottamusta on lisättävä ja palkattava aina vaikka millainen kämmi kävisi. Juteltiin Samin kanssa lopuksi siitä miten sijaistoiminta voi ottaa vallan virhen tullessa (ja ne kun on ohjaajan tekemiä melkein aina). Mikkelin kisoissahan Vertti kävi kehänauhan ulkopuolella kun kepeillä oli mokannut (Sami oli sen nähnyt). Enää tätä ei ole esiintynyt, mutta silti kiinnitettävä huomiota palkkaukseen. Tää on eri mies kuin Moo, joka palkkautui siitä uudelleen tekemisestä.

Olipa mukava ja itsetuntoa kohottava koulutus, meinaan Sami totes, että kontaktit on Vertillä todella hienot, on kuulemma vähän kateellinen niistä! ;D Me osataan jotakin, jes. Koulutuksiinhan mennään hakemaan parannusta puutteisiin ja ongelmiinhan siellä keskitytään, mutta on se joskus kiva kuulla mitä myös jo osataan. Kummasti antaa treenimotivaatiota sit hinkata niitä kaikkia muita asioita. Kouluttaja oli muutenkin hirmu positiivinen, suosittelen. Vaikka vielä emme saaneetkaan sitä kikkavitosta, jolla saamme hylly%:n käännettyä nolla%:ksi tai mistä sen tietää! ;D eikä sitä kouluttaja kyllä luvannutkaan! ;) Samin veikkaus oli, että seuraavissa kisoissa kolmosiin noustaan, saas nähä. Pahalta vaan näyttää: vuoden 2010 saldona 15 starttia, 1 nolla ja 14 hyllyä! :D

Hellepäivän retkellä!

Käytiin meidän lauman ja Katin lauman kanssa Kuhasalossa uima/eväsretkellä. Jäätelöä, muffinsseja, nektariinia, suklaata, karkkia, limsaa, vichya ja lihapullia (siis koirille)!

Kivaa oli, menemmä kyllä pian uudelleen. Ehkä jo huomenna. Pilaamaan muiden rauhallista auringonottoa! ;D Miekin heitin talviturkin. Kannoin koiria vuorotellen uimaan, Elmo ja Vertti tykkää kovin. Niiden tekis mieli lähtä uimaan perään, mutta ihan vielä ei rohkeus riitä, tosin Vertti kävi jo namin perässä pienen pienen kierroksen uimassa. Ehkä joskus pidemmällekkin. Myös lelua noutaa sieltä asti minne tassut tavoittaa pohjan. Elmoa uitin eniten ja välillä liivit ja välillä ei, muut sai mennä ilman. Vein myös Qurun uimaan muutaman kerran ja osasi se uida, mutta tyytyy itsekseen kahlaamaan. Mielummin ui ilmeisesti vesikupissaan kuin järvessä.

Ja tässä monta kuvaa retkeltä.

Shelamit:


Kylli, Vertti, Elmo ja Rodi (Q lähti "naapurien" grillille, oikeesti tosi noloa! ;D)


Aikuiset lassiet.


Rantavahti Vertti:


Ja toinen sellainen, Rodi:


Kylli tarkkana:




Q rantavahtina myös:


"Jos meinaatte miutkin hukuttaa, tahdon nää liivit päälleni!"


"Ehkä pakenen paikalta vielä kun voin, vaikkapa naapurien grillille, heillä oli paremmat eväät!"



"Tai ehkä sitä vois mennä ku muutkin, haukkuvat vielä nössöksi."


"..ainaskin Vertti-veljen kanssa."


Shelamien uimatyylit:

Elmo

Kylli

Vertti

Quru




Elmo kuivattelee:


Lihapullaetsivien-klubi. Qurulla ei siihen vielä kuulemma ikä riitä. Tyytyy tarkkailemaan tilannetta taustalta oppipoikana.


Aamulla oli pedikyyri käynnit, nyt illan aikana vielä parturit. Joonas kattoo jalista, mie puunaan koirat. Aamulla kasilta onkin Vertillä agi-koulutusta, Topran Sami Lappeenrannasta.

Ikävä..

..on joka päivä. Välillä se on jo itkutonta.


