Sano A, sano G, sano...

... I ja loputkin L-I-T-Y-A!! :) Jes. Perjantaina lasten leikkihetken jälkeen suuntasin kahden hiukan vanhemman lapsen eli keskimmäisten shelamien kanssa hallille. Voi että oli kivaa. Tehtiin seuraavanlaiset perussetit teemalla palkkaa, palkkaa!

Vertin ja Qurun 1. setti:
- puomi x 1
- keinu x 1
- hyppyneliöllä välistävedot molemmat suunnat x 1
- hyppyneliöllä takaakierrot molemmat suunnat x 1
- pakkovalssin merkkauksen palkkaus 1 vasen + 1 oikea
- pakkovalssijaakotus 2+2

2. setti:
- takaakierto niisto 2 +2
- saksalainen 1 + 1
- kepit 1 avo + 1 suora + 1 suljettu kulma
- vauhtipätkä (hyppyjä suoralla ja päässää mutkaputket)

Lauantai meni muuttaessa äitiä, joten pojilla oli tylsää. Autossa odottelua villapaidoissa ja takeissa + Mikkelin vanhoissa ja uusissa maisemissa välilenkit (ja tempputuokio). Jesper sai kehuja: "Todella hyvä rakenteinen tuo tyttö!" :D Jep, niin onkin hyvärakenteinen, MUTTA se on poikapentu. Voi Jespeä, Elmon kohtalo, sillä kukaan muu ei ole tuota sanaa joutunut kuulemaan kuin Elmo. Sitä se ylisöpöys teettää..

Eilen olikin sitten pojille suunnattua aktivointia, sillä koko poppoo lähdettiin JatPailuihin. Joonaksen lämpätessä kisakoirat eli Vertti ja Quru, Jesper pääsi leikkimään pentukamunsa eli Pauli-pyrrin kanssa. Kyllä oli taas lystiä, vaikka upottava umpihanki estikin parhaimpaan ralliin pääsemisen ja painimisen. :)

Pailuissa mentiin ensin ykkösluokan rata ja molemmille nollat, tosin molemmat kääntyivät yhdellä leikattavalla hypyllä väärään suuntaan. Itse sen sössin ja listalla onkin leikkausten treenaaminen, mie en osaa niitä rytmittää. Oikeasti tuossa kohdassa ei edes leikkausta olisi tarvinnut, mutta halusin kokeilla juttuja, kun kerta mölleissä oltiin. Niin ja miksi halusin Vertin tuolle radalle, oli lähdössä pysymisen reenaaminen. Tein kunnolla hämyjä ja kesti hyvin. Jes. :)

Konkareiden radalle haastetta oli luonut tuomari Laura. Alkuun sanoinkin, että oh, onpas vaikee, vaikka rata sisälsikin suoraa, erityisesti lopussa. Onneksi pojat osaa eteen-käskyn. ;) Eniten ajattelin haastetta luovan yhden takaakierron sekä keppien jälkeinen saman suuntainen hyppy. Jälkimmäinen on ollut erityisesti Vertille haasteellista. No Vertti aloitti ja tekaisi 5:n (eka rima tippui). Välissä yksi medi ja sitten Quru baanalle. Tekaisi nollan ja sillähän se meni konkarit voittamaan (suuren suuri osallistujamäärä 3 mediä ja 1 mini)! :D Ajassa pojilla oli eroa n. 2s. Vertin eduksi, mutta Quru kyllä lenkitti ennen keppejä pahemmin eli aikas samanlaiset veljekset. Samoilla ohjausvalinnoilla voi mennä, mikä on kivaa ajatellen oikeitakin kisoja. Ei tartte ehtiä siinä 5 minuutin tutustumisessa useita kuvioita miettiä. Se on haasteellista, koska siitäkin kokemusta on. Iloinen olen Vertin pysymisestä lähdöissä ja erityisen iloinen Qurun iloisesta menosta! Se oikein huuti sellaista ihme riemukiljuntaa mm. johonkin putkeen mennessään ja myös loppusuoran vikoilla hypyillä. Eli loppujen lopuksi ei se rata voinut kauheen vaikea olla, jos meidän pojjaat noin tulosta tekivät! ;) Olin jo varannut uusintastarttien rahatkin taskuun (niin, se kuuluisa luotto koiriin!?), mutta eipä niitäkään tarvittukkaan!  Oho!

Loppujäähkälle Elmo ja Jepe kisapoikien mukaan. Elmo kun ei saanut eritystä huomiota hallilla, niin se saikin olla kotona tärkeässä roolissa - kodinhoitohuoneen lattian siivoajana raakaruokien lajittelun jälkeen! :D Kaikille siis toimintaa kykyjensä ja halujensa mukaisesti!

Lasten lystiä jäällä

Taisi myös Muffy-mummolla olla hauskaa! Jesper pääsi leikkimään Loitsun kanssa ja kiusaamaan Muffya. Oikeasti Jespe ihastui, taitaa olla Qurun mummossa puuman vikaa... ;D

Kamerankin jaksoin ottaa mukaan, eikä sormet jäätyneet, joten kuvia, olkaas hyvä! :)

Menossa mukana olivat siis...

Muffy 10 v vai 10 kk?? :D

 Herra-Pomppunen...

 ... ja hänen hyvä ystävänsä Neiti-Loikkanen!

 Välillä hippasteltiin...

 

 

"Puuma mä metsästän..."

 

Loitsu auttoi puuman kiinni ottamisessa!

                                                   Välillä etsittiin nameja...

 

 

 Sitten vedettiin lelua...

