Tunnaria osa...

...1 ja omatoimisesti.

Joonas oli eilen illalla löytäny tämän:


Ja omatoiminen tunaroija oli, arvatenkin...

Just joku päivä totesin, että en vielä Qurulle rupee tunnaria opettamaan, mutta herra oli opetellu sit jo ite. ;D Lähtisköhön pisteitä purekelusta? :D

p.s. Aikas hyvin on jostakin sen vielä omatoimisesti löytänytkin..ei oo kyllä pitäny olla ihan Qurun saatavilla kapulaa...??

Jee, jee, vetreitä poikia!

Käytiin Qurun ja Elmon kanssa fyssarilla ja saimme tuomion; Hannele ei halua nähdä noita poikia vähään aikaan! :D Eli molemmat hyvässä kunnossa. Elmo oli kuulemma loistavassa kunnossa, aivan eri koira kuin syksyllä ensimmäisillä hoitokerroilla. Habassakaan nou probleemus! :) mein jumpat ja miun hieronta ja kylmät rasituksen jälkeen ovat siis auttaneet, kun kuitenkin helposti uusiutuvasta vaivasta kyse. Jatkamme siis samaan malliin. Qurun takareisiä pitää itse hieroskella (kun pomppii niin paljon) ja kuulemma pitäisi saada ne etutassutkin pysymään joskus maassa! ;) Helpommin sanottu kuin tehty.. Elikkäs nämä pojjaat menee fyssarille tsekkaukseen vasta sitten joskus ensi vuonna, jollen sitten jotakin aiemmin huomaa. Vertille varasin tsekkauksen joulukuun alkuun, se ennaltaehkäisy kun on parasta lääkettä...

Vertti saikin tänään laatulenkin Joonaksen kanssa kahdestaan, kun kerta muut pääs fyssarille nautiskelemaan. Tulivat citikan kyydillä klinikalle ja sieltä sitten kävelivät kotia. Isipoika-laatuaikaa! ;D

Viime torstaina meillä olikin viisikon seikkailut, sillä Muffy ja Netta olivat yökylässä Lauran mennessä kätilöintiavuksi boodecollien vauvoille! Totesin vaan, että kyllä se 5 shelttiäkin helposti menee.. lenkillä en kyllä yksin käyny, mutta kahdella meni helpostikin. Tytöt oli niin kilttejä ja helppoja ja pojat oli nöyriä tovereita tyttökavereille. ;D Netalla reenasin kosketusalustaa sekä torstaina illalla että perjantaina aamulla. Myös Muffy-mummo teki kosketusalustaa ja maahanmenoja. Muffy on vaan ihanan innokas säheltäjä! :) Ei tartte ihmetellä mistä tulee Qurun sähläystaidot... ;) Mutta helpompi tuollaista on kouluttaa, joka tarjoo ite kaikkia asioita ja sieltä voi sit poimia oikeitakin juttuja, kun koiraa joka odottaa ohjeita.

Viikonloppuna miulla olikin opintoja, joten koirilla aikas rentoa oleilua vaan, tosin lauantaina käytiin ydinkeskustassa kävelyllä. Sunnuntaina tokoiltiin hiukan jotakin pientä sisällä. Taidettiin tehdä sivua ainakin Vertille ja Qurulle pelkällä huomiolla ja kehuilla/silityksillä. Kilpailivat siis kumpi saa tulla sivulle ja innoissaan aina omalla vuorolla tulivat. Näin aivopestään shelamit sivuhulluiksi ja seuruu on kivaa! ;) Myös eilen tehtiin sisätokot. Qurulle kosketusalustaa. Se on aivan mahti siinä, meinaan tekee sellaisen metrin ilmalentoloikan siihen alustalle syöksyessään.. Elmo teki myös alustaa ja sekin oli aivan mahtavan innokas, tosin meni jo ehkä sähläyksen puolelle. Vertti teki myös muutaman alustan kosketuksen, mutta pääpaino oli kaukoissa ja takapalkalla niin että kukaan ei vahtinut palkkaa. Vaati mielen lujuutta Vemulta, mutta onnistui.

