Hih, kaksi päivää lomailua siis ma-ti. Lopussa selviää miksi lomailen tulevilla viikoilla...
Eilen kisailtiin Kuopiossa, hyllyjä haettiin ja aikas monta, 6 kpl! ;D Mutta kivaa oli! Kepokin mukana auttamassa ja lämppäämässä koiria ja tottakai Quru turisteilemassa, pentuseuraakin oli tarjolla, mutta eihän Siron kanssa enää voi leikkiä (vaikka Mikkelissä vielä onnistui), kun on jo niin iso mies ja toinen on vielä niin vauva, ;) nähtiin myös Siron Raiku-veli. Mutta Hippa-pinserin (Black Rogue's Divine Dame) kanssa jo innostuttiin leikimään, tämä neiti oli jo 8kk. Kisakoirina mini2:ssa Kylli ja Vertti medi2:ssa. Vauhti oli molemmilla hyvä ja innolla tekivät. Kiitos Kati luottamuksesta, otan Kylien uudelleenkin, jos vaan annetaan. On se vaan niin pikkuMoo, tyttöversiona. :) Ihana!
Kyllin kanssa homma kaatui pääosin kepeille, ei vielä oikein tuo yhteistyö sujunut sen yhden treenikerran jäljiltä. Vikalla radalla koin jo puolivälin jälkeen sellaisen Wou-tunteen ja nyt mennään..
Vertti meni paaljon paaljon paremmin kuin odotin keskiviikon treenien jälkeen, joista muistona mustelmat käsissä...Ei morjestellut ratatyöntekijöitä, paitsi Jaanaa radan jälkeen, oli tosi mukava jutella ja saada kasvot blogituttavuudelle. :) Toivottavasti pian tavataan joissakin kisoissa tai muualla. Kontaktit toimivat Vertillä todella hyvin! Osataan me siis jotakin, hih! No parannettavaa onkin ja paljon, mutta puutteet ovatkin tiedossa ja niihin auttaisi se treenaaminen. Ja siihen taas tarttee aikaa -mitä kohta sitten toivottavasti on, kunhan vain sitten treenipaikkakin. Kepit ne kosahtaa pahiten. Ja ongelma on myös se etten treeneissä saa sitä paloa mikä kisaradoilla on. Se johtuu kyllä varmasti omasta asenteesta, reeneissä höpötellään jne. ja kisoissa keskityn enemmän hommaan. Asennemuutos siis reenilöihin.
Tänään matkattiin Elmon kanssa (kiitos Soilille tosi kivasta matkaseurasta ja kyydistä!) Kuopioon ja kisailtiin kolmen startin verran, joista pari rataa olisi voinut jäädä kokematta, voihan harmitus..:( No ekalta hieno puhdas ja aika +0.50, Elmolla loistavaa ja sujuvaa menoa, mutta tokalla radalla lentokeinu! Se oli se alumiininen rämisevä kolahteleva keinu. Juu kaikkeahan kokeneen koiran pitää kestää, mutta kun toinen tuomari otti ja vaihdatti sen eilen toiseen keinuun ja niin teki myös tänään medeille... eli jotainhan siinä oli pielessä. No vikalla radalla Elmo sitten meni himmaillen keinun ja kunnon rämäys, matka jatkui ja sitten kielto puomilta, juoksi perässäni - ilmeellä en ole puomia nähnytkään, no eikun menoksi ja sellaisella himmailulla ettei tosikaan... pitkin kintuin ja askel askeleelta odottaen milloin rämähtää.. Onneksi voitti hienosti kuitenkin itsensä ja loppu radasta no probleemos. Se miksi Elmon kanssa tätä teen ja kisaan on se Elmon nauttiminen agista (syttyy kisoissa ihan eri sfääreihin kuin reeneissä) - tulee maaliin nauravana nakkina! Nyt näin sen jännityksen ja ahdistuksen minkä se saamarin keinu aiheutti. Argh... Elmohan on herkkä ja pehmeä koira, mutta toivon että tästä kyllä tovissa päästään yli, toivottavasti enne piirM:a. Onhan meillä se hopia puolustettavana.. ;) Verttihän ei olisi lentokeinusta moksiskaan, oikeestaan päin vastoin... ;D Nuorena poikana teki useinkin, kun karkasi itsenäisesti esteitä suorittamaan...