Kuva: Heidi Utriainen

Pystyn välillä jo nauramaan kuvia katsoessa tai touhuja muistellessa. Moo ehti paljon, vaikka vain 4 vuotta. Se on vähän, mutta eli ja teki kaiken 110 %:sti. Oli kiireinen mies, kuten kuvakin kertoo. Viimeisinä viikoina ennen tapaturmaa Moo alkoi varastamaan Vertin kupilta, mikä oli ennen kuulumatonta. Liekö kiireesti popsi evästä matkaansa. Hyviä muistoja on onneksi paljon yhdessä tekemisestä, reissuista jne. Kaikesta siitä mitä ehdittiin kokemaan. Mutta mitä olisimme voineet kokea. Sen pohtiminen sattuu ja kovin! Enkä siihen pysty. Tarviiko edes? Mutta koen, että mitään ei jäänyt onneksi tekemättä mihin meillä oli mahdollisuus. Olen myös onnellinen ja kiitollinen mm. ratkaisustamme minkä teimme keväällä/kesällä -06, kun Morris tuli. Olimme koko "perheen" voimin kotona, nautimme elämästä.

Morris opetti aivan valtavasti koiran kouluttamisesta, vaikka se oli helppo koulutettava. Tai oikeastaan se sai innostumaan kouluttamisesta. Teki asiat kuten piti, ei ennakoinut, eikä kyseenalaistanut. Tuntuu, että kaikki oli niin helppoa, että motivaationi koulutushommiin onkin vähäinen Vertin kanssa, joka ei "palvo" omistajiaan ja tekee jos sille on siitä hyötyä. Motivaatio on siis työstettävä, se ei tule ilmaiseksi.

Aika toki kultaa muistot ja mistä tiedän millainen Verttikin on parin vuoden päästä. Ja nämä pari kuukautta ilman Morria ovat muuttaneet Verttiä kovin. Se on kiintynyt meihin. Ehkä se eli Moon varjossa, seurasi isoveljeä niin, vaikka sitä yksin vietiin, reenasi alkuun omassa ryhmässä jne. Päivä päivältä se vaan muistuttaa enoaan enemmän. Ja ettei kukaan ymmärrä väärin, en halua Vertistä Morrista. Vertti on Vertti! <3 On vain tartuttava haasteeseen ja opeteltava kouluttamaan ja motivoimaan toisella tavalla. Samahan pätee pikkuQuruun. Jokainen on yksilö omine hupsuine ja myös vähemmän mukavine tapoineen. Mutta liekö sellaista yhteistyötä ja sidettä voin enää saada...

Veljekset kuin ilvekset. Kuvat 8.2.10 Tunnistatko?
Amorosan X?


Amorosan X?


Koirat on siitä ihania, että ne elää niin hetkessä. Ne ei muistele. Elämä on tässä ja nyt. Elmohan haisteli silloin Morrista kun Moo tuotiin sisälle. Haisteli ja kävi viereen makamaan ja huokaisi. Nuoli Morrin nenästä valunutta verta pyyhkeeltä. Ihan kuin olisi tajunnut. Vertti puolestaan itki sellaista hätäistä itkua, juoksi Moon ympärillä ja nuoli korvia, kuten teki kun oli Moon lehmänhermoja koitellut liikaa ja Moo alkoi oikeasti hermostumaan. Kun silloin tulimme pääsiäisen jälkeen kotiin, ei Vertti leikkinyt vanhoilla leluilla, makasi portaiden alla tai sohvalla hyvin apeana. Elmo oli myös vaisumpi, mutta selvästi haki läheisyyttä Vertistä. Elmon synttäreiden kunniaksi ostetut uudet lelut alkoivat pikkuhiljaa kelvata. Ehkä viikko Moon kuoleman jälkeen alkoi Vertissä olla elonmerkkejä, leikkiä jne. Elämä jatkui.

Menetykset myös suhteutuu. Olen pohtinut miltä olisi Morriksen menettäminen tuntunut, jos en olisi menettänyt isääni muutamaa viikkoa aiemmin. Tunsin hautajaisaamuna syyllisyyttä, että en tiedä itkenkö edellisenä iltana menettämääni elämäni koiraa vai isääni vai molempia vai mitä? Olen pohtinut myös sitä miltä menetys tuntuu, jos siihen voi varautua ja jos se tulee puun takaa. Kai selittelen itselleni, että Moon lähtö näin oli minulle helpompi. Mutta silti se oli liian aikaisin. Miten olisin kestänyt, jos Morris olisikin sairastunut johonkin ja olisi nähnyt sen kärsivän tai vanhalle Morrikselle olisi pitänyt tehdä se lopullinen. Sitä en ole vielä koskaan joutunut tekemään. Sekin on edessä, ehkä piankin.

Morriksen kuolemasta tulee tänään 3 kk. Tuntuu, että aika on tämän kevään kulkenut hitaasti. Silloin kun kaikki on hyvin, sitä paahtaa vaan menemään ja aika kiirii ohi. Kun on huolta ja murhetta, sitä menee vain päivä kerrallaan. On opeteltava elämänään hitaasti myös hyvinä ja tasaisinakin aikoina.

Torstain möllit

..jätettiin sitten Kuhasalo väliin, kun ukkosteli. Mutta sopivasti sade loppui ennen möllejä. Elmolla vain OpenClass-rata ja vertillä möllit sekä ko. rata. Vertti kävi moikkaamassa mölliradalla yhtä ratatyöntekijää. OC-radalla puolestaan huomsin puomin jälkeisillä hypyillä, että miulla on nauhat auki. Esimerkillistä valmistautumista. :D Tiputti 9. riman ja muurin ohi ja oisko keppien alotus sössitty myös. Elmo teki nollan ja vei voiton ja tienasi hihnan ja luita ja lelun, jälleen.

Quru oli hengailemassa ja hiukan myös leikittiin kentällä lötköpötköllä. Tehtiin myös istumista. Ja keskittyminen onnistuu vaikka onkin ihmisiä, koiria, hälinää ja haukuntaa. Myös Tiiamarin kanssa leikki lötkiksellä hyvällä sykkeellä. Quru oli myös sylihoidossa monilla seurakavereilla. Ihmiset on kivoja.

Illalla pienten unien jälkeen reenittiin vielä seisomista (siis sitä näyttely!). Ehkä jonakin päivänä kaivamme hihnankin esiin.

Tänään on ollu pojilla huilipäivä, tosin nyt lähtään käymään kaupungilla. Haemme subit. On aihetta herkutteluun. Toisaalta olen syksyllä sitten Joensuussa yh:na. Arvaako kukaan mitä on tapahtunut? ;D

100 asiaa

Niin monen blogista olen 100 asiaa lukenut, joten on se minunkin tartuttava toimeen.

1. Halusin aina lapsena koiran, mutta äidin mielestä lapsilauman (vieraiden) kanssa (äitini oli perhepäivähoitaja) ei koiran ole hyvä olla.
2. Mietittiin vaihtoehdoksi kilpikonnaa, mutta sitä ei (onneksi) otettu.
3. Äiti lähti muualle töihin, sain Sakun 13-vuotiaana.
4. Saku on "löydetty" Keltasesta Pörssistä.
5. Ei helppo ensimmäiseksi koiraksi, vaikka niin koirakirjoissa väitetäänkin.
6. Jahtasi/jahtaa yhä autoja.
7. Kerran jäi auton alle, ei onneksi sattunut pahasti.
8. Sakun kanssa kokeiltiin agia 90-luvun lopussa MAH:ssa.
9. Sakua kiinnosti enemmän tytöt ja minua vielä tennis, joten agility jäi.
10. 5-vuotiaana Sakulla oli ikenessä kasvainpatti, hyvälaatuinen onneksi.
11. 9-vuotiaana Sakulla alkoi kyynärät oireilemaan.
12. Mietin hyvin usein; milloin on oikea aika, jotta Saku ei kivuista kärsisi.
13. Se ei ole vielä, sitten kun Saku ei jahtaa autoja, eikä ole innolla lähdössä ulos tai auton kyytiin.
14. Saku on syyllinen shelamilaumaan.
15. Ensimmäinen yhteinen koiramme Elmo tuli heti kun saimme asunnon missä sai olla lemmikkejä.
16. Elmo oli ainokainen pentu "Bridemoor's JUST ME" --> kärsii justin syndroomasta eli ainokaisen probleemat
17. Elmon kautta tutustuimme Joensuussa moniin ihaniin ihmisiin ja pääsimme mukaan koiratouhuihin.
18. Elmolla on terveydessä ollut paljon sanottavaa, mm. C:n lonkat, luupiikin alku 1,5-vuotiaana, eturauhasvaiva, anaalivaivaa jne.
19. Elmo oli rauhallinen pentu.
20. Silti se sai 3kk vanhana kepistä nieluunsa reiän.
21. 4kk vanhana anturansa halki lasinsirussa.
22. Elmo on ollut todella helppo ensimmäiseksi agikoiraksi.
23. Nousi 5 startilla kakkosiin ja 8 startilla kolmosiin (jos ei oteta lukuun 2 starttia mitkä ehdittiin käydä "starttaamassa" eli kisapaikalla kokeilemassa hyppyjen olevan liikaa).
24. Selkävaivojen vuoksi olimme lepotauolla. Sen ja hoitojen jälkeen palasimme kentille ja siellä Elmo nähdään niin kauan kuin se nauttii hommasta.
25. Kisasi ensin medinä, reilu vuosi sitten siirtyi mineihin.
26. Elmon valtti on maltti, mitä sitä valmiissa maailmassa kiirehtimään.
27. Aamuheräämiset on Elmolle (ja miulle) vaikeita. Samoin aamulenkit.
28. Elmolla oli ennen Morriksen tuloa ruokaa aina kupissa, oli tarkka mitoistaan. Ei enää.
29. Koska Elmo on kastroitu vaivaa aiheuttaneen eturauhasen vuoksi, eikä pääsee misterkisoihin, joissa tykkäsi esiintyä.
30. Elmo kiipee (kierre)portaat takaperin.
31. Rakastaa saunomista.
32. ja ihmisiä.
33. On (koira)lauman päällikkö.
34. Elmo pyyhkii ruoat viiksistään käyttäen molempia tassuja
35. Elmolla on ollu happovaivoja, ja se röyhtäilee.
36. Siksi se varmaan rakastaa ruohoa.
37. Ottaa sitä suuhunsa ennen radallekkin menoa, jos onnistuu!
38. Luonne mitä mahtavin!
39. Välillä ilmenee vain hiukan narttumaisia piirteitä. Laumamme "bitch".
40. Myös ulkomuodollisesti tyttömäinen.
41. Laumamme söpöin.
42. Toinen yhteinen eli Morris oli Elämäni koira, jonka menetimme aivan liian aikaisin.
43. Morris eli koko elämänsä täysillä, lähti saappaat jalassa ja kivuitta.
44. Päälletulevat koirat olivat Morriksen kohtalo. Pelkäsi niitä...
45. Sai irtokoirista kahdesti reikiä kroppaansa.
46. Eikä tykännyt lapsista.
47. Moo oli miun häntä. Oikeastaan varjoni.
48. Itku tulee ja usein.
49. Morris sai miut innostumaan tokoilusta.
50. Nyt ei ole Morrista, eikä ole tokointoakaan.
51. Agissa se teki omiaan, mutta se ei haitannut.
52. Morris teki töitä töiden vuoksi, miun kanssa. Ei vain saadaakseen nakkia.
53. Me oltiin pari.
54. Morris oli helppo, ehkä liiankin.
55. Tykkäsi taistella. Lelut olivat parhautta!
56. Komein sheltti mitä tiedän.
57. Vaikka toinen korva olikin pystyssä.
58. Olisin halunnut Moon pojan.
59. Vertti tuli yllättäen, muutaman viikon harkinnan jälkeen. Morriksen kaveriksi.
60. Quru tuli myös yllättäen. Vertin kaveriksi.
61. Oikeesti kaikki on tullu rakkaiksi perheenjäseniksi.
62. Ilmeisesti menemme sydän edellä koira-asioissa, ainakin hankinnoissa.
63. Vertti on Vertti-isoveli nykyään. Velipuoli.
64. Ennen se oli pikkuveli, vaikka olikin oikeasti siskon poika.
65. Vertti on hyvin itsenäinen shelamiksi. Ei auttanut puun taakse piiloon-leikit. Säikäytti muutamasti pentuna katoamalla näkymättömiin metsässä.
66. Kovin saalisvietti koko laumassa.
67. Olisi ollut potentiaalinen autojen jahtaaja, onneksi puutuimme asiaan.
68. Kovin terävä, monessakin merkityksessä.
69. Häsläävän ulkokuoren alla on oikeasti fiksu mies.
70. Nykyään saattaa jo pusunkin antaa ja syliin hakeutua. Useinkin.
71. Miulle on kasvamassa uusi häntä, V-mallinen. :)
72. Vertti rakastaa tiettyjä ihmisiä ja tykkää muistakin, jopa niin että agiradalla on ollut vaikeaa välillä pysyä.
73. Quru ihannoi Verttiä.
74. Quru on maailman parhaimman värinen trikki.
75. Vaikka soopeli onkin se "oikea" väri! ;) (Joonas on eri mieltä, kai?)
76. Qurun korville ei ole tarttennu tehdä mitään!!!
77. Se rakastaa taistella.
78. Justin-syndroomaa välillä havaittavissa. Komentelua.
79. Kiukuttaa, jos kaikki ei mene Quru suunnitelmien mukaan.
80. Hyvin oppivainen.
81. Ja yllättävän keskittymiskykyinen.
82. Ehkä saan tokoiluinnon heräämään.
83. Orastavia merkkejä havaittavissa.
84. Joonas lenkittää pojat aamuisin.
85. Olen pulassa syksyllä, joudun tekemään sen.
86. Meillä pojat saa nukkua sängyssä.
87. Mutta eivät nuku, käyvät vain välillä vieressä.
88. Saavat myös kerjätä miulta olkkarissa.
89. Elävät siis aika vapaasti ja myönnän - välillä inhimillistämme niitä.
90. Pojat saunoo ja kisailevat. Ken ekana läähättää joutuu pihalle.
91. Pojat tykkää omasta pihasta ihan suunnattomasti.
92. Epäilen, että ne ei enää tykkäis/viihtyis asua kerrostalossa, kuten ennen.
93. Mein omat pojat on vakuutettu.
94. Vauhtia ja vaarallisia -tilanteita varten.
95. Vertin (& Morriksen) sekä Qurun kasvattajat on ihan parhaita!
96. Vannoin Moon kuoleman jälkeen, etten ota ikinä koiria.
97. Vannoin samassa yhteydessä lopettavani agilityn.
98. En voisi elää ilman koiria. Ne ovat miun henkireikä.
99. Menettäminen sattuu, mutta sen kestää.
100. On elettävä niin tätä hetkeä, jotta on sitten mitä muistella.

Tehkäähän muutkin ketkä ei ole vielä tehny.

Keskiviikon agit

Eilen oli isojen vakkarit eli laatuaikaa ilman Qurua kera agiesteiden. :D Quru jäi Jontun apupojaksi siivoushommiin. Ja hyvin oli pojat hommat hoitaneetkin!

Ennen reenejä käytiin Kuhasalossa Katin, Rodin ja Kyllin kanssa uimassa/uittamassa. Pojathan ei uimaan mene itekseen, tosin tänään poikkeus nähtiin! Kati kantoi ensin Elmon useampaankin kertaan uimaan, sitten oli Vertin vuoro ja välissä pääsi Kylli ja sitten taas Elmo. Kokeiltiin miten pitkälle Vertti lähtee seuraamaan Rodi-chihua (on siis ihan fanaattinen sen perään, kuten Morris oli ennen ja V ei taas silloin kiinostanut lainkaan, liekö Moo jättänyt ko. tehtävän Vertille...), no niinhän siinä kävi, että Vertti-Vesimaisteri lähti uhmaamaan suht isoja aaltoja. Pakko oli Rodin perään päästä! :D Kati siis kantoi Rodia sylissä, joka ei kovin vedestä piitannut...

Agit menikin vallan hyvin, Vertillä oli asenne mukana (ei huuhaillut ihmiskavereiden luo, tarjos ite esteitä jne.). Teemana oli niisto, niistosokkari ja jaakotus. Uiminen ennen reenejä antoi ihan selkeesti jaksamista helteeseen. Elmokin jaksoi hyvin! :) Tosin tuollaisia kuvioita voidaan E:n kanssa treenata, mutta ei niistä ollut "hyötyä", paisti jaskoista. Ne toimivat! :)

Tänään Joan möllit, joihin lähdetään Kuhiksen kautta, jos ei vaan sade ja ukkonen tule. Quru ja Joonas lähtee myös mukaan. Saas nähä millainen quimaisteri meillä asuukaan, ainakin vesikupeissa/saaveissa uiminen on ollut kivaa, samoin meressä kahlaaminen..

Aamulla miun piti mennä Vertin kanssa tokoilemaan, mutta heräsin liian myöhään..kun lomalla tulee hiukan myöhään valvottuakin. Tunnetusti olen yökukkuja, aamunukkuja!

Ollaan muutes Qurun kanssa tehty jo ihan "isojen"juttuja. Istuminen onnistuu jo suullisesta, maahan käsiavulla, paikallaoloakin ollaan opeteltu, samoin sivua, irti-käskyä ja ympäritemppua ja toki luoksetuloakin ollaan harkattu. Tulee niin Moo mieleen, rievut ja lelut on pop! :) Namitkin maistuu, mutta taistelu on kivaa!!! ja ei uskoisi hepulihetkien aikaan, että tämä jannu osaa keskittyäkin ihan johonkin oikeeseen.