Tänään ei olla mitään ihmeitä tehty, kun nuo fyssaripojat saa huilia. Äsken kävin alkeiskurssia kouluttamassa ja sepäs olikin kivaa. Mahtavia koiria! Huomenna sitten omat reenit, jos pakkanen ei kovasti pauku. Kohta syömään tuoreita sämpylöitä, Jontun leipomia. :)

Sairaskertomusta, agia + tunnaria osa 2

Niinhän siinä sitten kävin, kun lauantaina puhuttiin migreenistä, sen oireista jne. Tiistaina tulin uimasta ja ihmettelin kun en koiria nää, näkyi vaan valkeeta ja kirkasta kaikkialla. Otin heti migreenilääkkeen, vaiks ihmettelin mitä tää on, kun yleensä alkaa päänsäryllä ja sit näköoireet ja sit puutumiset. No lääkkeen otettua olin hetken ollu peiton alla, pimeessä ja hiljaisessa, ja sit alkoikin puutumisoireet tulla ja samalla pääkipu. Otin tunnin sisällä toisen tabun ja takasi nukkumaan. Olo oli aivan kaamee, otin vielä panadolin noitten lisäksi ja jatkoin vielä unia. Ihmeitäkin nähtävästi voi tapahtua, sain sen "pysähtymään" ja illalla olin jo elävien kirjoissa, mitä yleensä ei tapahdu. Ennen oon ollu poissa pelistä sen 3-5 vrk.

Illalla siis pystyin jo vähän tekemään koirienkin kanssa. Tosin vasen käsi oli aivan turtana, sellanen kuin se ois ollu umpijäässä ja sit sulanu, sellanen tuvonneen olonen. Sillä oli hyvä yrittää naksutella tai antaa nameja ku ei tienny veikö koirat sormetkin menneessään.. ;) Vertti teki tunnaria eli piilottelin kapulaa mattojen ja vilttien yms. alle ettei näkemällä päässy ottamaan. Nyt pitäis aloittaa tunnarin käsitelytreenit eli palautukset, sillä V pureskelee/kantaa huonolla otteella... ja siirtää tuo etsiminen pihalle. Quru teki maahanmenoja, nyt tipahtaa kivasti jo hissinä suullisella, tosin välillä vahvistelin namin/lelun heittämisellä etujalkojen väliin. Nyt oon tehny sillain, että ite oon kyykyssä/lattialla, pitäis varmaan nousta ittekkin jo ylemmäs eli vaikeuttaa hommaa niin..

Eilen olikin agipäivä. Tiistaista johtuen pää oli turtana, joten Laura ja Netta kävi tuuraamassa miua ja Verttiä aiemmassa ryhmässä, jotta miun ei tarttennu olla hallilla koko iltaa. Tänks Laura! :) Ja siis Vertti teki Elmon kanssa samassa ryhmässä tällaista Kaisan tuomaa pätkää.

Pointteina oli tehdä 2:lle sylkkäri ja sit 14-15 kohtaan persjättö eli lähettää koira itsenäisesti putkelle jo 10-11 hypyiltä, mennä 14 taakse/putken eteen ja tehdä persjättö ja 15 pakkovalssilla ja jaakotuksen kautta kuudelletoista! (vaikeeta selittää...) Kuulosti pelottavalle, että koira on takuulla tuossa hämyputkessa, mutta noup. Se toimi ja oli sikahyvä ratkasu. Ikuna ei kukaan meistä ois kisoissa lähteny tuollasta tekemään, mutta olis kandennu, sillä Verttikään ei katsonu putkeen päin. Alun sylkkärikin toimi Vertillä, kunhan sitä "hiukan" jarruttaa, tulee niin kovalla vauhdilla muuten jaloille asti. Kepeillä ei takaaleikkaus onnistunu, vaan lähti hakemaan keppien sivulta muuria/Jaria/Kettua? Opettavainen kerta itselle, että myös varmaankin Vertille.

Laura vei Elmon, ni miun ei tarttennu niin paljon päätäni rasittaa. Elmollakin onnistui tuo persjättösysteemi hyvin. Laura kokeili myös samaisen kohdan leijeröimällä hypyn 15 ja sekin toimi. Oli kiva nähdä oman koiran menoa sivusta, Elmo menee just niin ohjaajan mukaan, jos vauhti hidastu, Elmokin hidastaa jne. ja varmaan eilen se korostui vielä vieraskoreutena, meinaan miullehan se välillä sikailee! ;D Kepit Elmo kepitti kovalla sykkeellä ja hyvällä asennolla ja asenteella, liekö habaan alkanu voimaa tulla kun ahkerasti ollaan jumpattu ja punnerrettu. :) Tänään onkin taas illalla jumppaa vuorossa. Jumpasta puheenollen, Qurun polvea en ole enää saanu napsumaan eli hyvältä näyttää tai oikeastaan kuulostaa ja tuntuu! :)

Pienet tokoilut ja Vertin tun(n)arointia osa 1

Käytiin tänään Lauran jengin ja mein jengin kanssa pienellä kaupunkikierroksella, tai oikeestaan kampuskierroksella. :) Sit toikoiltiin pienesti sateesta huolimatta Hipposareenan vieressä. Häiriötä oli ja paljon ja sitähän haluan lisää, hyvä paikka siis löydetty. Tein alkuun Qurulla muutamia sivuja ja maahanmenoja, mutta keskittyminen ei tyydyttänyt miua, joten Vertti kehiin. Ruutua alkuunsa. Kokeilin mitä hakee ilman namikulhoa tms., no ei hakenut oikeeta paikaa, joten vinkupallo palkaksi, johan toimi. :) sit pienet pätkät seuruuta, missä meinas ottaa häiriötä, mutta pienellä äänen tiukennuksella paransi, johon lopetinkin.

Seuraavaksi tein Netalla. Alkuun hiukan sivua. Meinas rueta piippaamaan, mutta sanoin napakasti ei, ni siihen loppu ja rupes homma pelittämään. :) Tehtiin ekaa kertaa ruutua ja aloitin namikulholle lähettämisellä, katsotaan kuin edetään jatkossa. Voipi olla että kosketusalustaakin laitetaan, kunhan se on reenitty valmiiksi. ;) Sitten luoksetulo, missä taas harhakäskyjä, ok. Lisäksi muutamia maahanmenoja. Nekin ok, hyvin meni hissinä.

Sit oli Qurun vuoro ja tehtiin muutamat sivut, mitkä ok, ottaen häiriö huomioon. Lisäksi maahanmenoja märkään, rapaseen maahan, siihenkin on nuoren miehen totuttava. Lisäksi paikalla istumista, todella hienosti. Sit vielä Netalle liikkeestä seisomista/pysähtymistä. Stop-käsky toimi paremmin kuin seis. Sillä siis jatkossakin, kunhan vaan muistan. ;)

Ainiin, laitettiinhan tänään iltapäivällä Vertin tunarointi alulleen. Laitoin sen etsimään yhtä kapulaa pitkin kämppää, etsi todella hyvin nokka tuhisten. Palautukset rumia, mutta nyt oli tärkeintä saada ajatus etsinnästä. Näitä vielä lisää ja myös ulkona ja sit piakoin vaikeutusta, ettei jumiuduta tähän vaiheeseen.

Laumaan uusi jäsen ja muuta häröilyä

Perjantaina käytiin JATpailuissa eli agin epiksissä kasviksella. Elmo ja Vertti osallistuivat vain konkareihin. Rata oli kiva, ei liian vaikee, mutta ei liian helppokaan, ja ottaen vielä alusta huomioon. Elmolle puhdas, mutta yliaikaa, vaiks meni kyllä niin lujasti kuin pääsi (ehkäpä aika oli liian tiukka suopohjaan..). Verttikin kulki kuuliaisesti, vaikka mie olin niiin jäljessä, 5 keppien aloituksesa liukui ohi ja myös yliaikaa.. Elmo oli kaikista konkareista ainut, joka teki puhtaan, mutta borcol meni 5 ohi eli Elmo oli toinen! :) Mie olin olin huono = hidas.. :( Ei vaan löytynyt energiaa tarpoa siinä hiekassa kovempaa..kunto loppui kesken ratojen.

Lauauntaina mie menin turisteilemaan näyttelyyn, kun Qurua ei viety dopingien vuoksi. Näyttelystä muutti meille uusi lauman jäsen: kettu-ketkuliini! ;) isompi kettu meillä onkin jo asunut (tosin vinku lähtenyt pois), kuten myös näätätääliini (taitaa joku supi olla?) ja Moohan sai matkaansa yhden näätänäätäliinin. Kyseessä siis ne sellaiset lötköt, täytteettömät lelut. Kettu-ketkuliini on ollut ihan hittijuttu! Jopa lenkillä Elmo veti sitä kilvan Qurun kanssa, ja se oli jotain aivan ennennäkemätöntä..

Lauauntaina kun tulin näytelmistä hieroin koko konkkaronkan. Saku lähtikin sitten illalla Mikkeliin, kun äiskä kävi sen hakemassa ja toi taas tuliaisena pakastimeen täydennystä, yrjölänpuuroa pojille. :)

Iltalenkin jälkeen Tollo ja Tollompi (Joonaksen antamat nimitykset ja kuulemma jokainen saa itse päätellä kumpi on kumpi ;D) riekkuivat kuin mitkäkin marakatit, meno oli viiliä ja taisi Vertillä vanne pään ympäriltä löystyä, kun Saku lähti, eikä tarttennu enää olla niin miestä.



Leikkivät mm. A4-paperilla! Vetivät sitä, silppusivat koko olkkarin lattian täyteen pienen pientä sotkua, mutta kivaa niillä oli.

A4:stä lähdettiin siis liikkeelle...