 

 

 

  

Saattoi siellä välillä hammasesittelyäkin olla...

   Ja kaatumatautiakin oli...

 

  Soopelit hiukan poseerasikin tai söpöili muuten vaan..

 

 

 

  ...kun taas merlestä oli tällaisia...sitä se väri kai teettää...? ;D

Kerrankin maltti oli valtti...

.. miulla. Tai noh, tyhmyydestä sakotetaan myös. Jos olisin jo viime viikolla malttanut olla treeneistä poissa, niin ehkä helpommalla olisin päässyt (milloinkohan opin heti huilaamaan, kun ekat oireet tulee..?) Kurkkukipu äityi sen verta pahaksi, että viikonloppuna en kyennyt oikein mihinkään järkevään (mm. pentutreffit oli pakko jättää väliin), samoin maanantaina (tosin hulluna kävin koutsaamassa 3 h) ja tiistaina suuntasinkin jo YTHS:lle muiden pelottelun vuoksi (puhuivat jostakin kurkkupaiseista jne. jos se onkin angiina ja ja ja yöks..). No ei ollut angiina, vaan joku viiruksen aiheuttama. Oli kuulkaas kurkku ja korva niin kipeenä, etten muista milloin viimeksi. Ei mitään nuhaa, yskää tms. vain pelkkä nielukipu. Tiistaina ei siis agiin Qurun kanssa menty. Keskiviikkona olin jo puoliksi menossa, mutta kerrankin kuuntelin sitä talomme viisasta miestä ja jäin vielä kotiin (tosin kunnon lenkille oli päästävä..). Eilen aamulla oli jo voittaja fiilis ja vain hiukan enää kurkkua ja korvaa vihloi.. Jes! Pienellä siis selvisin, kun kuulemma liikkeellä on jotain 3 viikkoakin kestävää viruskurkkutautia..

Onneksi tosiaan olin kunnossa jo eilen, sillä illalla Elmo ja Quru olivat jumppamalleja Keski-Suomen eläinklinikan eläinfyssareiden Hannelen ja Maaritin vesijuoksu- jumppaillassa. Itse olin mukana illan assarina, Elmo esitteli tasapainotyynyharkkoja ja Quru puolestaan tasapainolautatreeniä. Vesijuoksumattoa esitteli Maaritin Ruu. Olipa kivaa katsoa vierasta koiraa ja sen liikkeitä matolla. Lisäsi innostusta, että pitäähän poikien tässä kevään aikana sitä(kin) päästä tekemään, kuten viime keväänä.

Kun hallille asti ei olla päästy, niin kotitemppuja tehty senkin edestä. Jesperillä peruskuvioiden lisäksi ohjelmistossa on ollut jakkaran kiertäminen (vastapäivään menee luontaisesti, mutta myötäpäivään on haastava juttu) sekä jarru eli laatikon päälle ja siitä etutassut alas (vähän niikusta tuota on offia...), Niin ja onhan sillä peruutustakin kerran naksuteltu. Noheva poika, kuten koko jengi! :) Mutta kyllä voisin väittää Qurun olevan kaikkein nohevin naksuttelujutuissa, se tarjoaa kovimmalla vauhdilla, se vaihtaa todella nopeasti toimintoa jos se ei ole haluttu juttu, kun taas esim. Elmokin tarjoaa, mutta sillä jää jutut päälle tai pukkaa läpi joku aiempi vahvasti opittu, esimerkiksi viimeisimpänä keittiöjakkaran askelmaan koskeminen osoittautui haastavaksi, vaikka tiesi mitä tehdä, mutta kun se pakki-temppu tuli vaan läpi. Kosketa siinä nyt etutassulla jakkaraa, kun liike vie taakse.. :) Joonas nauroikin, että Elmolta ei ainakaan pakki puutu! :D Vertillä on hiukan tuota Elmon "vikaa", tosin ei yhtä vahvana, vaan se on enempi veljensä kaltainen. Jesper puolestaan käyttää aivoja, se ei mene tuurilla, vaan taidolla eli se miettii ja kokeilee harkiten mm. mihin päin päätä kannattaa kääntää, että naksu tulee. Esimerkiksi ensin tehtiin olkkarissa vatiin menoa ja kun seuraavassa setissä (oli siis välissä huilimassa) tehtiinkin keittiössä jakkaran kiertoa, niin kävi katsomassa olkkarista vatia, jos sieltä onnistaisi. :) Vauhti toiminnoissa lisääntyy sitä mukaan mitä varmempi se on jutun juonesta. Ihanaa, että ovat niin erilaisia. Saa itsekkin miettiä ja kehittyä tässä hommassa! :)

Niin, mainittavaa on myös se, että Qurun on nyt mahdollista kisata, luvallisesti. Eilen postista tulla tupsahti EJ-rekkari sekä myönnetty poikkeuslupa! :) Kivaa, koska Quru on ihan elämänsä vedossa tällä hetkellä. Oli muutes nopeaa toimintaa kennelliitossa tämä asian osalta, sillä maanantaina laitoin tarvittavat paperit postiin ja torstaina oli minulla paperit käsissä. Mutta Elmon AVA-titteli (joo olen sen jo valioksi laittanut, vaikka virallista ei olekkaan.. tiedetään, tiedetään..) ei vaan vahvistu. :( No siihen taitaa olla syynä myös lajiliittomme (näin on ollut joidenkin kohdalla) ja tulosten lähettäminen kennelliittoon.. Nyt vihdoinkin oli kirjautunut elokuun Takkujen kisat jalostusnettiin, joten eikähän se sieltä joskus, toivottavasti vaikka tämän vuoden puolella. ;)  Kai sitä malttia vaan tässäkin.. :D

Just kun toivomasta pääsin ja muita kuulumisia

Voihan harmituksen harmitus. Juuri kun viimeksi toivoin, ettei suunnittelemattomia katkoksia treenaamiseen tulisi, niin viime maanantaina Elmo kinkkasi kolmella jalalla. Olin heti yhteydessä luotto fyssariimme Hanneleen ja saatiin aika torstaille (olis saatu peruutusaika jo ti aamunakin, mutta en päässyt.. :(). Toki olisin lekuriin vienyt välissä, jos tilanne olisi vaatinut, mutta kun se yleinen on "kipulääkettä ja lepoa".. noh sen nyt tietää maksamattakin...ja kipulääkettä löytyi kotoa ja annettiin. Elmo ei siis osallistunut viime viikolla treeneihin, eikä tälläkään viikolla, vaan vasenta lonkaa on hoidettu kotihoidoilla ja tänään käytiin taas Hannelen luona. Hihnalenkkien lisäksi Elmolla on ollut laiskaa elämään, noh kävi se eilen jäällä Jepen kanssa, mutta laitoin sille toppatakin päälle, mikä hidastaa "riehumista"! ;) Harmittaa tällaiset jutut ja en tiedä miten se jalka/lonkka on noin ärtynyt tai no kyllä siihen on syy luultavasti tiedossakin, mutta annetaan sen olla. Kunnon kohotus antaa siis vielä odottaa itseään ja kevättä kohti -projekti myös, mutta aloitellaan kunhan jalka on ok. Tärkeintä, että pikkuMoilaseen ei satu.

Elmollapas onkin uus peti ja uus lelu! Lällällää kaverit... :D

Vertti kävi viime viikon treeneissä ja meillä oli teemana nollatreeni(hypärillä) ja senhän se teki jo ekalla kierroksella! Wau! :) Tällä viikolla Vertillä jäi viikkotreenit väliin, koska se kävi tiistaina Hannelen tsekauksessa. Itsekkin tiesin että Hildan vierailu (ainiin: ei ole tulossa pikkuHildoja tai Verttejä, sillä juoksu vaan jatkoi juoksemistaan, eikä hoo-hetkeä tullut ja sitten jo pukkasi joulu päälle.. ensi jouksusta sitten, ehkäpä uudestaan) ja hankirallit jne. ovat kuormitusta antaneet erityisesti takapäähän. Nyt pari päivää kevyempää ja triggereiden painamista, lämpöä jne. ja katsotaan meneekö omilla hieronnoilla vai  mennäänkö uudelleen Hannelelle. Vertti on kyllä niin kivan elastinen, että se vastaa hoitoihin hyvin

Kerran ollaan tokoiltukkin hallilla asti, kotona tehtyjen kalsaritokojen lisäksi, jotka ovat olleet kyllä enemmän temppuilua kuin varsinaista tokon viilaamista. Hallilla ohjelmistossa oli paikkis (erinomainen käytiin hallista ulkona), parit ruudut (oli hiukan hukassa), yksi nouto (käskytettynä erinomainen) ollia ja vesaa (erinomaiset namikulhoille: 2 ollia ja 1 vesa) seuruuta pätkä käskytettynä ja liikkeestä seis putkeen. Heti kun tulee liikkeiden väliin taukoa, ehtii Veke katsella ja havainnoida muuta. Sille varmaan sopis, että kaikki tehdään putkeen ilman välivapautuksia pienillä kehuilla, käskyn alla pysyen siirtymät jne...ja sitten se jackpottipalkka. Täytyypä alkaa tehdä noissa liikkeissä mitkä se osaa oikeesti ja vetelee hyvin vaikka tekis vähän vasemmallakin kädellä. Osaa kyllä mallikkaasti AVO-hommat, mutta kun tartteis sinne kokeisiin mennä, jos meinaa tuloksia...Emme ota kuitenkaan stressiä tästä(kään).

Quru sen sijaan on päässyt agilityn makuun. Viime viikolla omat treenit, joissa oli sähläystä ja intoa enemmän kuin taitoa ja malttia, mutta se ei haittaa!!  Viime keskiviikkona pääsi tuuraamaan Elmoa ja melkein päästiin nollana se hypäri, mutta vikan riman ohi kahdesti. Selkeästi tauko ja uusi into vaikuttavat menoon, mutta edelleenkään ei haitannut! On vaan niin parhautta kun pikkumusta on entisellään ja vauhdin hurma alkaa palaamaan. Tällä viikolla teemana oli niistot ja niistosokkarit ja nyt alkoi löytyä sitä vanhaa malttia, mutta vauhdin ja innon kanssa. Voi vitsit että oli nastaa, oikeesti. Nautin niin kovasti, vaikka mietin ennen treenejä lähteäkö vai ei kun kurkku ollut kipeenä ja jatkuu yhä ja lämpöäkin tainnut olla. Kannatti se vaan, sillä teki itselle henkiseltä puolelta niin hyvää! :) Ihanaa vastapainoa graduasioiden pohtimiselle. Eilen en viitsinyt Qurua ottaa tuuraajaksi Elmolle tai Vertille, sillä aloitellaan suht kevyesti, niin ja rimatkin olen pitäny vielä mini korkeuksilla. Hyppyjumppaa pitäis ehtiä tekemään kanssa. Paljon on mitä pitäis ja pitäis, mutta ei stressiä! ;)

