Mennyttä ja tulevaa

Alkuun kaikille kiitos viesteistä ja kommenteista, mitä olemme saaneet liittyen Sakun poismenoon.

Vaikka pyrin katsomaan aina eteenpäin, enkä tahdo jäädä menneeseen kiinni, on silti kiva tarkastella mitä kaikkea sitä onkaan ehtinyt tapahtumaan. Jotenkin tässä arjessa tuntuu, että aika menee kauhealla vauhdilla ja elämä on samaa taapertamista ja päivät toistensa uusintoja, mutta kun pysähtyy hetkeksi ja katsoo taaksepäin, havahtuukin siihen tosiasiaan miten paljon sitä onkin ehtinyt ja kokenut. Viikonloppuna tuli kelattua kaikenlaista läpi mitä Sakunkin kanssa ehdittiin ja miten asiat ja ajat ehtivät 14 vuodessa muuttua, saati miten itsekkin on siinä ajassa muuttunut.  Tavallaan tuntuu eiliselle se päivä kun Sakua Kuvansista haettiin, mutta kun tarkemmin ajattelee mitä vuosiin on mahtunut... Ajantaju jotenkin hämärtyy. Muistan kuinka lapsena kesäloma tuntui ainakin nykyiseltä yhdeltä vuodelta. Sitä kun ei elänyt kalenteri kädessä, vaan juuri siinä hetkessä. Vuosi 2010 kaikessa rankkuudessaan oli minulle opettava, minusta on oikeasti tullut huolettomampi ja rennompi -ehkä hiukan elämästä nautiskelija ja vuosi 2011 hujahtikin jotenkin hyvällä otteella. Koen vaikutukset myös koirien kanssa harrastamiseen, vaikka ennenkin olen nauttinut siitä kuuluisasta matkasta, nykyään nautin sitäkin enemmän. Vaikka en kiellä etteikö minussa yhä asu jonkinlainen suorittaja ja tavoitteellinen yksilö, kilpailija, joka tähtää myös sinne päämäärään. Olen yhä suunnitelmallinen treenaaja ja tavoitteita asetan ja kilpailen aktiivisesti, sillä kisoissa päästään testaamaan mitä me osataan. Olen vain paremmin hyväksynyt sen, että joskus sinne päämäärään voi ajella myös sitä maisemareittiä, eikä tarvitse kaahata motaria pitkin.

No jos sitä summais yhteen vuotta 2011. Tavoittena oli, että koko jengi pysyis terveenä ja hengissä. Oma ydinjengi pysyi hengissä, mutta aivan terveenä ei jengi pysynyt. Elmolla mm. hampaan lohkeaminen,  vatsavaivojen hoitoa (mutta sopiva ruoka + lääkitys löytyi), Vertillä eturauhasvaivaa ja alkuvuodesta kolautti polvensa maxirengasta (omalla luvalla!) tehdessään. Kuitenkin isoimpana plussana terveysjutuissa viime vuodelta on Qurun terkkatarkit, jotka kaikki priimaa! :)

Miulla on ollut tuntuma, että menneenä vuonna olisi kisattu kauhean vähän, mutta yhteensä kaikkien kolmen startit laskettuna, olen ollut lähtöviivalla lähes 100 kertaa.. Mutta tuntumaani taitaa olla syynä se, että meillä on ollut niin paljon kotikisoja, jolloin ei tule matkoja ja nehän eivät ole kisareissuja sitten ollenkaan... ;) Ei edes voi miettiä alkumatkasta missä pysähdytään syömään jne. ;) Tokoa treenattiin kohtalaisesti, vaikka kyllä se agility vei pääpainon viime vuonna. Siihen ehkä syynä myös Qurun aikuisuuden saavuttaminen ja reenaamisen aloittaminen.

Elmolle viime vuodeksi pohdittuna:

Elmolle SM-nollat loput kasaan eli se tupla! Ensin puomin kontakti kuntoon. Tokoa saa puuhastella, kisoista ei oteta paineita. Näyttelyihinkin pääsis nyt pallittomana, kun hankkii todistuksen. Sama siis kuin Vertillä, mennään, jos huvittaa. Uintia ja jumppaa & temppuilua, jotta keski-ikäinen pysyy vetreenä niin henkisesti kuin fyysisestikin. ;)

EI saanu Elmo SM-nollia kasaan tai no olishan se saanu, jos sitä ei olis kannettu läpi menneistä puomin kontakteista pois. ;) Mutta siis kesän jälkeen puomi on toiminu erinomaisesti, tosin ohjaaja on luistanu kriteeristä ja vaikka Elmo on pysähtyny puomin reunalle, eikä etuset ole olleet maassa, menoa on jatkettu - Elmon kanssa nautitaan, ei nipoteta. Tilastoissa näkyy paljon hyllyissä puomilta poiskantamiset ja keväällä tuppasi vielä pientä yliaikaa tulemaan, mutta syksyllä meno vaan parani. Kaikkien yllätykseksi Elmo sai 2 X SERT-A ja SM-nollia kasassa 15 kpl. Niin ja SM-joukkuueessa Elmo tekaisi nollan. Mikä on ollut parasta vuoden aksaaminessa -yhteistyö on ollut hyvää. Vaikka Elmo ei olekaan mikään voittaja, minulle se on. Sen kanssa on vaan niin ihanaa mennä, se on helppoa. Elmo tietää minut ja minä Elmon mitä siellä radalla kumpikin tarkoittaa. Pääsisipä tähän tunteeseen joskus noiden nuorempienkin kanssa..

Näyttelyihin asti Elmo ei päässy, mutta todistus saatiin hankittua. :) Tokoa on puuhasteltu enemmän kuin uskalsin edes ajatella. Uimassa käytiin kevät talvi, nyt syksyllä se jotenkin vain unohtui. Kevät-kesä ja syksy jumpattiin erittäin ahkerasti, samoin kotivenyjä ja fyssarillakin on säännöllisesti käyty. Itse agilityn treenaus on jäänyt vähemmälle, mutta eihän tässä iässä niin tartte enää opetellakkaan - ylläpitää ja vahvistaa vahvuuksia. ;)

Vuoden tuloksellinen saldo:
Agility:

• 2 x SERT-A
• 17 SM-nollaa, joista vuodelle 2012 15 kpl (useampi tupla)

56 starttia
17 nollaa	~30 %
10 yliaikaista	~18 %
20 hyllyä	~36%
9 muuta (pääosin 5:a)	~16 %

Jotenki itselläni on sellainen fiilis, että Elmon kanssa lähti erityisemmin rullaamaan vasta tuossa syksyllä kun hölläsin pipoa sen puomin osalta ja tuntui että jumppaamisen tulokset alkoivat myös näkyä. Niinpä tarkastelin syksyä erikseen eli startit elokuusta lähtien:

20 starttia
13 nollaa	65,00%
2 x pienellä ya:lla	10,00%
4 hyllyä	20,00%
1 x 5	5,00%
+ ne 2 sertiä

          Uudet tavoitteet ELMOLLE:

• pitää agility rentona harrastuksena
• käydä kotiSM:ssä, voishan sitä tavoitella finaaliin pääsyä
• kerätä seuraaviin SM:n nollia kesän jälkeen
• AVA syksyllä, jos hyvä tuuri käy
• jatkaa tokon puuhastelua - jos hyvälle tuntuu voisi käydä kokeessakin
• näyttelykehässä käyminen (vetenaariluokkaan kevään jälkeen!)
• jatkaa aktiivista jumppaamista, venyttelyä, uimista 
• käydä säännöllisesti fyssarilla piip-piipistä nauttimassa
• jatkaa temppujen hömpöttelyä
• pysyä juuri niin omalaatuisena otuksena kuin nytkin

Vertille viime vuodeksi pohdittuna:

Vertille tavoitteena tokokokeissa käynti kevään aikana, jos sitä tokon ykkösruusuketta lähdettäis tavoittelemaan. Agissa nousu sinne kolmosiin, mikä on jo huhtikuusta asti ollu vaiheessa. Mikäpäs siinä jos kehässäkin Vertti kävisi, jos sellain sopiva kohdalle osuu. Uintia jatketaan kevät sisällä ja kesällä ulkona ja taas syksyllä sitten uimalassa (jos täällä vielä oleillaan). Vertti tahtoo olla myös sirkuskoira, joten temppuilut saa jatkua.

Vertti on ollut aktiivisin tokokoira porukasta. Kevät treenattiin Jattilan porukassa, kesä enempi taukoa ja sitten syksyllä taas Jattilan porukassa että Taitavilla Tassuilla kurssin verran. Kisauraa ei aloitettu keväällä, mutta syksyllä yhden kokeen verran ja ALO1:llä. Agilityssa tavoite toteutui huhtikuussa eli nousu 3-luokkaan. Siellä ei sitten tulosta ole jurikaan tullut (jopa yksi nolla), mutta mielestäni Vertti on kehittynyt taidoiltaan ja yhteistyöstä on jo alkua näkyvissä. Hyllyprosentti vaan paheni entisestään, mutta oikeasti pääasia = Vertillä (ja yleisöllä) on hauskaa! ;) Ja on miullakin, mie en ota tätä niin vakavasti. Näyttelyissä ei kuluneena vuonna sitten käyty.

Vuoden tuloksellinen saldo:

Toko: 1 koe, ALO1

Agility: 

• nousu 3-luokkaan

• 37 starttia, joista 5 kpl 2-luokassa
  2 nollaa	~5 %
  29 hyllyä	~78 %
  6 muuta tulosta	~16%

    

Uudet tavoitteet VERTILLE:
• agilityssa ohjauskuvioiden opettelun jatkaminen ja jo osattavien asioiden vahvistaminen
• agilityssa yhteistyön löytyminen myös kisakentillä, ehkäpä tulostakin vois toivoa, jopa nollia
• tokossa lähdetään tavoittelemaan AVO1:stä ja sitä kautta TK2:sta ja reenaillaan jo muitakin liikkeitä
• jatkaa aktiivista jumppaamista, venyttelyä, uimista
• käydä säännöllisesti fyssarilla tsekkauksessa
• jatkaa aivojen käyttöä eli temppukoulua
• pysyä juuri niin itsenäisenä oman tien kulkijana kuin nytkin

Qurulle viime vuodeksi pohdittuna:

Lauman vuoden tulokas-tittelin omaava mustaherra-Quru on opetellut elämää tämän vuoden, tehty pohjaa tokohommilla ja nautittu elämästä. Ensi vuonna sitten "oikeita" hommia. Kunhan halli valmistuu aloitellaan aksahommat ja tokohommia jatketaan samaan malliin kuin tänäkin vuonna. Katsotaan milloin on aika sitten kokeeseen, mitään ei laiteta tavoitteeksi, sen tietää kun on oikea aika. Näyttelyissä tarkoitus kevään aikana jokusen kerran kiertää ja terveystarkit myös tehdä. Quimaisterin uraa jatketaan ja syvennetään, ei kuitenkaan uppopalloon tai syvämeren sukellukseen. ;) Toki uusien temppujen opettelua niin paljon kun mamma ehtii ja jaksaa.

Quru kasvoi "miehen ikään" ja terkkatarkkien jälkeen alkoi oikea harrastuskoiran ura. :) Tokoa on tehty pitkin vuotta, välillä enempi ja välillä vähempi. Kokeisiin ei ole ollut edes yritystä, sillä agi vei meidät mukanaan. Agilityssa Q kehittyi huimaa vauhtia  ja kisaurakin aloitettiin hyvällä menestyksellä. Kaikki esteet tuli kisavalmiiksi yllättävän nopeasti ja ohjauskuvioiden hionta on voitu aloittaa. Näyttelyissä pyörähdettiin ekan kerran heti alkuvuodesta, mutta Quruhan oli ihan ruipelo vielä ja alkuvuoden saldona olikin 2 x H, mutta jo keväällä alkoi kehitystä näkymään ja saldona 2 x EH, mutta loppu vuodesta ei enää sitten kehiin asti päästykään, kun edellä mainittu agility oli vienyt meidät mukanaan. Näyttelyissä pienoisena harmina on se kukkopojan häntä! ;) Uintia jatkettiin uimalalla kevät ja kesällä luonnonvesissä.

Vuoden tuloksellinen saldo:

 Näyttelyt: 2 x H, 2 x EH

Agility: 

• 6 starttia, joista

        3 x nolla          50 %
        1x  hyl           ~16 %
        1 x 5               ~16 %
        1 x 8,15          ~16 %

•  shelttiyhdistyksen ykkösruusuke

          Uudet tavoitteet QURULLE:

• jokusessa näyttelyssä käyminen
• tokossa reenausta ehkä hiukan aktiivisempaan tahtiin kuin edellisenä vuotena
• tokossa kisauran korkkaus, ehkä
• agilityssa ohjauskuvioiden opettelua, radanluvun opettelua ja esteosaamisen vahvistamista (itsenäisyyttä, häiriötä jne.)
• agilityssa kisatavoitteena 3-luokkaan nousu
• jatkaa aktiivista jumppaamista, venyttelyä ja uimista
• käydä säännöllisessä tsekkauksessa fyssarilla
• jatkaa temputtelua
• pysyä just niin vauhtiveikkona kuin nytkin

Sanomattakin selvää, että tälle vuodelle toivon koko jengille terveyttä ja toivon myös, ettei tämä vuosi toisi mukanaan mitään ikäviä yllätyksiä. Yhden jutun olen pojille luvannut (katsotaan osaanko pitää lupauksen): hampaiden harjaus! ;D No poikia ei ehkä haittaa vaikka tuota lupausta en pitäisikään..

Itse lupasin viime vuonna olla syömättä suklaata - no en ollu. ;D Keväällä palasin vanhan harrastuksen pariin eli kävin tennistreeneissä (olipa ihanaa kun joku vaati miulta niin että verimaistui suussa ;)), mutta kesän tullen se sitten taas jäi. Katsotaan missä vaiheessa jatkuu vai jatkuuko, mutta viime vuonna aktivoitu juokseminen jatkuu ja kun kerta polvetkin ovat sitä antaneet tehdä, niin sehän on nastaa. Mitään henkilökohtaista muutosta esim. ruokatavoissa tms. en mene nyt lupaamaan, kun en nähtävästi osaa niistä kiinni pitää. Katsotaan vuoden päästä olenko itse saanut mitään aikaan. :) Mutta sen lupaan, että elämästä nautitaan oikeasti, tehdään mistä kulloinkin tykätään.

Viime vuonna harrastettiin kirjaimellisesti verenmaku suussa, ensin Quru könysi agitaipaleensa alussa ja sitten kesällä Elmo Mikkelissä nenänsä verille, tavoitellaan siis hiukan rennompaa otetta myös koirille! ;D Katsotaan mihin se sitten riittää.