Viime viikonloppuna oltiin siis Mikkelissä häähumuilemassa kauheessa helteessä, kaaso mm. pyörtyi kirkossa jne. Äiskä hoiti lauantain poikia, noh hyvin oli mennyt, tosin Quru oli kahdesti nostanut kinttuaan eteisen tuulikaapin oveen! jeps, merkkailut ja kintun nostot ovat arkipäivää nykyään. Mikä lie hormoonihirviö tuo veijari on. Merkkaa joka lenkki Elmon pissin päälle...mutta ei Vertin, hyvä näin.
Viikolla käytiin ti ja to iltoina kaupunkikävelyillä. Ke käytiin treeneissä, jotka Elmon osalta hyvin, mutta Vertti oli ihan kuutamolla. Haukkua louskutteli miulle jne. kuumakalleili ja kunnolla. Oma terveys on alkanut taas pettää (4 viikkoa töissä takana), keuhkot ei toimi, avaavaa lääkettä joutuu käyttämään ja onteloihin jomottaa ja kovin. :( Siihenkin on onneksi kohta muutos tulossa...
Yh:n arki on jatkunut, mutta kohta se päättyy, koko lauma siirtyy ensi kuun aikana Jyväskylään, palaan myöhemmin asiaan minne sinne, kunhan asiat varmistuvat, mutta hyvältä näyttäisi.. ;) Vielä en sitä uskalla juhlia ja julistaa. Se mitä mie Jyväskylässä teen on vielä auki, mutta aina ne asiat järjestyy. Tai no sen tiedän, että kohta on aikaa koirille ja harrastamiselle ja sitä olenkin odottanut, opiskelujen päättymisestä saakka...jospa sitä palaisi taas opiskelijaksi? Aika näyttää -kuten aina. :) Pitää elää niin tässä ja nyt. Terveys ja rakkaat etusijalla! :)
Eilen kisailtiin Kuopiossa, hyllyjä haettiin ja aikas monta, 6 kpl! ;D Mutta kivaa oli! Kepokin mukana auttamassa ja lämppäämässä koiria ja tottakai Quru turisteilemassa, pentuseuraakin oli tarjolla, mutta eihän Siron kanssa enää voi leikkiä (vaikka Mikkelissä vielä onnistui), kun on jo niin iso mies ja toinen on vielä niin vauva, ;) nähtiin myös Siron Raiku-veli. Mutta Hippa-pinserin (Black Rogue's Divine Dame) kanssa jo innostuttiin leikimään, tämä neiti oli jo 8kk. Kisakoirina mini2:ssa Kylli ja Vertti medi2:ssa. Vauhti oli molemmilla hyvä ja innolla tekivät. Kiitos Kati luottamuksesta, otan Kylien uudelleenkin, jos vaan annetaan. On se vaan niin pikkuMoo, tyttöversiona. :) Ihana!
Kyllin kanssa homma kaatui pääosin kepeille, ei vielä oikein tuo yhteistyö sujunut sen yhden treenikerran jäljiltä. Vikalla radalla koin jo puolivälin jälkeen sellaisen Wou-tunteen ja nyt mennään..
Vertti meni paaljon paaljon paremmin kuin odotin keskiviikon treenien jälkeen, joista muistona mustelmat käsissä...Ei morjestellut ratatyöntekijöitä, paitsi Jaanaa radan jälkeen, oli tosi mukava jutella ja saada kasvot blogituttavuudelle. :) Toivottavasti pian tavataan joissakin kisoissa tai muualla. Kontaktit toimivat Vertillä todella hyvin! Osataan me siis jotakin, hih! No parannettavaa onkin ja paljon, mutta puutteet ovatkin tiedossa ja niihin auttaisi se treenaaminen. Ja siihen taas tarttee aikaa -mitä kohta sitten toivottavasti on, kunhan vain sitten treenipaikkakin. Kepit ne kosahtaa pahiten. Ja ongelma on myös se etten treeneissä saa sitä paloa mikä kisaradoilla on. Se johtuu kyllä varmasti omasta asenteesta, reeneissä höpötellään jne. ja kisoissa keskityn enemmän hommaan. Asennemuutos siis reenilöihin.