Muutenkin herra-Suikkasen (mistä näitä lempinimiä oikein tulee!?! :D) energiataso on noussut hurjasti. Treeneistä tultuaan jaksaa vaikka kuin kauan leikkiä Jesperin kanssa ja mikä into (ja vauhti) temppujen tekemisessäkin on. Ei sitä vaan voinut tajuta, että Qurun rauhoittuminen oli sairauden aiheuttamaan väsymystä, kun kyseessä oli 2-vuotias koira, joka voisi hyvinkin rauhoittua "aikuistumisen" kautta sille tasolle mitä Quru oli syksyllä. Ei siitä olisi arvannut, että arvot olivat niiiin alhaalla. Mutta onneksi edelleen rauhoittuu, lepäilee paljon jne. ei höslää muuten kuin jos aloitetaan hommat jne. Ei käy siis millään ylikierroksilla (silloinhan lääkitys olisi pielessä). Nyt meillä on ne lekurin paperit, jotta päästään anomaan poikkeuslupaa ja siirtämään Q EJ-rekkariin.

Jesperkin on täyttänyt jo 5 kuukautta ja sen mitat olivat silloin 6. päivä 34,5cm ja 5,9kg. Menee korkeuden suhteen Qurun käyrillä, mutta painossa alempana, sillä esim. 4 kuukauden iässä molemmat oli 32,5 cm ja Q:lla painoa 5,2 kg kun J:llä 4,6 kg. Viime lauantaina oli Jesperillä ekat "omat" ryhmätreenit eli kasattiin pentutreenit hallille. Tehdään yhteistyöharkkoja jne., ei siis agilitya. Ekalla kerralla ohjelmistossa oli kontaktikävelyä ringissä. Omassa setisssä eli toisen pennun (Hoppu bc) kanssa samaan aikaan tehtiin istumista ja sivua ja lopuksi lelulla leikkimistä. Kivasti leikkii, vaikka hampaat ovat vaihtumassa (tai no kohta jo ohi). Yläkulmurit pitäisi saada vielä pois, sillä uudet jo näkyvissä, mutta maitoset kyllä heiluu. Alhaalla oli sama juttu, että uutta jo pukkas, mutta kovasti leikitettiin (mie ja Quru!) sekä luitten yms. rustojen syömisellä ne irtos helposti. Hiukan myös nitkuttelin. Muuten alkaa kalusto olla aikuisten kuosissa. :) Quru on ollut myös hyvin kiinnostunut tästä hampaiden vaihtumisprosessita ja ollaan jouduttu toppuuttelemaan hampilekuria.

"Katsotaanpas mites ne kulmurit oikealla alhaalla..."

" Hyvältä näyttää, mites tilanne  ylhäällä?"

 

 "Joo-o, entäpäs takahampaat... Saiskos sitä suuta hiukan enemmän auki? Sanoppa vaikka Aaa.."

"Aaaaaa-aaaa!"

"Just noin, hyvä poika!"

Lekuri innostui hommasta ja lähti tsekkaamaan muidenkin purukalustoa...

Maanantaina aamulla Jesper pääsi mukaan "oikeisiin" tokotreeneihin Vertin ja Ruu-shelttitytön kanssa. Suunnitelman mukaisesti teki Jepekin hommia. Ohjelmassa oli luoksetulo (tehtiin kahdesti eli alkuun ja loppuu), 4 ruutuun menoa (= elämänsä ekaa kertaa namikupille juoskeminen), noin 5 sivua ja 2 paikalla istumista ja matkaa ehkä 5 metriä. Välillä lelulla leikkimistä ja välillä namia. Toimii molemmat ja siitä tykkään, ettei namin saatuuaan vaadi vain sitä. Tätä pidettävä yllä. Kotona ollaan tehty perusjuttuja naksulla ja ilman. Jotenkin tuntuu, että Jesper olisi paljon vanhempi, sillä sen käytös on enempi sellaista, toki sisäsiisteys ja satunnaiset villitykset muistuttavat herran todellisen iän! ;) Mutta kun kokoa alkaa olemaan ja tukkaakin pukkaamaan, niin meinaa unohtua että toinen on ihan lapsi. Tuntuu vaan, että se olisi ollut osa laumaa jo ties kuinka kauan, mutta vastahan tässä ollaan reilu kolme kuukautta touhuttu yhdessä! :) 

Kavereita Jesperillä on käynyt kotonakin kylässä, mm. tutut typyt neiti-Loikkanen ja Myy-sisko. Kyllä se pentuseura on vaan kivaa. Uutta kamua eli Nuuti (villiksen pentu 10 vk)  nähtiin eilen hallilla. Toivottavasti näistäkin tulee hyvät kaverukset. :) Seurassa on nyt ihan hirmuisesti pentuja ja muutamia on vielä tulossa. :) Ihanaa!  Niin juu, mikä kyllä muistuttaa Jesperin iästä, on tällä viikolla ilmennyt "mörköily". Myö sanotaankin Joonaksen kanssa että "pentuyskä" tuli kylään, kun se huakahtelu kuulostaa kuin Jepe yskähtelisi, sellaista matalaa puhahtelua. Eräällä kävelyllä joku vanhempi mies tuli takana, jolle piti puhahdella ja Jontunkin kanssa jollain iltalenkillä oli pitänyt puhista jollekkin elottomalle jutulle. Myös muut koirat ovat saaneet kuulla pentuyskähtelyä, esim. eilen hallilla, kun käytiin Jespen kanssa tuuraamassa Elmoa ja Verttiä, piti Kettu-kelpielle puhahdella. No ei tehdä ongelmaa, sillä liittynee varmasti ikään. Niin ja eilen illala kun tehtiin olkkarissa temppuja näki itsensä vitriinistä ja piti puhahdella, mutta kun tehtiin vaan vatitemppua, niin väheni ja väheni ja lopulta välillä aina tsekkas, että mitäs se toinen sheltinpentu siellä tuijottaa kun Jesper poika tekee tässä nyt töitä! nih! :D

Muuten ollaan tehty arkijuttuja, elämän opettelua. Ja jäälle päästiin vihdoinkin! jes. Se on yksi lemppari asioistani talvella. Ekalla kerralla Jesper oli yksin ja lähti yhden hiihtäjän peään, mutta tuli nätisti takaisin ja muut hiihtäjät ovat saaneet mennä rauhassa (toki otan sivuetäisyyttä, jotta saadaan onnistumisen puolella homma pidettyä). Eilen tosiaan Elmon kanssa jäällä ja kyllä sen vaan huomaa miten pentu on erilainen kun joku vanhempi laumassa mukana. Vetää enemmän omia hepuliralleja ja irtoaa kauemmas, kun on veikka mukana. Vaikka Elmosta ei sellain olekkaan leikikaveriksi. Ollaan yhä yritetty panostaa siihen että Jesperille omaa aikaa tai no kyllä se koskee muitakin. Esim. tiistaina Vertin laatuaika oli pääsy fyssarille, Jesperin pääsy privaatille jäälenkille, Elmo kävi miun kanssa shoppailemassa ja kuolaamassa ;D (Rahulan rehussa) ja Quru pääsi agiltyyn.

On tainnut jäädä kertomatta hotarikesteistä, mitkä pidettiin uutena vuotena. Oli mm. Qurun nousu nollat juhlimatta. Pojillahan on tulospalkkaus ja viime vuoden kriteerit "hotariin" eli 1 hot dogiin oli: Elmolle tuplasta, tai sertistä, Vertille nollasta kuin nollasta, sertistä myös extra, Qurulle nollasta kuin nollasta, samoin sertistä extra. Niin ja nehän syödään siis kimpassa eli vaikka yksi tienaisi, kaikki saavat osansa, niinpä Jesperkin pääsi ekaa kertaa osingoille:

 

 

Reenikausi avattu!

Nyt on lomailut lomailtu ja huilitaukoa pidetty. Tästä se lähtee, reenaaminen kohti kevättä ja kesää! jes. :) Olen ihan intona ja suunnitelmat laadittuna (melkein jo valmiina), enää siis toteuttamaan. :) Toivotaan myös, että koissut pysyy terveinä, eikä tulisi paljon suunnittelemattomia pakkolepoja..

Otettiin kyllä jo pienoinen varaslähtö reenikauden aloittamiseen uudenvuodenpäivänä, kun käytiin koko jengin kanssa hallilla. Jesper teki perusjuttuja "elmohäiriössä" eli Joonas ja Elmo kulki lähettyvillä ja Elmoa kehutiin jne. Jepen olis mieli tehnyt mennä sinne, mutta hoksasi missä hommia tehdään. Omalla vuorollaan Elmo hömpötteli luoksaria, liikkeestä seisomista ja muutamat puomin jarrutukset. Vertti teki sueruuta, jättävät, sivulle/seuruuseen tuloja maasta (ruutu ajatellen) ja se olikin ihan uus homma. Alkuun hakeutui oikealla ja sieltä sitten vasta sivulle, mutta pian hoksasi idean. Myös avokulma kepeille kahdesti suoralta putkelta, puomi etupalkalla paristi ja siinähän se tais Veken setti olla. Qurulle myös hiukan seuruuta, maasta seuruuseen tuloa (samaa kuin Vertti). Kahdesti avokulmaan kepeille ja keinu ja 2 puomia etupalkalla ja loppuun putki-putki irtoaminen loppupalkalle. Quru oli niiiin intona ettei tosikaan. Tuollaista sähellystä ja sohellusta en ole aikoihin nähnyt. Meitä aikas paljon nauratti. :D Lääkitys on kohillaan. J jo toteskin, että ei taida nollia tulla (enää) tuollaisella menolla, mutta meidän päätavoitehan onkin sen iloisen ja vauhdikkaan menon palauttaminen! ;) Jesper oli ainut, joka sai toisen "setin". Toisella kierroksella sai leikkiä (laitoin J:n & J:n leikkimään kahden lelun leikkiä ;D) ja tehdä paikkista.

Eilen oli sitten agin viikkotreenit Elmolla ja Vertillä. Päivi oli tehnyt kivan kinkunsulattelutreenin (vaikka enhän mie sitä kinkkua siivuakaan syönyt! :D). Opettelin vahingossa lyhennetyn version ja sen myös tein, mutta tein molemmilla "välilenkin", minkä unohdin tutustuessa. Vertti kävi alkuunsa kuumana, roikkui hihassa jne., mutta höyryt päästettyyän alkoi meno paranemaan. Kokonaisuudessaan se meni hyvin, kepeille (vaikea avokulma ja putki houkuttimena lähellä) laitoin verkot, mutta toisesta suunnasta tultaessa en laittanut (vaikka sielläkin putki ja puomi tarjolla ja muurilta vielä tulo) ja se meni pujolle. jes. :) Kokeiltiin myös puomin leijeröinti sillain että putkesta putkeen ja itse siellä puomin toisella puolella. Nou probleemus... Jee!

Elmo oli tahmee, mutta teki ja meni just sinne minne pyydetään. Tuntui vaan että itse olisin ehtinyt juosta vaikka pari kierrosta siinä kun Elmo yhden. :(  Puomilla jarru oli hukassa eli se tulee palautella mieleen nyt kevään aikana. Vahvistusta siis vaan. Loppuun herkkupalkalla irrottelua. Ehkä se tästä taas Elmollakin. 

Loppuun vielä parit ihanat kuvat. Isot Kiitokset niistä Alasen Jarille/Taikakuva ja Hannalle! Nämä siis otettu Nappulavaaran miittingissä. :)

Dippi-veikka ja Jesper

Sisaruskuva! :D

Menneet ja tulevat - Onnea vuodelle 2013!

Vuosi vuodelta miusta tuntuuu, että koiraharrastusrintamalla touhuaminen on vaan rennompaa ja rennompaa ja reenaamisen määrään nähden myös tuloksellisesti tyydyttyvämpää (minulle). Tämä(kin) vuosi on tuonut mukanaan ihania ystäviä, reissuja, muistoja jne. Kiitos kamut! :) Toivon ensi vuonna homman jatkuvan samanlaisena eli ilon kautta, vaikka asetankin pojille tuloksellisia tavoitteita. Tulokset tulevat siinä sivussa, jos ovat tullakseen. :) Hassua, että entisestä (todellakin entisestä! ;D) kilpaurheilijasta on tullut tällainen rentoilija... Toivon, että jatkossakin osaan nauttia hetkestä, niistä pienistä arjen iloista.

Kokonaisuutena vuosi on ollut hyvä, vaikka vuotta varjostikin epätietoisuus Qurun tilanteesta, mutta siihenkin löytyi syy ja helpotus tuli, vaikkakin mielelläänhän sitä ilman oltaisiin eletty. Emme jää sitä kuitenkaan murehtimaan, vaan eteenpäin. Pahempaakin olisi voinut sattua kohdallemme. muutenkin jotenkin reenaamisen kannalta ollut "repaleinen" kesä ja syksy sekä alkutalvi, (kesällä Vertin nielutulehdus, syksyllä osteopaattihoidot ym.) Mutta siitäkään en ole ahdistunut, vaan nauttinut muusta tekemisestä koirien kanssa senkin edestä. Tehtiin jopa hotellireissu ilman minkäänlaisia kisoja! Wou! ;)

Lauman kasvaminen on ollut yksi suuri ilon aihe kuluneena vuonna, Kiitos Eralle Jesperistä ja luottamuksesta! :) Näin se elämä vie ja sen on aina välillä annettava viedäkin, myös näissä iloisissa ja ihanissa asioissa. Huonoihinkaan juttuihin emme voi aina valmistautua ja varautua, miksi sitten jättää jotakin arvokasta kokematta ja tekemättä, kun siihen tulee mahdollisuus!? Vuosi sitten en olisi arvannut millainen tilanne meillä on nyt. Olen tällä hetkellä hyvin onnellinen! :) Ihme, että uskallan sen kirjoittaa, sillä heti pelkään mikä paha kulman takana odottaa...kai sitä vaan pelkää milloin jotakin ihanaa otetaan pois...

Paukkujen paukkuessa (välikommenttina: ihanaa kun Jepekään ei paukuista välitä! jes! Koko jengi vetää sikeetä unta...) aika laittaa vuosi pakettiin. Mennäänpä ikäjärkässä tuttuun tapaan nämä vuoden 2012 toteutumat (ja -tomat).

SM:t 2012, Tikkakoski, kuva Sirpa Saari

Elmolle vuodelle 2012 asetetut tavoitteet:
- Pitää agility rentona harrastuksena --> toteutui
- Käydä kotiSM:ssä, voishan sitä tavoitella finaaliin pääsyä --> SM:ssä oltiin, muttei finaalissa
- kerätä seuraaviin SM:n nollia kesän jälkeen --> Jep, tehty on ja itse asiassa karsintanollatkin hankittuina
- AVA syksyllä, jos hyvä tuuri käy --> No sekin toteutui! :)
- Jatkaa tokon puuhastelua - jos hyvälle tuntuu voisi käydä kokeessakin --> puuhasteltu hiukan
- Näyttelykehässä käyminen (vetenaariluokkaan kevään jälkeen!) --> veteraanikehät korkattu ERI2:lla
- Jatkaa aktiivista jumppaamista, venyttelyä, uimista --> Jumpattu, venytelty ja vesijuostukin
- Käydä säännöllisesti fyssarilla piip-piipistä nauttimassa --> Jep! :) ja lisäksi osteopaatilla käyty 
- Jatkaa temppujen hömpöttelyä --> Tehty!
- Pysyä juuri niin omalaatuisena otuksena kuin nytkin --> on pysyny ja nuortunut ja hupsistunut vain lisää!

Tilastot: 
Startteja 35 kpl (vuosi 2011 56 kpl) 
Nollat: 15 kpl = 43 % (2011: 30 %) 
Yliaikaiset nollat: 3 kpl = 8,5 % (2011: 18 %) 
Hylkyjä: 11 kpl =  31 % (2011: 36 %) 
Muita, jotka kaikki 5-tuloksia (+ yliaikaa korjailuista):  6 kpl = 17 % (2011: 16 %)

Kokonaisuudessaan tarkasteltuna Elmolla on ollut paljon vähemmän startteja aiempiin vuosiin verrattuna, mutta saldona AVAutuminen, piirinmestaruuspronssi, shelttimestaruuspronssi, SM- ja MM-karsintanollat kasassa. Ehkä voisi jotenkin ynnätä, että vauhti on kasvanut, sillä yliaikaiset ovat muuttuneet aliaikaisiksi - mikä on hassua huomioiden Elmon ikä.. ;) Panostetaan jatkossakin laatuun, ei määrään.. :D Vetskukehien kokkauskin meni paremmin kuin hyvin, yli odotusten (joita ei ollut! :D)..

Vertin ensimmäinen SM-edustus, JoA:n joukkueessa 2012 Tikkakoskella, kuva:Teija Sonni

Vertille vuodelle 2012 asetetut suunnitelmat:
- Agilityssa ohjauskuvioiden opettelun jatkaminen ja jo osattavien asioiden vahvistaminen --> Yritetty on!
- Agilityssa yhteistyön löytyminen myös kisakentillä, ehkäpä tulostakin vois toivoa, jopa nollia --> Juu, yhteistyö ei ole enää niiin hukassa ja nolliakin on tullut..
- Tokossa lähdetään tavoittelemaan AVO1:stä ja sitä kautta TK2:sta ja reenaillaan jo muitakin liikkeitä  --> tokointo hukassa ja vain yhdessä kokeessa, eikä tullut AVO1:stä...
- Jatkaa aktiivista jumppaamista, venyttelyä, uimista --> Tehty!
- Käydä säännöllisesti fyssarilla tsekkauksessa  --> Jep ja osteopaatillakin käyty!
- Jatkaa aivojen käyttöä eli temppukoulua --> Aivojakäytetty on!
- Pysyä juuri niin itsenäisenä oman tien kulkijana kuin nytkin -->Pientä rauhoittumista ollut ilmassa... mutta pääosin yhä Camell Boots Man! ;)


Tilastot:
Startteja 40 kpl (2011: 37)
Nollia: 4 kpl = 10 % (2011:  ~5 %)
Hylkyjä: 25 kpl = 62,5 % (2011: 78 %) 
Muita tuloksia 11 kpl (5 x 5, 2 x 10, 4 x 15) = 27,5 % (2011: 16 %)

Kokonaisuudessaan yhteistä tahtia ollaan löydetty tai ainakin se tuntuu sille, ettei homma lähde lapasesta, joka kerta.  Vertillä alkaa olla ymmärrys, että agility on yhdessä menemistä ja minullakin on siellä rooli!  Syksyllä asetin välitavoiteen eli tuplata SM-nollat ensi kesään. (2012 kisoihin saatiin 1! :D) Eli syksylle 1 ja keväälle 1. No nythän niitä on jo 4! Isoin haaste on ollut (ja mistä niitä 5 tullut useampikin) kepit, mutta ne ovat työstössä ja sitä jatketaan. Tokossa motivaatio tänä vuonna on ollut muualla kuin meillä ja yksi pieleen mennyt koe. Kisata pitäis, ei kai ne tulokset muuten tule!? Sillä liikkeet on jo hallussa.

Tampereella 05/2012 kuva: Jukka Pätynen

Qurun vuoden 2012 tavoitteet ja toteutumat:
- jokusessa näyttelyssä käyminen --> Ei käyty ei
- tokossa reenausta ehkä hiukan aktiivisempaan tahtiin kuin edellisenä vuotena --> no ei se tämäkään toteutunut
- tokossa kisauran korkkaus, ehkä --> no ei tämäkään..
- agilityssa ohjauskuvioiden opettelua, radanluvun opettelua ja esteosaamisen vahvistamista (itsenäisyyttä, häiriötä jne.) --> Jep!
- agilityssa kisatavoitteena 3-luokkaan nousu --> Toteutui!
- jatkaa aktiivista jumppaamista, venyttelyä ja uimista --> Toteutui siltä osin kuin saikkuilulta kyettiin.
- käydä säännöllisessä tsekkauksessa fyssarilla --> Jep ja lisäksi osteopaatilla ja paristi lekurissakin juostiin...
- jatkaa temputtelua --> Jepulis!
- pysyä just niin vauhtiveikkona kuin nytkin! -->  Ei ollut koko vuotta vauhtiveikkona, mutta nyt lääkityksen löydyttyä iloinen Quru on palannut! :)

Tilastot:
Startteja 20 kpl (2011: 6)
Nollia: 4 kpl = 20 % (2011: 50 %)
Yliaikainen (0,67) =  5 %
Hylkyjä: 11 kpl = 55 % (2011: 16 %)
Muita tuloksia: 4 kpl = 20 % (2011: 32 %)

Kokonaisuudessaan Qurun vuosi oli repaleinen. Ei mennyt kuin strömssöössä, mutta pääasia että nyt meillä on ilopilleri Suikkanen takaisin!  Terveydentilan epäselvyys varjosti siis meidän tekemistä... Silti Quru nousi kolmosluokkaan ja se osaa vaikka kuinka ja mitä (sellaistakin mitä ei ole opetettu! :D). Toko oli koko vuoden aikaslailla jäissä, toki humputeltiin jotain satunnaisesti, mutta järjestelmällistä reenaamista ei ollut. Uimaankaan ei päässyt kesällä.. :( No ensi vuonna sitten!

Ja sitten Vuodelle 2013 uudet pläänit - yllättäen ikäjärkässä, mutta mennäänpäs nuorimmasta vanhempaan! ;D Sanomattakin selvää, että ennen näitä kisallisia ja reenillisiä tavoitteita toivon koko porukalle terveyttä!

Jesperi

Jepserillä tällä hetkellä vajaa 5 kk ikää. Perusjutuissa mennään ja kiirettä ei pidetäkkään, mutta haaveena olisi, jos tokossa ALO:n hommat saataisiin hyvälle mallille ja samalla jo AVO:n alkeita vuoden kuluessa. Agilityssa kevätkesällä aloitellaan hiljalleen juttuja (siivekkeiden välistä juoksua, putkea, pussia jne.) ja terkkatarkkien jälkeen sitten syksyllä "oikeesti" aloitellaan hommat, jos kaikki ok. Sitä ennen siis perushallintaa ja tokohommia. Näytelmiin kyllä (jos korvat ok), voitais vaikka aloittaa erkkarin pentuluokasta? Lisäksi paljon aivojen käyttöä = temppuja naksulla ja ilman! Toki verijälkeä ja kaikkea muutakin mitä isot pojat edellä, niin Jesper perässä! :D Nautitaan elämästä ja luodaan suhdetta! :)

Quru
Nyt kun lääkitys on balanssissa voidaan jatkaa hommia aktiivisesti ja jättää kulunut vuosi vaikka sellaiseksi "henkisen kasvun" vuodeksi! heh. Toisin niin ei taida käyneen, sillä lääkityksen myötä meille on palannut sellainen Quru 1,5-vee! ;) Agilityssa pääpaino onkin vauhdin palauttamisessa sellaiseksi mitä se oli ennen tätä terveyshässäkkää. Mutta kyllähän me niitä SM-nolliakin tahdotaan ja uskon, että jos lääkitys ei ole vienyt kiltteyttä ja kuuliaisuutta pois, niin niitä tulee. Määristä en aseta tavoitetta, tulee sen mitä on tullakseen. Tokossa voitais ryhdistäytyä tai sitten panostetaan vaan agiin. Muuten jatketaan jumppaamista, temppuilua jne. Nautitaan herra Suikkasen toilailuista ja toilaillaan yhdessä! :) niin ja näytelmistä käydään se H (tai enempikin käy) hakemassa (kun  EH:ta saadessa ei ikää ollut yli 15 kk), jotta seuraavana talvena kulkusille voidaan hyvästit heittää...

Kuitenkin tärkein juttu on Qurun voinnin pysyminen hyvänä. Kävimme ennen joulua kontrollissa ja arvot olivat parantuneet hienolle tasolle ja kontrolli vasta 4 kk päästä. Jee!

Vertti

Toivon yhteistyön syvenevän agilityssa ja voishan sitä asettaa tavoitteeksi nollaprosentin parantamisen. Lisäksi vaikka SERT:n. Eikä se hassumalta tuntuis päästä Kirkkonummelle medikoirankin kanssa yksilöihin, mutta ne ovat kuitenkin vielä kaukana (se tupla!). Ennen kaikkea se asenne säilytetään, että en välitä vaikka kurvit valuu ja venyy, kunhan mennään yhteistä rataa! ;) Vielä ei ole "nipotuksen" aika... Oikeesti Vertin kanssa radalla on niin huippua, kun se mennessään yrittää pakarasta tai pohkeesta napata, jos edessä olen. Ärisee, turisee ja ähisee kepeillä tai muualla, mutta tekee kontaktit niin särmänä! Vielä kun ne kepit selätetetään, niin jee... Tavoite minulla on myös luottaminen ihanaiseeen vauhti-Vertti-Virtaseen!

Joan kisoissa 6.6.2010, kuva Eeva Nygren

Tokossa on haastavaa asettaa tavoitetta, mutta jos innostus kovasti iskee, niin laitetaan se TK2. Muuten jatketaan samanlaista menoa, temppuja ja kaikkea mitä päähän pälkähtää. Esim. verijälki haaveena ihan oikeessa osaavassa opissa ja eiköhän se keväällä/kesällä toteutetakkin. Itse kokeiltu, mutta alan miehen opeilla vois homma edetetä pidemmällekkin....

Vertti 14 kk tokohommissa. Kuva Heidi Utriainen

Elmo

Tavoiteeksi vois agilityssa asettaa SM:ssä finaaliin pääsyn ja vaikka hyppysertin, vaikka ehkä mahdotonta onkin, kun ne eivät ole mein juttuja ne hypärit (kontaktit on se agilityn suola!). Karsintoihin mennään ja kisataan muuten se mikä hyvältä tuntuu. Reenaamisessa panostetaan vahvuuksien vahvistamiseen ja pikkupuutteiden hiomiseen. Ihmeitä ei tässä iässä enää tehdä. Ylläpidetään se mitä meillä on! Oikeesti me nautitaan Elmon kanssa yhdessä tekemisestä! Parhautta antaa Elmon "varastaa" lähdössä,  yrittää itse juosta sen mitä kintuista pääsee ja näyttää Elmolle lyhimmät tiet ja reitit lähdöstä maaliin ja tulla sinne aina voittajina, hengästyneenä kannustamisesta ja juoksemisesta ja nähdä se pikkuElmon naurava nakkisuu ja niiin onnellinen ilme! :) Näitä hetkiä toivon, jos jotakin toivetta esittää saan ensi vuodelle. :) Muille lajeille ei tavoitteita, Elmo häärää kaikessa mukana, jopa siellä verijäljellä. Innolla kaikessa se on mukana ja toivottavasti niin jatkossakin! Temppuja sählätään ja voitashan siellä vetskukehissä toisenkin kerran käydä.

SM:t 2010 Vantaa, kuva Eeva Nygren

kuva: Mikko Marttinen

Ilon kautta seuraavaa vuotta kohti! Onnea, iloa ja menestystä kaikille vuoteen 2013! :)