Saku täytti 25.9. 13 vuotta, Qurulle tuli viime torstaina 6 kk ja myös yksi vähemmän karvainenkin perheenjäsen täytti vuosia samaisena päivänä, mutta en mie. ;) Saku ja äiti tulivat perjantaina kyläilemään ja näin ollen myös synttäreitä päästiin viettämään. Sakulla alkaa jo ikä kropassa näkymään ja lenkit ovat lyhentyneet, mutta mieli on virkeä kuin nuorella pojalla. Myös kuulo on nyt kesän aikana huonontunut aivan selkeästi. Vertti käyttää papparaisen "heikentymistä" hyväksi ja kyykyttää sitä, samalla myös Qurua. Esim. lauantaina Qurun piti pysyä makkarissa ja Sakun eteisen nurkassa. Tiukkaa tuijotusta ja toiset kääntää päätä pois ja lipovat huuliaan rauhoitellakseen.. ja jos eivät meinaa uskoa, syvää murinaa, niin johan on tarpeeksi nöyriä alamaisia Vertillä. Tietäispä Vertti millainen Saku oli nuorena. Saku varmaan näkee ittensä nuorena Verttiä katsellessaan ja muistelee niitä aikoja! ;D Onneksi Elmo pitää Vertin kurissa ja nuhteessa, ei vallan pääse pissi nousemaan korvien väliin.
Saku 13 vuotta.
Sankari kakkunsa kanssa, sai syödä ensimmäisenä ja söikin kaikki "kynttilät" kakun päältä. Sen jälkeen jaettiin kakku tasapuolisesti (huomioiden jokaisen kunto, esim. Elmon dietti ;)) kavereiden kesken.
Quru puolestaan on meillä viettänyt nyt sen 4 kk. Se on jo niin isonpojan näköinen, sitä sanotaankin pikkuvanhaksi eli pikkikseksi. ;) On jotenkin fyysisesti että henkisesti kypsä, vaikka kylllä pentumaisiakin hupsutteluja, kuten lentävien lehtien jahtaamista yms. esiintyy. Se pentupentu-vaihe oli aivan ihanaa ja meni niin nopeasti, mutta toisaalta nyt on kivaa kun pääsee tekemään jo enempi juttuja päivä päivältä. Ja kun Qurulla on niin kova työinto! Keskittyy paikassa kuin paikassa. Se on vaan niin ihana! <3
Sunnuntaiksi ajeltiin Vertin ja Qurun kanssa Mikkeliin Elmon ja Joonaksen jäädessä kotimiehiksi. Vertillä kolme starttia. Ekalta melkein nolla, eka rima! Argh!! Ja se ei ollu mikään sellainen hutilointi esim. takajaloilla tiputus, vaan selkeä kompurointi. Eikä ollu ainut joka sen pudotti! Huomioiden MAH:n rimakalikat, ne ei tipu helposti. Joku sanoi, että oisko voinu aurinko häikästä...mutta paistaahan se läpi kesänkin, tosin näin syksyllähän se paistaa kovin alhaalta ja lähtösuunta oli just auronkoon päin, no oli mikä oli, muuten Vertti veti todella hienosti! Ja ne kepitkin onnistui ;) kun annoin sen mennä.. Toiselta hyl.. haki putken reippaasta matkasta (about 8m, suht suljettu kulma vielä..) kun olisi pitäny kääntyä 90astetta muurille.. Sit loppurata olikin sikailua, en ohjannu, mut koira ohjas itse itseään kivasti irtoilemalla sinne sun tänne... Vikaltakin hyl, puoliväliin hienosti, kunnes olisi pitänyt kääntyä A:lle, Vertti jatkoi matkaa hiukan kaummaksi ja haki taas, ylläri, ylläri, PUTKEN! Kepeille lähetin tällä radalla aivan kunnolla itsenäisesti (uskalsin kun hyl alla) ja onnistui. Sitten kokeilin vedättää, niin sainpas tulemaan vikasta välistä pois ennen aikojaan..meinas jo palkata ittsensä renkaalla, mutta riitti pelkkä Vertti-käsky ja jarrutti ja kääntyi. Sit kepit uusiksi ja kesti vedätyksen. Meno on kokonaisuudessaan vallan kivaa, ainut että sitä haltuunottoa en vieläkään ole (edes aloittanut) opettamaan.. Irtoavuus on kiva juttu, mutta tosiaan sen pitäis irrota hallitusti, kai? ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti