Agia ja hölkkää

Eilen oli Vertin treenit, haasteellinen pätkä, mie en vaan pysynyt perässä, kun upposin siihen hiekkaan. Välistä vedoissa tai takaakierroilla olin tod. myöhässä ja reenin jälkeen tajusin, että olisi helpottanut tilannetta, jos olisin sitä luottoa antanut koiralle ja lähtenyt vaan rohkeesti itse etenemään. Lisäksi tehtiin keppejä ja puomia treenin lisäksi.

Elmo liiti monen viikon jälkeen ja liitikin kirjaimellisesti - ekan puomin kontaktin yli! Muutenkin höpöili, haukkui lähdössä(!), karkasi väärälle hypylle, mutta saatiin pätkä menemään hyvin. Onneksi Jari käskytti ohjaamaan oikeesti, taas miulla oli jotain ihme pyllistelyä ohjaus..Niin Elmo teki lyhyesti, kun taukoa ollut. Joonas oli kiltti ja toi Elmon vasta kasiksi kasvikselle ja lämmitti sen hyvin ja heti miten oman vuoron jälkeen lähdettiin loppujäähkälle, sen jälkeen lisäsin vielä villapaidan alle, kun kävin itse vielä hallissa. Innostuttiinkin Lauran ja Jarin kanssa kuntoilemaan, mm. juoksemaan siinä "suossa", pujottelemaan keppejä, "viestinä" putken ympärijuoksua jne. + venyteltiin! Kerrankin läksin treeneistä hikipäällä, kun yleensä se ehtii jo kuivua ja vilu tulla... Elmo sai vielä kotona hauikseen kylmähoidon ja aamulla oli oikeen vetreessä kunnosa, ei merkkejä eilisestä rasituksesta. Eli Elmokin starttaa launantaina. :)

Eilisestä innostuneena kävin tänään Vertin kanssa pienellä hölkällä, jipii. Onkohan muutes järkeä ottaa Vertti mukaan, kun kohta se menee vielä kovempaa ja vaikka itse nopeutuisin, en pysy perässä! ;) Ei vaan, tekee Vertinkin kunnolle juoksulenkit hyvää. Vitsit miten voi koiran liike olla ihanaa katsottavaa, esim. mäkiä, missä mie puuskutin ja runnoin itteeni ylöspäin väkisin, Vertti menee tyynellä ilmeellä ravaten ja niin kevyesti...Jatkan kyllä sitkeäesti lenkkejä, vaikka leikkaamaton polvi kipuilikin matkan varrella, mutta jos se häviäisi lihaskunnon parantuessa. Tai sitten se on vaan hyväksyttävä tosiasia, että miusta ei ole (lenkkien)juoksijaksi ja pysyttävä siinä vesijuoksussa. Kylmät tulossa ja talvihan on aina ollu se pahin aika.. :( Viime talvenahan vannoin, että agia en kisaa joulu-helmikuu välillä, juurikin pakkasten ja polvien kipuilun vuoksi. No katsotaan missä vaiheessa luovutan, riippuu tietty keleistäkin, miten pakkaset alkaa paukkumaan. Treeneissä ei onneksi tartte olla niin pitkiä aikoja kylmässä, että ne menee, ainakin ennen mennyt. Mutta nyt loppuu ruikutus, mulla on kuitenkin jalat millä pystyy liikkumaan ja olen niistä kiitollinen! Elämään pystyn ilman niitä agikisojakin. :) ja kyllä se kesä tulee taas talven jälkeen.