Tänään matkattiin Elmon kanssa (kiitos Soilille tosi kivasta matkaseurasta ja kyydistä!) Kuopioon ja kisailtiin kolmen startin verran, joista pari rataa olisi voinut jäädä kokematta, voihan harmitus..:( No ekalta hieno puhdas ja aika +0.50, Elmolla loistavaa ja sujuvaa menoa, mutta tokalla radalla lentokeinu! Se oli se alumiininen rämisevä kolahteleva keinu. Juu kaikkeahan kokeneen koiran pitää kestää, mutta kun toinen tuomari otti ja vaihdatti sen eilen toiseen keinuun ja niin teki myös tänään medeille... eli jotainhan siinä oli pielessä. No vikalla radalla Elmo sitten meni himmaillen keinun ja kunnon rämäys, matka jatkui ja sitten kielto puomilta, juoksi perässäni - ilmeellä en ole puomia nähnytkään, no eikun menoksi ja sellaisella himmailulla ettei tosikaan... pitkin kintuin ja askel askeleelta odottaen milloin rämähtää.. Onneksi voitti hienosti kuitenkin itsensä ja loppu radasta no probleemos. Se miksi Elmon kanssa tätä teen ja kisaan on se Elmon nauttiminen agista (syttyy kisoissa ihan eri sfääreihin kuin reeneissä) - tulee maaliin nauravana nakkina! Nyt näin sen jännityksen ja ahdistuksen minkä se saamarin keinu aiheutti. Argh... Elmohan on herkkä ja pehmeä koira, mutta toivon että tästä kyllä tovissa päästään yli, toivottavasti enne piirM:a. Onhan meillä se hopia puolustettavana.. ;) Verttihän ei olisi lentokeinusta moksiskaan, oikeestaan päin vastoin... ;D Nuorena poikana teki useinkin, kun karkasi itsenäisesti esteitä suorittamaan...
Viime viikonloppuna oltiin siis Mikkelissä häähumuilemassa kauheessa helteessä, kaaso mm. pyörtyi kirkossa jne. Äiskä hoiti lauantain poikia, noh hyvin oli mennyt, tosin Quru oli kahdesti nostanut kinttuaan eteisen tuulikaapin oveen! jeps, merkkailut ja kintun nostot ovat arkipäivää nykyään. Mikä lie hormoonihirviö tuo veijari on. Merkkaa joka lenkki Elmon pissin päälle...mutta ei Vertin, hyvä näin.
Viikolla käytiin ti ja to iltoina kaupunkikävelyillä. Ke käytiin treeneissä, jotka Elmon osalta hyvin, mutta Vertti oli ihan kuutamolla. Haukkua louskutteli miulle jne. kuumakalleili ja kunnolla. Oma terveys on alkanut taas pettää (4 viikkoa töissä takana), keuhkot ei toimi, avaavaa lääkettä joutuu käyttämään ja onteloihin jomottaa ja kovin. :( Siihenkin on onneksi kohta muutos tulossa...
Yh:n arki on jatkunut, mutta kohta se päättyy, koko lauma siirtyy ensi kuun aikana Jyväskylään, palaan myöhemmin asiaan minne sinne, kunhan asiat varmistuvat, mutta hyvältä näyttäisi.. ;) Vielä en sitä uskalla juhlia ja julistaa. Se mitä mie Jyväskylässä teen on vielä auki, mutta aina ne asiat järjestyy. Tai no sen tiedän, että kohta on aikaa koirille ja harrastamiselle ja sitä olenkin odottanut, opiskelujen päättymisestä saakka...jospa sitä palaisi taas opiskelijaksi? Aika näyttää -kuten aina. :) Pitää elää niin tässä ja nyt. Terveys ja rakkaat etusijalla! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti