Just kun toivomasta pääsin ja muita kuulumisia

Voihan harmituksen harmitus. Juuri kun viimeksi toivoin, ettei suunnittelemattomia katkoksia treenaamiseen tulisi, niin viime maanantaina Elmo kinkkasi kolmella jalalla. Olin heti yhteydessä luotto fyssariimme Hanneleen ja saatiin aika torstaille (olis saatu peruutusaika jo ti aamunakin, mutta en päässyt.. :(). Toki olisin lekuriin vienyt välissä, jos tilanne olisi vaatinut, mutta kun se yleinen on "kipulääkettä ja lepoa".. noh sen nyt tietää maksamattakin...ja kipulääkettä löytyi kotoa ja annettiin. Elmo ei siis osallistunut viime viikolla treeneihin, eikä tälläkään viikolla, vaan vasenta lonkaa on hoidettu kotihoidoilla ja tänään käytiin taas Hannelen luona. Hihnalenkkien lisäksi Elmolla on ollut laiskaa elämään, noh kävi se eilen jäällä Jepen kanssa, mutta laitoin sille toppatakin päälle, mikä hidastaa "riehumista"! ;) Harmittaa tällaiset jutut ja en tiedä miten se jalka/lonkka on noin ärtynyt tai no kyllä siihen on syy luultavasti tiedossakin, mutta annetaan sen olla. Kunnon kohotus antaa siis vielä odottaa itseään ja kevättä kohti -projekti myös, mutta aloitellaan kunhan jalka on ok. Tärkeintä, että pikkuMoilaseen ei satu.

Elmollapas onkin uus peti ja uus lelu! Lällällää kaverit... :D

Vertti kävi viime viikon treeneissä ja meillä oli teemana nollatreeni(hypärillä) ja senhän se teki jo ekalla kierroksella! Wau! :) Tällä viikolla Vertillä jäi viikkotreenit väliin, koska se kävi tiistaina Hannelen tsekauksessa. Itsekkin tiesin että Hildan vierailu (ainiin: ei ole tulossa pikkuHildoja tai Verttejä, sillä juoksu vaan jatkoi juoksemistaan, eikä hoo-hetkeä tullut ja sitten jo pukkasi joulu päälle.. ensi jouksusta sitten, ehkäpä uudestaan) ja hankirallit jne. ovat kuormitusta antaneet erityisesti takapäähän. Nyt pari päivää kevyempää ja triggereiden painamista, lämpöä jne. ja katsotaan meneekö omilla hieronnoilla vai  mennäänkö uudelleen Hannelelle. Vertti on kyllä niin kivan elastinen, että se vastaa hoitoihin hyvin

Kerran ollaan tokoiltukkin hallilla asti, kotona tehtyjen kalsaritokojen lisäksi, jotka ovat olleet kyllä enemmän temppuilua kuin varsinaista tokon viilaamista. Hallilla ohjelmistossa oli paikkis (erinomainen käytiin hallista ulkona), parit ruudut (oli hiukan hukassa), yksi nouto (käskytettynä erinomainen) ollia ja vesaa (erinomaiset namikulhoille: 2 ollia ja 1 vesa) seuruuta pätkä käskytettynä ja liikkeestä seis putkeen. Heti kun tulee liikkeiden väliin taukoa, ehtii Veke katsella ja havainnoida muuta. Sille varmaan sopis, että kaikki tehdään putkeen ilman välivapautuksia pienillä kehuilla, käskyn alla pysyen siirtymät jne...ja sitten se jackpottipalkka. Täytyypä alkaa tehdä noissa liikkeissä mitkä se osaa oikeesti ja vetelee hyvin vaikka tekis vähän vasemmallakin kädellä. Osaa kyllä mallikkaasti AVO-hommat, mutta kun tartteis sinne kokeisiin mennä, jos meinaa tuloksia...Emme ota kuitenkaan stressiä tästä(kään).

Quru sen sijaan on päässyt agilityn makuun. Viime viikolla omat treenit, joissa oli sähläystä ja intoa enemmän kuin taitoa ja malttia, mutta se ei haittaa!!  Viime keskiviikkona pääsi tuuraamaan Elmoa ja melkein päästiin nollana se hypäri, mutta vikan riman ohi kahdesti. Selkeästi tauko ja uusi into vaikuttavat menoon, mutta edelleenkään ei haitannut! On vaan niin parhautta kun pikkumusta on entisellään ja vauhdin hurma alkaa palaamaan. Tällä viikolla teemana oli niistot ja niistosokkarit ja nyt alkoi löytyä sitä vanhaa malttia, mutta vauhdin ja innon kanssa. Voi vitsit että oli nastaa, oikeesti. Nautin niin kovasti, vaikka mietin ennen treenejä lähteäkö vai ei kun kurkku ollut kipeenä ja jatkuu yhä ja lämpöäkin tainnut olla. Kannatti se vaan, sillä teki itselle henkiseltä puolelta niin hyvää! :) Ihanaa vastapainoa graduasioiden pohtimiselle. Eilen en viitsinyt Qurua ottaa tuuraajaksi Elmolle tai Vertille, sillä aloitellaan suht kevyesti, niin ja rimatkin olen pitäny vielä mini korkeuksilla. Hyppyjumppaa pitäis ehtiä tekemään kanssa. Paljon on mitä pitäis ja pitäis, mutta ei stressiä! ;)

Muutenkin herra-Suikkasen (mistä näitä lempinimiä oikein tulee!?! :D) energiataso on noussut hurjasti. Treeneistä tultuaan jaksaa vaikka kuin kauan leikkiä Jesperin kanssa ja mikä into (ja vauhti) temppujen tekemisessäkin on. Ei sitä vaan voinut tajuta, että Qurun rauhoittuminen oli sairauden aiheuttamaan väsymystä, kun kyseessä oli 2-vuotias koira, joka voisi hyvinkin rauhoittua "aikuistumisen" kautta sille tasolle mitä Quru oli syksyllä. Ei siitä olisi arvannut, että arvot olivat niiiin alhaalla. Mutta onneksi edelleen rauhoittuu, lepäilee paljon jne. ei höslää muuten kuin jos aloitetaan hommat jne. Ei käy siis millään ylikierroksilla (silloinhan lääkitys olisi pielessä). Nyt meillä on ne lekurin paperit, jotta päästään anomaan poikkeuslupaa ja siirtämään Q EJ-rekkariin.

Jesperkin on täyttänyt jo 5 kuukautta ja sen mitat olivat silloin 6. päivä 34,5cm ja 5,9kg. Menee korkeuden suhteen Qurun käyrillä, mutta painossa alempana, sillä esim. 4 kuukauden iässä molemmat oli 32,5 cm ja Q:lla painoa 5,2 kg kun J:llä 4,6 kg. Viime lauantaina oli Jesperillä ekat "omat" ryhmätreenit eli kasattiin pentutreenit hallille. Tehdään yhteistyöharkkoja jne., ei siis agilitya. Ekalla kerralla ohjelmistossa oli kontaktikävelyä ringissä. Omassa setisssä eli toisen pennun (Hoppu bc) kanssa samaan aikaan tehtiin istumista ja sivua ja lopuksi lelulla leikkimistä. Kivasti leikkii, vaikka hampaat ovat vaihtumassa (tai no kohta jo ohi). Yläkulmurit pitäisi saada vielä pois, sillä uudet jo näkyvissä, mutta maitoset kyllä heiluu. Alhaalla oli sama juttu, että uutta jo pukkas, mutta kovasti leikitettiin (mie ja Quru!) sekä luitten yms. rustojen syömisellä ne irtos helposti. Hiukan myös nitkuttelin. Muuten alkaa kalusto olla aikuisten kuosissa. :) Quru on ollut myös hyvin kiinnostunut tästä hampaiden vaihtumisprosessita ja ollaan jouduttu toppuuttelemaan hampilekuria.

"Katsotaanpas mites ne kulmurit oikealla alhaalla..."

" Hyvältä näyttää, mites tilanne  ylhäällä?"

 

 "Joo-o, entäpäs takahampaat... Saiskos sitä suuta hiukan enemmän auki? Sanoppa vaikka Aaa.."

"Aaaaaa-aaaa!"

"Just noin, hyvä poika!"

Lekuri innostui hommasta ja lähti tsekkaamaan muidenkin purukalustoa...

Maanantaina aamulla Jesper pääsi mukaan "oikeisiin" tokotreeneihin Vertin ja Ruu-shelttitytön kanssa. Suunnitelman mukaisesti teki Jepekin hommia. Ohjelmassa oli luoksetulo (tehtiin kahdesti eli alkuun ja loppuu), 4 ruutuun menoa (= elämänsä ekaa kertaa namikupille juoskeminen), noin 5 sivua ja 2 paikalla istumista ja matkaa ehkä 5 metriä. Välillä lelulla leikkimistä ja välillä namia. Toimii molemmat ja siitä tykkään, ettei namin saatuuaan vaadi vain sitä. Tätä pidettävä yllä. Kotona ollaan tehty perusjuttuja naksulla ja ilman. Jotenkin tuntuu, että Jesper olisi paljon vanhempi, sillä sen käytös on enempi sellaista, toki sisäsiisteys ja satunnaiset villitykset muistuttavat herran todellisen iän! ;) Mutta kun kokoa alkaa olemaan ja tukkaakin pukkaamaan, niin meinaa unohtua että toinen on ihan lapsi. Tuntuu vaan, että se olisi ollut osa laumaa jo ties kuinka kauan, mutta vastahan tässä ollaan reilu kolme kuukautta touhuttu yhdessä! :) 

Kavereita Jesperillä on käynyt kotonakin kylässä, mm. tutut typyt neiti-Loikkanen ja Myy-sisko. Kyllä se pentuseura on vaan kivaa. Uutta kamua eli Nuuti (villiksen pentu 10 vk)  nähtiin eilen hallilla. Toivottavasti näistäkin tulee hyvät kaverukset. :) Seurassa on nyt ihan hirmuisesti pentuja ja muutamia on vielä tulossa. :) Ihanaa!  Niin juu, mikä kyllä muistuttaa Jesperin iästä, on tällä viikolla ilmennyt "mörköily". Myö sanotaankin Joonaksen kanssa että "pentuyskä" tuli kylään, kun se huakahtelu kuulostaa kuin Jepe yskähtelisi, sellaista matalaa puhahtelua. Eräällä kävelyllä joku vanhempi mies tuli takana, jolle piti puhahdella ja Jontunkin kanssa jollain iltalenkillä oli pitänyt puhista jollekkin elottomalle jutulle. Myös muut koirat ovat saaneet kuulla pentuyskähtelyä, esim. eilen hallilla, kun käytiin Jespen kanssa tuuraamassa Elmoa ja Verttiä, piti Kettu-kelpielle puhahdella. No ei tehdä ongelmaa, sillä liittynee varmasti ikään. Niin ja eilen illala kun tehtiin olkkarissa temppuja näki itsensä vitriinistä ja piti puhahdella, mutta kun tehtiin vaan vatitemppua, niin väheni ja väheni ja lopulta välillä aina tsekkas, että mitäs se toinen sheltinpentu siellä tuijottaa kun Jesper poika tekee tässä nyt töitä! nih! :D

Muuten ollaan tehty arkijuttuja, elämän opettelua. Ja jäälle päästiin vihdoinkin! jes. Se on yksi lemppari asioistani talvella. Ekalla kerralla Jesper oli yksin ja lähti yhden hiihtäjän peään, mutta tuli nätisti takaisin ja muut hiihtäjät ovat saaneet mennä rauhassa (toki otan sivuetäisyyttä, jotta saadaan onnistumisen puolella homma pidettyä). Eilen tosiaan Elmon kanssa jäällä ja kyllä sen vaan huomaa miten pentu on erilainen kun joku vanhempi laumassa mukana. Vetää enemmän omia hepuliralleja ja irtoaa kauemmas, kun on veikka mukana. Vaikka Elmosta ei sellain olekkaan leikikaveriksi. Ollaan yhä yritetty panostaa siihen että Jesperille omaa aikaa tai no kyllä se koskee muitakin. Esim. tiistaina Vertin laatuaika oli pääsy fyssarille, Jesperin pääsy privaatille jäälenkille, Elmo kävi miun kanssa shoppailemassa ja kuolaamassa ;D (Rahulan rehussa) ja Quru pääsi agiltyyn.

On tainnut jäädä kertomatta hotarikesteistä, mitkä pidettiin uutena vuotena. Oli mm. Qurun nousu nollat juhlimatta. Pojillahan on tulospalkkaus ja viime vuoden kriteerit "hotariin" eli 1 hot dogiin oli: Elmolle tuplasta, tai sertistä, Vertille nollasta kuin nollasta, sertistä myös extra, Qurulle nollasta kuin nollasta, samoin sertistä extra. Niin ja nehän syödään siis kimpassa eli vaikka yksi tienaisi, kaikki saavat osansa, niinpä Jesperkin pääsi ekaa kertaa osingoille: