Tasapainoilua

Tää on pakko kertoo. Eilen jumppasin omia polviani ja siinä sitten tasapainotyynyn laitoin olkkarin lattialle. Mitä tekee Elmo? Kiipee itsekseen tyynyn päälle, ensin asetteli etupäänsä siihen ja sitten hypähti koko koira. Paransi oikein asentoaan tasapainottamalla itsensä sopivaan asentoon ja siinä seisoi ja vatkasi vaikka kuinka kauan! :D Myö nauraa hekotetaan toiselle, ku ei edes halua pois siitä, vaikka kuin näkee että lihaksiin käy. Verttikin sai kunnon häädön irvistyksen säestämänä. Lopulta kun oikein kunnolla kutsuttiin pois, suostui lähtemään! :) No Vertistähän tässä oli siis jokin juttu, kun myö naurettiin niin kovin - tuli ja raapi ihan hulluna tasapainotyynyä etutassuillaan! Sit alkoikin paini-ralli Qurun kanssa ja taistelu kumpi saa olla tyynyn lähellä, päällä jne.. Hassuja koiria koko jengi. No turhaahan mie olen Elmoa jumpannut, eikun päiväksi tyyny lattialle, eiköhän ala Elmo olemaan keväällä timmissä kunnossa! vai liekö menisi ylikuntoon!? :D

Lepoa, lepoa, lepoa ja suunnittelemattomia tokoja

EI tulepäivityksiä ei, kun shelamipojjaat ei ole paljon treenanneetkaan. Agia ei pojat ole päässeet tekemään, kun mie jopa viisastuin todella edellisestä hölmöilystäni (ainoasta kerrasta kun veljekset ovat agin makuun tänä vuonna päässeet) ja olen myös viimeisimmät 2 agikertaa jättänyt väliin oman oloni vuoksi. On ollut kyllä sitkeä tauti ja vienyt kunnonkin niin rapakunnoksi.. huh huh. Välissä jopa luennoilla käynnin jälkeen olin illan ihan poikki ja harmaa ku lakana..ja lääkäriinhän en tietysti voinu mennä. Hölmö mikä hölmö.

Onneksi veljeksistä on seuraa toisilleen ja jotenkin ne on tottuneet tilanteeseen. Tokoa sentään ovat kaikki päässeet muutamasti tekemään ja nyt olon tai olojen (siis sekä emännän että isännän) kohennuttua lenkitkin ovat pidentyneet. Laura on paristi tyttösten kanssa käyny poikia viihdyttämässä (vai olikohan se niin että tytöt on käyny viihdyttämässä itseään poikien luona) ja yhdellä lenkillä viime viikolla Elmo hullutteli ja kutsui peppu pystyssä Muffya leikkiin ja siinä ne "pienetruskeet" (tällä nimellä ne siis yhdessä tunnetaan ;)) hullutteli keskellä katua. Muutenkin koko lenkin kulkivat lähekkäin ja näpsivät toisiaan jne. Ihania hupsuja! :)

2 viikkoa sitten torstaina mentiin koko jengin voimin jo ennakkoon Jattilalle. Kepo lenkitteli koiria vuorotellen ja ekana treenaamaan pääsi Quru. Ohjelmistossa oli seuruuta (pidemmällä pätkällä), luoksetuloa x 2 (lyhyemmältä matkalta), liikkeestä seis (mukana kulkemisesta), hyppyä, seisomisen häiriötä eli paikallaan pysymistä sekä ruudun paikan hakua. Elmo teki 3 x alo-hyppyä (seisomisen vahvistaminen), ruutua, liikkeestä seis x 6, luoksetulo x 1, luoksarin odottaminen x 4, seuruuseen lähtöjä x 4, joista siis seuruuseen lähdöt ja odottamiset vuorotellen.

Sitten alkoikin treenivuoro ja Vertti oli ihan kuutamolla, mikään ei ihan oikeasti onnistunut. No kotiin mentyä syy selvisi, Vertti oksensi monen monta kertaa ja oli todella kipeän oloinen, mutta ilta ruokaa olis halunnu ja yö meni ongelmitta ja aamulla olikin jo ihan normaali ja sai jo pienesti ruokaa ja sit illalla jo ihan normisti ja muutenkin oli ihan normi Vepa. En tiiä mikä se oli ja mistä tuli? Muilla ei laumassa ollu mitään ennen eikä jälkeen.. mie jo säikähdin ja kauhukuvia maalasin, mm. vatsalaukunkiertymää yms. Ekassa oksussa oli kyllä joku heinä (tai sisäkukan oksan pala tms.), tiedä sit aiheuttiko se vai mikä, mutta hyvä kun yhtä nopeasti meni ohi kuin tulikin.

Viime viikolla ei ollut tokotreenejäkään, kun Jattilassa oli möllikisat, eikä luonnollisestikaan meidän lauma niihin ohjaajasta johtuen osallistunut. Mutta tälläpä viikolla oliki sitten kahdet tokot, ensin torstaina ja sitten perjantaina. Torstaina mukaan pääsi Vertti. Ohjelmistossa (suunnittelemmattomat treenit: hyi hyi miua!) olikin siis imporoten ruutua ja sieltähän se paikka alkaa hiljalleen löytyä. Tais olla seuruuta häiriössä. Luoksarin stoppia ja seisomisen vahvistusta lyhyellä matkalla. Muistaakseni myös kaukoja. Muuta en nyt muista, kun ei ole papreilla ylhäällä...

Perjantaina mukaan lähti koko jengi ja kepo taas kävelytti jengiä vuorotellen. Ekana teki Vertti, kun alkoi torstaiporukan (Katja ja Pongo & Jenny ja Mila) edellisen viikon korvausvuoro. Vertti aloitti settinsä häiriköidyllä seuruulla, häiriönä Joonas ja Katja.. heh. On se vaan malttia vaativaa, kun ei saa mennä moikkaamaan. ;D Sitten seuraavaksi (tai ainakin jossakin vaiheessa, en muista) jättäviä, joissa käsky-käsky-käsky -häiriöön siedätystä eli ennakoinnin minimoimista. Hyppynoutoa, ja sehän onnistui hienosti, kunhan malttaa vaan odottaa. Kokeilin ihan yllättäen myös vinoja heittoja ja tehtiin tositosi vaikeitakin (kukaan ei oikeasti voi heittää kisoissa niin tunaristi=vaikeasti ;D) ja onnistui! On hienoa, kun jotain saa ilmaiseksikin, eikä kaikkea tartte hinkata. Tai no vielä en juhli, pitää kokeilla uudelleenkin. Hyppy onnistui myös, tosin ekalla tais olla pitkät piuhat ennen kuin hoksas istua esteen taa. Sit tehtiin kaukoja yliylipitkällä matkalla ja kauhealla liike ja suullishäiriöllä ja onnistui. Vikassa setissä hiukan jumitti, mutta tässäkin taas muistutus miulle, että mitä sitä hinkata, jos saa onnistunutta alle... Loppun vielä koemainen seuruu (keuli ja paremminkin olis voinu tehdä) ja sitten liikkeestä maa- luoksarin stop ja liikkeestä seis --> palkka (jackpotti). EI menny ihan nappiin ku keskitty reunalla olleeseen palkkaan, josta ei sit edes tykänny (kisoista saatua jotain purkkilihamössöä)..

Myönnän, että liikaa oli taas yhdelle treenille hommia ja syy: suunnittelemattomuus! ARGH!!! Muistutus taas: suunnittele ja jackpottina ei mitään tuollaista skeidaa! Eli ensi kerralla kun menen hallille (on sitten laji mikä tahansa), niin suunnitellut treenit. Kaikille muille puhun ja paasaan suunnittelun tärkeydestä ja kuinka se vie asiaa kuin asiaa eteenpäin, ni mitä teen sitten itse!? Epäilen jo taudin olleen joku aivojen pehmenemistauti, kun olen mm. unohtanut kavereidenkin nimiä, jotka varmasti pitäis kyllä muistaa. Mutta Vertti oli hieno ja sanoinkin Jennylle, että Vertistähän voisi oikeasti saada hyvän tokokoiran, jos vaikka hiukkasen useammin treenais kuin sen kerta viikkoon Jattilassa! ;D No aikaa on rajallisesti ja tehdään aina sitä mitä jaksetaan & kyetään ja eniten sillä hetkellä tykätään.

Loppuun tehtiin kimppapaikkamakuu kepon liikkuroimana ja meidän jengistä mukaan otettiinkin yllätysshelami: Elmo. Hienosto teki. :) Sitten Elmo jäi halliin ja teki oman settinsä. Seuruuseen lähtöjä ja luoksarin odotuksia. Pari lyhyttä luoksari ja hienoja. :) Hyppyä ja siinä Epa ylllätti, jäi niin hienosti seisomaan hypyn taakse ja ilme oli sellainen "tiedän tän jutun". Sit pari aksaputkeen irtoamista = hulluttelua ja loppuun puomin kontakti=jarrutus jackpotille (etupalkkana) ja sekin täydellinen! Moilainen loisti eilen. Näkyi hirveä tekemisen into. :) Lepo tehny qutaa.

Quru teki noutoa (miun muistin mukaan eka kerta hallilla) ja tehtiin itse asiassa isolla ohjatulla ja vaadin käteen asti tuomisen. Joitakin kertoja tiputti jalkoihin, mutta viskasin uudelleen ja sitten irrotti vasta irti-käskyllä. Sit tehtiin seuruuta ja luoksareita. Taas ilmeni sivulle tullessa se hypähdys, minkä karsiminen on nyt otettava työn alle. Lisäksi maahanmenoja sekä seisomisia mukana kulkemisesta. Muutamat putkeen irtoamiset ja lelulla hulluttelua. Sitten jackpotti puomin alastulosta eli nostin lappeelle ja Jonttu oli vahtimassa etupalkkaa ja itse otin reilua sivuttais etäisyyttä ja naksu oli messissä ja kävin kädestä palkkaamassa (palasin kauas sivulle) ja sitten hämy sanoilla (kissa, hyppy, tänne jne.) kiusaamista ja saatiinkin lähtemään, mutta sitten onnistui pysyminen ja lähti palkalle vasta tule-käskyllä. On se vaan kiltti ja nöyrä mies! Ihana! :) Kova oli tuijotus ja himo palkalle, mutta malttaa piti. Ainiin, olen päättäny opettaa Qurun haukkumaan käskystä. Päivällä aloitettiin kotona ja ihan sikanopsaa tajus ideaa ja hallilla otin myös yhden setin. Katsotaan kuin tässä projektissa käy.

Lisäksi fyssarilla ovat päässeet käymään Elmo ja Quru, joka pääsi kokeilemaan uutta juttua eli vesijuoksumattoa. Viime viikolla oli Elmon vuoro ja hyvässä kunnossa oli Elmeri eli miun omat venyt oli auttanu ja lavat oli samalla tasolla jne. Jatkan venyttelyä, kun vasen puoli takanta (ylimenoalue) menee (monien asioiden summasta) helposti jumiin. Quru pääsi tällä viikolla ja alkuun otettiin vesijuoksumattoa. Mie niin tykkään Qurun reippaudesta, uusi juttu, mutta niin reippaana menossa mukana! Hypähti altaaseen ja oli ihan sillain mitäs nyt tehdään. Lopuksi käsittelyä pienesti ja piip-piippiä eli laseria takaosaan ja oikealle niskaan/lapaan. Hannele näki altaassa kuin voimakkaasti Q käyttää takapäätään (liikkeet näkee ihan eri tavoin kuin maalla kävelytettäessä/juoksuttaessa) ja mie olin itse havainnut ennen käyntiä, että oikean puolen vatsalihakset ja reidet on jännittyneinä, kireämpinä kuin toinen puoli (yliaktiivisina), niin vedessä näkyi, että se käyttää enemmän juuri oikeaa puolta eli siellä on voimaa enemmän ja siksi se myös sitten näkyy yliaktiivisuutenakin. Nyt siis tiedän jumpatessa vahvistaa vasenta puolta enemmän. Vajaan parin viikon päästä Elmo ja Quru menee molemmat vesijuoksumatolle. Haluan testata tuota juttua, kun olen hyvin utelias ja kokeilunhaluinen kaikkeen koirien lihaksiin liittyvään. Tuo kun on kuiteskin erilaista kuin uinti, jota kyllä pitäis myös taas mennä tekemään Koirasportille. Quru ja Vertti vesipedot tykkäis kyllä niin. Täytyypä ryhdistäytyä sillä saralla lähiaikoina.

Lisäksi kotona ollaan tosiaan jumppailtu ja hieronnasta pojat ovat myös nauttineet. Ainaskaan nyt ei tarvitse huolehtia onko pojjaat saaneet lepoa ja onko treenitaukoa tullut. Lisäksi kävi kuten arvelin eli kun paranen, pakkaset alkaa! No jospa keksittyis nyt opintoihin ja sitten kevään tullen taas treenaaminen etusijalle! ;)

Pientä treeniä

Sisätokot ovat käynnistyneet pakon sanelemana. Tauti otti ja paheni sitten viime keskiviikon treeneistä..viikonloppuna nosti jo kuumetta. Eihän tätä ole kestänytkän kuin useampi viikko, mutta nyt alkaa jo näyttää paremmalle ja virheistä kun oppii, Laura tuurasi eilen miun koulutusvuoron (Kiitos :)) ja tänään jätin myös agitreenit väliin. Pitipä taas valittaa, vaikka oikeasti ei pieni flunssa ole mitään, sillä lukemani kirja Kirottu hiljaisuus laittoi taas pohtimaa asioita. Kannattaa lukea, jos eteen sattuu.

Tuleepahan pojille oikeasti aksataukoa ja itselläkin treenimotivaatio kasvaa (ja samaa tahtia kunto laskee :D). 

Asiaan siis. Kirjaan muistiin mitä sitä on sisätokoiltu tai temppuiltu, ettei shelamit (etenkin nuorisojaosto) ole turhautuneet sohvalla möllöttävään emäntään.

Perjantaina Elmolle jättöjä (odottamista luoksetulon kutsuun), sukan pois vetämistä tai no alkuun sukan kosketusta (kiitos Marjon temppuidean). Vertille samaa sukan kosketusta ja voi-kaukojumppaa. Qurulla sama setti kuin Vertillä.

Lauantaina aamupalat tokoillen. Elmolla sukan vetoa ja "peppu"-temppua eli peruutusta sohvatyynylle. Vertille avo:n kaukoja, "peppu"-temppua ja sukan vetoa. Qurulle "peppu"-temppu jo aikas pystysuoralla sohvatyynyllä ja sukan vetoa. Illalla kimppapaikkismakuu ja siitä sian suteja.

Sunnuntaina Elmo jatkoi sukan vetoa, odotusta eli jättöjä. Vertti teki voi-kaukojumppaa, sukan vetoa ja 2 x metallinouto. Qurulle oli ohjelmistossa sukan vetoa, voi-kaukojumppaa, odotusta eli luoksarin jättöjä, sivulle tuloja (tänne-käskystä, karsitaan vasten hypähtäminen pois), seuruuta pienet pätkät.

Maanantai oli lepo. Tiistaina Elmolle muutama odotus, liikkeestä seis ja istuminen niin seisomisesta kuin maastakin. Vertille uutta juttua eli sivulle tuloa, mutta miun oikealle puolelle (liki), istumista niin seisomisesta kuin maastakin, sukan vetoa ja metallia x 1. Quru teki myös istumista, sukkaa pois ja noutoa (nostoa/käteen tuontia lyhyeltä matkalta).

Tänään Elmolle taas odottamista, mutta nyt välillä seuruusen lähtöjä ja välillä jättöä, metskua (kapulan koskemista), liikkeestä seis. Vertille 2 x metallinouto, avo-kaukoja (matka yli 5 m) ja voi-jumppaa. Qurulle istumista ja noutoa (nostoja ja tuonteja lyhyeltä matkalta sekä tuontia miun liikkuessa karkuun).

Jospa huomenna pääsis jengi Jattilaan tekemään tokosetit. Toki se on ihan voinnistani kiinni. Maltti taitaa olla nyt valtti, jotta tervehdyn.

p.s. kuviakin ehkä joskus otetaan ja tulee, kun uusi akkukin jo saapui, mutta olivatkin liikkeestä tilanneet väärän.. argh. Vaikka vanha oli mallina tilausreissulla. Vielä sitä oikeaa odotellessa kuvauksetkin saavat odottaa.

Vuoden ekat...

....agi- ja tokotreenit sekä fyssarikäynnit takana.

Alkuviikko meni vaan kunnon lenkkejä tehdessä, kun omistajilla yhä vaan köhätaudit jatkuu, niin ei muuhun kyetty. Eilen tilanteeseen tuli korjausta ja Vertti ja Quru pääsivät vuoden ekoihin agitreeneihin. Elmo sai jäädä kotimieheksi ja mie olinkin jo hallilla viettänyt tiistaina kolme tuntia kouluttaen. Oma treenausinto on ollut hiukan takasella, mutta kouluttaminen antoi taas kipinää, mutta eiliset treenitpä lisäsivät intoa tosissaan. Kunhan vaan saan oman olon vielä kuntoon, niin alkaa suunnitelmallinen treenaus. :)

Vertti ja Quru oli aivan liekeissä ja siihen tosiaan liitettynä ohjaajan heikko kunto... en pysynyt perässä. ;) Keppikulma (ensimmäinen) oli haastava, sillä hyvin lähellä tarjolla oli putki, no sinnehän ne molemmat sujahti liukkaasti. Rataan mahtui paljon siivekkeiden kiertoja (edestä ja takaa) ja otin teemaksi noston harjoittelun molemmilla. Qurulle uusi juttu ja palkkailinkin ihan yksittäisiltäkin hypyiltä. Molemmilla kontaktit olivat nopeat, liekö treenitauko tehnyt terää. Qurun keinu oli kyllä extra vauhdikas, kerran tuli niin kovaa päähän että jo ilmassa haroi tassujaan on offiin ja sitten lauta ponnautti niin paljon takaisinpäin jotta takajalat pompsahtivat maahan. Qurupa nokkelana äkkiä nosti vasemman takajalan ja esti sillä keinun nousemisen ylös, mutta kuitenkaan voima ei riittänyt painamaan alas ja lauta oli siis jonkun 20-30 cm ilmassa. Quru siis seisoi ikäänkuin kinttuaan olis nostanu ja varpailla piti sitä paikallaan... Kerran Quru tuli myös läpi keinusta, vaikka oikeesti kyllä yritti pysähtyä, mutta kun se tulee niin kovalla vauhdilla ja ko. keinun karhennus ei kyllä ole ihan kohdillaan, niin löysi itsensä sitten maasta yrittämästä on offia ja keinu oli jo karannut ylös. Huvittavinta tässä oli se miulle haukkuminen ja vielä piti käydä erikseen Lauran luona haukkumassa - naurettiin sen selittävän ettei tahallaan tullut läpi, näittehän että oikeesti yritin! No seuraavan otti astetta rauhallisemmin ja hienosti onnistui! Treenin loppupätkässä oli puomin leijeröinti ja Vertille ei tuottanut ongelmaa, sillä se on selkeästi jo oppinut mitä eteen tarkoittaa. Qurulla piti tätä ketjuttaa lelupalkalle. Sitten alkoi toimimaan. :) Nastat treenit, vaikka alkuun sanoin, etten juoksisi, mutta niinhän sitä tuli hikeen asti kirmattua... Yöllä yskitti ja kovin. :(

Tänään aamupäivästä Elmolla ja Qurulla oli fyssarit. Itsekkin olin huomannut Elmon istuvan vasemmalle (siis Elmon naamasta päin katsottuna) kallellaan kuin Pisan torni. Niinhän siellä sitten löytyikin jotakin häikkää niskan-lapojen seudulla. Hannele sai Elmon suoristumaan melko hyvin ja jatkamme kotivenyjä ja sitten parin viikon päästä uudestaan. Quru oli paljon parempi kuin silloin ennen joulua, mutta vieläkin jotakin pientä kireyttä oikean etusen kanssa ja hiukan myös reisissä kireyttä sekä oikealla selkälihaksen reunassa jokin klikki. Laseri oli kyllä taas Elmon mieleen! :) Se on niin nautiskelija, mutta Qurukin meinaa samanlaiseksi, tykkäs kovasti piip-piipistä.  Hannele totesi molempien pehmenevän kovasti laserilla. Hyvä että nautinnosta on myös fyysisesti hyötyä! ;) Varasin myös kolme viikon päähän yhden ajan, Qurun nimellä, mutta katsotaan kuka sitten menee - voihan se olla että Vertin vuoro.

Tänään jatkettiin tokoilua Katjan ja Pongon sekä Jennyn ja Nalan kanssa. Voi että oli nastaa! Treeni-intoa tuli tuhannesti. :) Pitäisköhän kaivaa ihan tokokisakalenteri esiin? Vertti oli ihan liekeissä, ainakin aluksi. Tehtiin ekaksi luoksarin stoppia. Ekassa käsimerkistä suoraan vinkupallon heitto ja toisessa vasta stopin jälkeen. Oli niin hyvä, ettei enempää. Sitten avon hyppyä. Vielä ennen joulua saattoi jäädä alon tapaan seisomaan tai sitten istuminen tapahtui pitkillä piuhoilla, mutta nyt joka toisto hienoa. Vahvistin istumista myös naksulla kun sen muistin mukaan kerrankin ottaa. Seuraavaksi ruutua, paikan hakua. Ruutu oli keskellä agiesteitä ja niinpä Vertti ekalla yrittämällä lähti aivan väärään suuntaan ja teki keinun kera hienon on off -kontaktin. ;) No sitten löytyi oikea paikkakin, kunnes vaihdoin lähetyspuolta. Sitten löytyikin Vertti A:n alastulolta on off:sta! :D Ihanan yritteliäs ja kertoo kummasta lajista tykkää enemmän. Saatiin Katjalta hyvää vinkkiä miten jatkaa Vertin aivojen käyttöä eli jätän V:n ikäänkuin se olis menny ekalla käskyllä hiukan ohi ruudun tai vaikka nauhojen päälle tms. ja itse olen ns. lähetyspisteessä (vaikkakin lähempänä vielä) ja siitä käskyllä ruutuun. Alkoi Vertillä hahmottua ruudun keskipiste. Tällä jatketaan ruudun työstöä. 

 

Lopuksi tehtiin suuntia. Oliskohan koko viime talvena kerran tehty ja joskus aikoinaan, mutta nyt otin uudet käskyt käyttöön ja namikulhoilla lähdettiin työstämään. Tässä vaiheessa Vertin aivotoiminta sammui. ;D Ei meinannu Olli löytyä lainkaan, kävi useasti tyhjää Vesa-kuppia tsekkaamassa! Ja treenikamut nauroi Vertille, kun poika oli niin onnellisen näköinen vihdoinkin oikean kulhon löydyttyä...ja häntä heilui onnesta! :D :D Pakko oli kokeilla kuinka "nollat taulussa"-ilmeellä onnistuis avon kaukot (jotka siis muuten alkaa jo olla hyvin hanskassa). Ekassa setissä tarttes ekaan istumiseen muutaman käskyn, mutta sit alkoi toimimaan. Kaukoihinkin vaan matkan pidennystä jatkossa. Vertiltä voi oikeasti vaatia, se kyllä osaa jo paljon juttuja. Mie taidan pitää sitä vieläkin ihan kakaran tasolla. Pitää treenata myös näitä uusia juttuja ja tehokkaasti voi:n liikkeitä, jotta Vepallekkin on jotain mielenkiintoa tässä hommassa ja se joutuu käyttämään aivojaan. Ainiin, milloinkahan saisin sen tunnarin alulle...Edelleen ne 200 kapulaa on koskemattomina. Jospa sisätokoilut aktivoituisivat täällä taas.

 

Taidan jatkossa päivitellä tänne myös treenipäivityksetkin eli jos näin jaksan tehdä, luvassa on pitkiä sepustuksia. Lukee ken jaksaa, mutta itselle jää yhteen paikkaan sitten kaikki (mitä muistaa kirjata) muistiin.

Mennyttä ja tulevaa

Alkuun kaikille kiitos viesteistä ja kommenteista, mitä olemme saaneet liittyen Sakun poismenoon.

Vaikka pyrin katsomaan aina eteenpäin, enkä tahdo jäädä menneeseen kiinni, on silti kiva tarkastella mitä kaikkea sitä onkaan ehtinyt tapahtumaan. Jotenkin tässä arjessa tuntuu, että aika menee kauhealla vauhdilla ja elämä on samaa taapertamista ja päivät toistensa uusintoja, mutta kun pysähtyy hetkeksi ja katsoo taaksepäin, havahtuukin siihen tosiasiaan miten paljon sitä onkin ehtinyt ja kokenut. Viikonloppuna tuli kelattua kaikenlaista läpi mitä Sakunkin kanssa ehdittiin ja miten asiat ja ajat ehtivät 14 vuodessa muuttua, saati miten itsekkin on siinä ajassa muuttunut.  Tavallaan tuntuu eiliselle se päivä kun Sakua Kuvansista haettiin, mutta kun tarkemmin ajattelee mitä vuosiin on mahtunut... Ajantaju jotenkin hämärtyy. Muistan kuinka lapsena kesäloma tuntui ainakin nykyiseltä yhdeltä vuodelta. Sitä kun ei elänyt kalenteri kädessä, vaan juuri siinä hetkessä. Vuosi 2010 kaikessa rankkuudessaan oli minulle opettava, minusta on oikeasti tullut huolettomampi ja rennompi -ehkä hiukan elämästä nautiskelija ja vuosi 2011 hujahtikin jotenkin hyvällä otteella. Koen vaikutukset myös koirien kanssa harrastamiseen, vaikka ennenkin olen nauttinut siitä kuuluisasta matkasta, nykyään nautin sitäkin enemmän. Vaikka en kiellä etteikö minussa yhä asu jonkinlainen suorittaja ja tavoitteellinen yksilö, kilpailija, joka tähtää myös sinne päämäärään. Olen yhä suunnitelmallinen treenaaja ja tavoitteita asetan ja kilpailen aktiivisesti, sillä kisoissa päästään testaamaan mitä me osataan. Olen vain paremmin hyväksynyt sen, että joskus sinne päämäärään voi ajella myös sitä maisemareittiä, eikä tarvitse kaahata motaria pitkin.

No jos sitä summais yhteen vuotta 2011. Tavoittena oli, että koko jengi pysyis terveenä ja hengissä. Oma ydinjengi pysyi hengissä, mutta aivan terveenä ei jengi pysynyt. Elmolla mm. hampaan lohkeaminen,  vatsavaivojen hoitoa (mutta sopiva ruoka + lääkitys löytyi), Vertillä eturauhasvaivaa ja alkuvuodesta kolautti polvensa maxirengasta (omalla luvalla!) tehdessään. Kuitenkin isoimpana plussana terveysjutuissa viime vuodelta on Qurun terkkatarkit, jotka kaikki priimaa! :)

Miulla on ollut tuntuma, että menneenä vuonna olisi kisattu kauhean vähän, mutta yhteensä kaikkien kolmen startit laskettuna, olen ollut lähtöviivalla lähes 100 kertaa.. Mutta tuntumaani taitaa olla syynä se, että meillä on ollut niin paljon kotikisoja, jolloin ei tule matkoja ja nehän eivät ole kisareissuja sitten ollenkaan... ;) Ei edes voi miettiä alkumatkasta missä pysähdytään syömään jne. ;) Tokoa treenattiin kohtalaisesti, vaikka kyllä se agility vei pääpainon viime vuonna. Siihen ehkä syynä myös Qurun aikuisuuden saavuttaminen ja reenaamisen aloittaminen.

Elmolle viime vuodeksi pohdittuna:

Elmolle SM-nollat loput kasaan eli se tupla! Ensin puomin kontakti kuntoon. Tokoa saa puuhastella, kisoista ei oteta paineita. Näyttelyihinkin pääsis nyt pallittomana, kun hankkii todistuksen. Sama siis kuin Vertillä, mennään, jos huvittaa. Uintia ja jumppaa & temppuilua, jotta keski-ikäinen pysyy vetreenä niin henkisesti kuin fyysisestikin. ;)

EI saanu Elmo SM-nollia kasaan tai no olishan se saanu, jos sitä ei olis kannettu läpi menneistä puomin kontakteista pois. ;) Mutta siis kesän jälkeen puomi on toiminu erinomaisesti, tosin ohjaaja on luistanu kriteeristä ja vaikka Elmo on pysähtyny puomin reunalle, eikä etuset ole olleet maassa, menoa on jatkettu - Elmon kanssa nautitaan, ei nipoteta. Tilastoissa näkyy paljon hyllyissä puomilta poiskantamiset ja keväällä tuppasi vielä pientä yliaikaa tulemaan, mutta syksyllä meno vaan parani. Kaikkien yllätykseksi Elmo sai 2 X SERT-A ja SM-nollia kasassa 15 kpl. Niin ja SM-joukkuueessa Elmo tekaisi nollan. Mikä on ollut parasta vuoden aksaaminessa -yhteistyö on ollut hyvää. Vaikka Elmo ei olekaan mikään voittaja, minulle se on. Sen kanssa on vaan niin ihanaa mennä, se on helppoa. Elmo tietää minut ja minä Elmon mitä siellä radalla kumpikin tarkoittaa. Pääsisipä tähän tunteeseen joskus noiden nuorempienkin kanssa..

Näyttelyihin asti Elmo ei päässy, mutta todistus saatiin hankittua. :) Tokoa on puuhasteltu enemmän kuin uskalsin edes ajatella. Uimassa käytiin kevät talvi, nyt syksyllä se jotenkin vain unohtui. Kevät-kesä ja syksy jumpattiin erittäin ahkerasti, samoin kotivenyjä ja fyssarillakin on säännöllisesti käyty. Itse agilityn treenaus on jäänyt vähemmälle, mutta eihän tässä iässä niin tartte enää opetellakkaan - ylläpitää ja vahvistaa vahvuuksia. ;)

Vuoden tuloksellinen saldo:
Agility:

• 2 x SERT-A
• 17 SM-nollaa, joista vuodelle 2012 15 kpl (useampi tupla)

56 starttia
17 nollaa	~30 %
10 yliaikaista	~18 %
20 hyllyä	~36%
9 muuta (pääosin 5:a)	~16 %

Jotenki itselläni on sellainen fiilis, että Elmon kanssa lähti erityisemmin rullaamaan vasta tuossa syksyllä kun hölläsin pipoa sen puomin osalta ja tuntui että jumppaamisen tulokset alkoivat myös näkyä. Niinpä tarkastelin syksyä erikseen eli startit elokuusta lähtien:

20 starttia
13 nollaa	65,00%
2 x pienellä ya:lla	10,00%
4 hyllyä	20,00%
1 x 5	5,00%
+ ne 2 sertiä

          Uudet tavoitteet ELMOLLE:

• pitää agility rentona harrastuksena
• käydä kotiSM:ssä, voishan sitä tavoitella finaaliin pääsyä
• kerätä seuraaviin SM:n nollia kesän jälkeen
• AVA syksyllä, jos hyvä tuuri käy
• jatkaa tokon puuhastelua - jos hyvälle tuntuu voisi käydä kokeessakin
• näyttelykehässä käyminen (vetenaariluokkaan kevään jälkeen!)
• jatkaa aktiivista jumppaamista, venyttelyä, uimista 
• käydä säännöllisesti fyssarilla piip-piipistä nauttimassa
• jatkaa temppujen hömpöttelyä
• pysyä juuri niin omalaatuisena otuksena kuin nytkin

Vertille viime vuodeksi pohdittuna:

Vertille tavoitteena tokokokeissa käynti kevään aikana, jos sitä tokon ykkösruusuketta lähdettäis tavoittelemaan. Agissa nousu sinne kolmosiin, mikä on jo huhtikuusta asti ollu vaiheessa. Mikäpäs siinä jos kehässäkin Vertti kävisi, jos sellain sopiva kohdalle osuu. Uintia jatketaan kevät sisällä ja kesällä ulkona ja taas syksyllä sitten uimalassa (jos täällä vielä oleillaan). Vertti tahtoo olla myös sirkuskoira, joten temppuilut saa jatkua.

Vertti on ollut aktiivisin tokokoira porukasta. Kevät treenattiin Jattilan porukassa, kesä enempi taukoa ja sitten syksyllä taas Jattilan porukassa että Taitavilla Tassuilla kurssin verran. Kisauraa ei aloitettu keväällä, mutta syksyllä yhden kokeen verran ja ALO1:llä. Agilityssa tavoite toteutui huhtikuussa eli nousu 3-luokkaan. Siellä ei sitten tulosta ole jurikaan tullut (jopa yksi nolla), mutta mielestäni Vertti on kehittynyt taidoiltaan ja yhteistyöstä on jo alkua näkyvissä. Hyllyprosentti vaan paheni entisestään, mutta oikeasti pääasia = Vertillä (ja yleisöllä) on hauskaa! ;) Ja on miullakin, mie en ota tätä niin vakavasti. Näyttelyissä ei kuluneena vuonna sitten käyty.

Vuoden tuloksellinen saldo:

Toko: 1 koe, ALO1

Agility: 

• nousu 3-luokkaan

• 37 starttia, joista 5 kpl 2-luokassa
  2 nollaa	~5 %
  29 hyllyä	~78 %
  6 muuta tulosta	~16%

    

Uudet tavoitteet VERTILLE:
• agilityssa ohjauskuvioiden opettelun jatkaminen ja jo osattavien asioiden vahvistaminen
• agilityssa yhteistyön löytyminen myös kisakentillä, ehkäpä tulostakin vois toivoa, jopa nollia
• tokossa lähdetään tavoittelemaan AVO1:stä ja sitä kautta TK2:sta ja reenaillaan jo muitakin liikkeitä
• jatkaa aktiivista jumppaamista, venyttelyä, uimista
• käydä säännöllisesti fyssarilla tsekkauksessa
• jatkaa aivojen käyttöä eli temppukoulua
• pysyä juuri niin itsenäisenä oman tien kulkijana kuin nytkin

Qurulle viime vuodeksi pohdittuna:

Lauman vuoden tulokas-tittelin omaava mustaherra-Quru on opetellut elämää tämän vuoden, tehty pohjaa tokohommilla ja nautittu elämästä. Ensi vuonna sitten "oikeita" hommia. Kunhan halli valmistuu aloitellaan aksahommat ja tokohommia jatketaan samaan malliin kuin tänäkin vuonna. Katsotaan milloin on aika sitten kokeeseen, mitään ei laiteta tavoitteeksi, sen tietää kun on oikea aika. Näyttelyissä tarkoitus kevään aikana jokusen kerran kiertää ja terveystarkit myös tehdä. Quimaisterin uraa jatketaan ja syvennetään, ei kuitenkaan uppopalloon tai syvämeren sukellukseen. ;) Toki uusien temppujen opettelua niin paljon kun mamma ehtii ja jaksaa.

Quru kasvoi "miehen ikään" ja terkkatarkkien jälkeen alkoi oikea harrastuskoiran ura. :) Tokoa on tehty pitkin vuotta, välillä enempi ja välillä vähempi. Kokeisiin ei ole ollut edes yritystä, sillä agi vei meidät mukanaan. Agilityssa Q kehittyi huimaa vauhtia  ja kisaurakin aloitettiin hyvällä menestyksellä. Kaikki esteet tuli kisavalmiiksi yllättävän nopeasti ja ohjauskuvioiden hionta on voitu aloittaa. Näyttelyissä pyörähdettiin ekan kerran heti alkuvuodesta, mutta Quruhan oli ihan ruipelo vielä ja alkuvuoden saldona olikin 2 x H, mutta jo keväällä alkoi kehitystä näkymään ja saldona 2 x EH, mutta loppu vuodesta ei enää sitten kehiin asti päästykään, kun edellä mainittu agility oli vienyt meidät mukanaan. Näyttelyissä pienoisena harmina on se kukkopojan häntä! ;) Uintia jatkettiin uimalalla kevät ja kesällä luonnonvesissä.

Vuoden tuloksellinen saldo:

 Näyttelyt: 2 x H, 2 x EH

Agility: 

• 6 starttia, joista

        3 x nolla          50 %
        1x  hyl           ~16 %
        1 x 5               ~16 %
        1 x 8,15          ~16 %

•  shelttiyhdistyksen ykkösruusuke

          Uudet tavoitteet QURULLE:

• jokusessa näyttelyssä käyminen
• tokossa reenausta ehkä hiukan aktiivisempaan tahtiin kuin edellisenä vuotena
• tokossa kisauran korkkaus, ehkä
• agilityssa ohjauskuvioiden opettelua, radanluvun opettelua ja esteosaamisen vahvistamista (itsenäisyyttä, häiriötä jne.)
• agilityssa kisatavoitteena 3-luokkaan nousu
• jatkaa aktiivista jumppaamista, venyttelyä ja uimista
• käydä säännöllisessä tsekkauksessa fyssarilla
• jatkaa temputtelua
• pysyä just niin vauhtiveikkona kuin nytkin

Sanomattakin selvää, että tälle vuodelle toivon koko jengille terveyttä ja toivon myös, ettei tämä vuosi toisi mukanaan mitään ikäviä yllätyksiä. Yhden jutun olen pojille luvannut (katsotaan osaanko pitää lupauksen): hampaiden harjaus! ;D No poikia ei ehkä haittaa vaikka tuota lupausta en pitäisikään..

Itse lupasin viime vuonna olla syömättä suklaata - no en ollu. ;D Keväällä palasin vanhan harrastuksen pariin eli kävin tennistreeneissä (olipa ihanaa kun joku vaati miulta niin että verimaistui suussa ;)), mutta kesän tullen se sitten taas jäi. Katsotaan missä vaiheessa jatkuu vai jatkuuko, mutta viime vuonna aktivoitu juokseminen jatkuu ja kun kerta polvetkin ovat sitä antaneet tehdä, niin sehän on nastaa. Mitään henkilökohtaista muutosta esim. ruokatavoissa tms. en mene nyt lupaamaan, kun en nähtävästi osaa niistä kiinni pitää. Katsotaan vuoden päästä olenko itse saanut mitään aikaan. :) Mutta sen lupaan, että elämästä nautitaan oikeasti, tehdään mistä kulloinkin tykätään.

Viime vuonna harrastettiin kirjaimellisesti verenmaku suussa, ensin Quru könysi agitaipaleensa alussa ja sitten kesällä Elmo Mikkelissä nenänsä verille, tavoitellaan siis hiukan rennompaa otetta myös koirille! ;D Katsotaan mihin se sitten riittää.

Vain yksi voi olla ensimmäinen

Saku (Cloudmoore Special Escort) 25.9.1997-30.12.2011

Kiitos Saku kaikesta. Olit ensimmäinen. Teinivuosieni uskollinen ystävä. Sinun syysi tai ansiosi vuoksi tälläkin hetkellä meillä on lauma shelameja. Jos et olisi ollut sellainen kuin olit, ei Joonas olisi suostunut shelttiä kanssani ottamaan. ;) Vaikka tosiaan et ollut sheltti helpoimmasta päästä, olit aivan mahtava tyyppi!  A:n kylälläkin kaikki tiesivät tapasi jahdata autoja ja niin ne kylän ukot pohtivatkin tunnistatko väristä vai merkistä auton mille haukut... Opetit paljon. Ja ihme, miten paljon opit, johtuen opettajan huonoista taidoista. Harmiksesi muilla koirilla oli jotakin sinua vastaan ja jouduit hyökkäyksien kohteeksi aivan liian usein. Silloin ysäri-luvulla ihmettelivät miten voi olla noin reipas sheltti, se ei arkaparkaile. Agilityn saloihinkin tutustuttiin yhdessä. Olit mitä mahtavin juoksu- ja lenkkikaveri, etkä hiihtolenkeilläkään hyytynyt. Sinun lenkitys oli hyvä syy käydä kylillä katselemassa poikien perään. Pulkkamäessä kaverillani oli pikkuveli kyydissä, minulla sinut. Kaikki tekeminen missä oli vauhtia ja menoa oli sinun mieleesi. Veneilystäkin nautit tukka hulmuten. Niin ja ehdithän sinä olla "karavaanari, karavaanari, karavaanari on kaikkein kaveri" -reissaajakin. 

Harmikseni, mutta vanhempieni iloksi, jouduit jäämään Mikkeliin opintojen viedessä minut muualle, mutta onneksi olit usein osa jengiä ja näytit viihtyvän poikien kanssa. Et halunnut niille koskaan rähistä, vaikka aina et kaikista muista poikakoirista tykännytkään. Tytöistä kyllä tykkäsit, tosin et oikein toden teolla ymmärtänyt mitä niille pitäisi tehdä. :)

Olit automies henkeen ja vereen, jopa nimeäsi myöten. Istuit autossa iskän mukana töissä tai istuit autossa vaikka renkaiden vaihdonkin ajan. Kerran ehdit auton kanssa yhteenkin ottamaan, mutta eihän siitä kunnon autofanaatikko säikähtänyt. Kyynärä sai vaan todella kovan osuman.

Special Escort sai nukahtaa ikiuneen rakkaimpaan paikkaansa, auton takakonttiin. Nuku rauhassa Saku! Vie terveisiä... Meillä on jo nyt kova ikävä! Onneksi on paljon muistoja.

Jäähyväis pusut eilen... Pusumies loppuun asti. <3

Näin nyt joulun aikaan Sakun voinnin heikentyneen syksystä ja kipulääkettä joutui rasituksen jälkeen antamaan yhä useammin ja enemmän, kun nuoli etutassujaan ja muutenkin oli jotenkin vanhentuneen oloinen ja paljon väsyneempi kuin ennen. Parempi päästä rakkaasta irti vaikka hetki liian aikaisin kuin odottaa kipujen tulevan ja katsoa ystävän kärsivän. Saku häsläsi vielä eilen aamulla temppuja muiden mukana ja lenkilläkin yritti jahdata ja haukkua autoja. Vaikka eihän Saku toviin ole pysynyt nuorten lenkkivauhdissa mukana, mutta mielikuva mikä Sakusta jäi, oli sama säheltäjä kuin nuorenakin, maltti ei ollut Sakun valtti. ;) Saku lähti saappaat jalassa, tosin saappaat oli jo hiukan ruostuneet. Sitkeä ja periksiantamaton kaveri oli. Lääkärikin totesi, että onpas vahva sydän, kun joutui nukutuslääkettä uudelleen lisäämään. Mielikin oli loppuun asti kuin nuorella pojalla, mutta jalat eivät enää kantaneet ja se on ikävintä kun mieli tekisi mennä, mutta ei kykene ja sitähän et koiralla voi mitenkään selittää...

Vaikka tähän oli henkisesti varautunut ja tehnyt surutyötä etukäteen, kyllä eilinen oli kova paikka. :( Mutta jotenkin se vanhan koiran poismeno on vaan niin paljon helpompi hyväksyä kuin nuoren. Saku sai kuitenkin kokea ja elää hyvän elämän. Oli niin monessa mukana.

Hassua oli, kun pappa ei oikein meinannut enää muistaa mitä paikallaolo tarkoitti (tai no ehkä kuulon heikkenemisellä oli vaikutuksensa tai sit iän myötä tulleilla omilla oikeuksilla ;)), mutta kun riviin istutettiin, istui kuin tatti paikallaan! No ehkä kokemusta kuvauksita oli kertynyt vuosien aikana. Ensi Elmon kanssa kahden, sitten tuli Morris, kunnes rivi muuttui nelikoksi ja sitten taas välissä kolmikkona ja Qurun liittyessä taas nelikkona... 

Tässä nelikko viimeisen kerran, eilen aamulla.

Pakko laittaa tämäkin, kuvaa ei ole mitenkään käsitelty, katsokaa Sakua...

Pojilla on ollut viimeiset 2,5 viikkoa totaalilomaa agista ja tokosta. Oltiin äitin kanssa akkujen latauksessa etelässä ja saavuimme siis kotiin jouluaatoksi. Joonas ihanainen oli laittanut meille joulun valmiiksi ja pitänyt erinomaista huolta nelikosta. Olivat pelanneet älypelejä ja joulun aikaan näyttivätkin miullekkin taitojaan. Taitaa se nuorimmassa nokkeluus asua. ;) Eikä se hullummin suju Elmolta ja Vertiltäkään. Pojille loma tuli ihan tarpeeseen, kun Vertti ja Quru kävi ennen reissua Hannelelella hoidossa ja Qurulla oli lavan seudulla kireetä, minkö olin itsekkin huomannut ja Vertilläkin oli jossakin, mutta en vaan enää muista missä, mutta siis Joonas oli antanut Qurulle lämpöhoitoa myös ja nyt tuntuu miunkin käsiin hyvälle. Niinpä tänään kotimatkalla Mikkelistä poikkesimme hallille. Jokainen pääsi hiukan höyryjä päästelemään. Helppoa eteen irtoamista ja keppejä sekä muutamat välistävedot. Elmolla välistäveto ei onnistunu helpolla ja Joonas toteskin, ettei Elmo mikään välistävetäjä olekaan, kuten Q ja V. Elmo on rehellinen mies. ;)

Tämä vuosikin on vielä summaamatta ja seuraavan vuoden tavoitteetkin tsekkaamatta. Ehtiihän sen tehdä vaikka vuosi olisikin jo vaihtunut. No katsotaan milloin sen ehdin ja jaksan tehdä. Nyt otetaan uusi vuosi vastaan, vaikkakin haikein mielin. 

Kaikille oikein onnellista Uutta Vuotta 2012! Nautitaan rakkaistamme, nautitaan yhteisistä hetkistä! :)

Joulua!

Penttisten jengi toivottaa kaikille oikein Rauhallista Joulua ja Onnea ja Menestystä vuoteen 2012!

Nohevia noutajia?

Nythän tässä ihan vallan ahkerasti päivitellään. :D No, kurkku on ollu perjantaista lähtien kauheen kipee ja kaiketi se viikonlopun kisaaminen ei ollu hyväksi ololle, sillä nyt meinaa alkaa yskäkin. Sopiva vointi siis blogin päivittämiseen. ;)

Vaihteeksi tokojuttua ja aiheena nouto, erityisesti Qurun nouto. No eilen pitkän, pitkän tauon jälkeen ajattelin tsekata mihis vaiheeseen se nouto on oikein jäänyt. No syy miksi se jäi vaiheeseen on sen silloinen totaalipilaaminen. Quruhan siis luuli, että sen kapulan perään rynnätään hirveällä vauhdilla, otetaan suuhun ja odotetaan leikkiin kutsuasennossa, että joku tulis jahtaamaan ja samalla kapulaa voi heitellä sillain suussa ja jauhaa sitä samalla niin että rouske kuuluu.

Eilenpä siis tsekattiin miten se sujuu. Eipä sujunut kauheen mallikkaasti ekassa setissä. Quru kyllä lähti taas innolla ja otti innolla kapulan suuhun, mutta sitten se viskoi sitä, siis otti suuhun ja heitti maahan ja sama toistu niin että välillä kapula lenteli pitkin poikin kämppää... Muistelen, että yritin silloin saada kestoa pitoon ja myös nostoa maasta käteen. Muistiin oli siis jäänyt nosto-tiputus-nosti-tiputus...Eli se siitä ajattelin. Tähän taisi Qurun tokoura sitten tyssätä.

Ei vaan, nythän oli mietittävä sotasuunnitelma. Pikainen laadinta ja illemmalla töihin. a) otin painavamman kapulan (ei niin helppo ja mukava viskoa) ja b) Vertin viereen kilpailemaan kapulasta. Sehän toimi ja ei aikaakaan niin Quru kilvan toi kapua käteen asti. Kestoakin pystyi jo pidentämään ja hoksasi irti-käskyn merkitystä. Välillä nappasi Vertin suustakin kapulan, kerrankin näytti ku pojat olis tehny pikajuoksijoiden viestivaihdon! ;D

Tänään taas luentojen jälkeen. Lahopäänä otin taas sen kevyen kapulan ja muutamat ekat nostot oli sitä eilen nähtyä nosto-tiputus-nosto-tiputus -ketjua, mutta hetkohtahan se sieltä muistui ja taas sai pidentää pidon kestoa ennen irti-käskyä. Toinen setti painavammalla ja hyvin alkoi pelittämään. En oikeasti olis kyllä uskonut näin nopeaan edistymiseen. Kivaa!

Niin, Vertillä alkoi nyt samalla sit metallisulkeiset ja tavan kapulan odotuskuuri. Tehdään siis niin, että jos lähtee omilla luvilla, Joonas nappaa kapulan pois. Eilen kerran varasti, tänään ei lainkaan. Tätä siis tehty myös Jattilan torstaitreeneissä. Viime talven noutokuurilla saatiin siis uusiongelma. Heh. Mutta tämä on helposti ratkottavissa, toivottavasti. Metallia muutamat eilen ja hyvin toi. Tänään ekan hyvin, toisella meni pelleilyksi ja yritti palkkaa muillakin tempuilla, mutta kun ei irronnut, toi kapulan käteen. :) Pienen pientä kalistelua, mutta sallittakoon.

Elmo tekee ihan perusnoutoa ja jouduttiin tänään tekemään jopa sama treeni kuin Vertille eli Jonttu otti kapulan pois porsastelusta (noutaa ilman lupaa). Ohhoh. ;)

Torstaitokoissa pääsääntöisesti on ollut Vertti, mutta toissa kerralla oli Elmo, sen sais kyllä aikas helposti alo-kuntoon, jos vaan omistajan motivaatio ja aika riittää kaikkien reenaamiseen. Vertillä avo alkaa olla kisavalmista ja voivoita samalla pohjustellaan. Tarkoitus olis keväällä AVO-kokeisiin. Syksyn aikana jokusen kerran Qurukin on ollu tekemässä jotain pientä torstaitokoissa, mutta kahtena viimeisimpänä kertana olen ottanu Qurulla pikatreenit ennen vuoron alkua. Viimeksikin teki niin särmästi, että ihan ajatus tokopuolen nostattamisesta taas voisi olla ajankohtaista. Hyvin keskittyi ja teki vaikka aivan keskellä esteitä tehtiin, kun jossakin vaiheessa syksyä esteet toi mukaan pientä ääntelyä. ;) Viimeksi oli särmämies. :) Seuruuseen kestoa, jättävien vahvistusta ja liittämistä seuruuseen. Paljon paikkamakuita häiriössä tai siis vieraiden koirien kanssa. Luoksaria sekä luoksarin stoppien pohjustusta, ruudun pohjustusta, kaukojumppaa, hyppyä, noutokuosiin, luoksepäästävyyttä - siinäpä sitä talveksi puuhaa Qherralle.

Elmon nollarata

Tässä vielä Elmon nollarata. Kiitos Lauralle ja kuvaajalle (Vänelle?).

Menoa eiliseltä

Qurun radat.

Elmon se hylly-rata. Nollarata onkin Lauran kamerassa, kun kepo lähti aiemmin kotia sulattelemaan itseään.