...ja paperi vain pieneni ja pieneni:




Tää kuvaa illan menoa ;D


Illalla vielä reenittiin noutoa "kilpailusysteemillä". Kaadoin lattialle kasan (7 kpl) noutokapuloita ja se kuka toi mulle, sai aina namin! Ei uskois, mutta yhdelläkin kierroksella Elmo toi 6 ja Q yhden (kai vahingossa ;)). Vertti tarjosi kaikkia muita temppuja ja Qurulla ei oikein hajua hommasta. Sit loppuun otin pelkästään Qurulla, palkkasin kun kantoi miulle päin, ongelmahan on siis että hakee innolla, mutta haluais lähtä hipparalliin eli miun pitäis jahdata sitä ympäri kämppää ja se oli Qurmaisterista kivaa!! ;) Palkkasin nostoista ja välillä saatiin onnistumaan jopa irrotus kämmenelle. Tässä on kyllä jobia kerrakseen, että Q:lla on nouto kasassa. Elmo osaa homman ja tekee sen vielä innolla (vaiks ei selvästi ole mikään lempipuuha, kun kapulat on mukamas niiin painavia pieneen suuhun) ja Verttikin osaa, kunhan kehtaa tehdä.

Tänään ollaan huilittu pitkän aamulenkin jälkeen. Kai sitä jotain sisätokoilua vois illalla ottaakin, saas nähdä. Loppuun vielä kuvia menneeltä viikolta.

Pojat antoi nännärille (ja toisilleen) takapihalla kyytiä.




Elmokin oli menossa mukana:

Teki yllätyshyökkäyksiä ja vei poikien nännärin:

Mutta Quru palautti leikin veljesten leikiksi ja vei nännärin Elmolta:

Sakukin oli pihalla mukana, mutta tyytyi merkkailemaan reviiriä ja patsastelemaan muuten vaan, ja tietty kyttäilemään läheisellä tiellä meneviä autoja.. ;)

Asennetta!

Se on kyllä jatkossa niin, että jos lähen treenaamaan agia, niin otan sitä asennetta mukaan tai sit jätän menemättä. Olen tiedostanut tämän ongelmani jo aiemmin, mutta ihanaa kun treenikamut huomauttivat siitä! :)

Eilen siis oli Vertin ja Elmon agitreenit. Vertin treeneissä teemana oli leijeröinti. Vertti kulki ok:sti, tosin mieli meni ekalla kovempaa kuin kroppa ja jätkä kynti nenälleen, suu ja silmät täynnä hiekkaa bongasi puomin (putkeen oltiin menossa), kiipesi ylösmenoa, mutta tajuttuaan että eihän tänne pitäny mennä, kääntyi ympäri ja tuli on offiin. Voi toista, vaiks naama "ruvellakin" kontaktit on tehtävä! :) Muuten meni hienosti, irtosi hyvin ja leijeröinti onnistui ja samoin lopun pieni pätkä tosi hyvin, kahdesti vedettiin läpi ja molemmat kerrat puhtaasti.

Elmon kanssa olin liikkeellä aikas löysällä ohjauksella, mutta kun piiska heilui, oli pakko laittaa asennetta peliin. Silloin Elmo menee myös asenteella. Tosiaan olen tiedostanut ongelmani jo aiemminkin ja Joensuussahan tehtiinkin suklaavetoja, niin tuli tsempattua ja keskitittyä hommaan. Vasta kisoissa saan itteni keskittymään, mistähän saisi treeneihinkin sitä tsemppiä?

Otin treenien lopussa Vertillä puomia, missä testailtiin kannustuksen (määrän ja ajoituksen) vaikutusta vauhtiin ja lisäksi opeteltiin sylkkäriä. Sille pitäis opettaa näitä kuvioita enempikin, ku sais vaan aikaiseksi. Myös Vertin kanssa täytyy mennä hyvällä sykkeellä. Olen sortunut siihen, että ilman miun sataprosenttista menoakin Vertti menee (ja kun mennyt lujemmin kuin Elmo --> olen tyytynyt siihen), niin eihän miun tartte antaa kaikkea itsestäni. Jari totesikin hyvin, että tuollaisella "menolla" saa lahnan tai sitten omille teille sinkoilevan, jos siis ei ole itsekin asenteella siellä radalla. Jep, tiedän miten tulisi käymään. Vertistä tulisi se omille teille sinkoileva, kuten Moo oli. Ja kisoissa nyttenkin Pieksiksellä olin napakka ja mukana menossa --> hommahan toimi ja agi tuntui helpolle. Mutta Vertistä ei tule omille teille sinkoilijaa tai jos tulee, ei ainakaan tuosta syystä, mie lupaan asennoitua! Toivon, että jatkossakin treeneissä miua asiasta muistutetaan! ;)

Ainiin, talven aikana Elmo luultavastikin palaa kontakteilla niihin on offeihin, mutta kosketusalustan kautta. Vauhti kasvaa, riskit kasvaa.. ja tuuriakaan ei voi olla loputtomiin. :D Laukaan kisat mennään vielä juoksusysteemillä eli suomeksi sanottuna riskillä! ;D

Huomenna agia JATpailujen eli epävirallisten kisojen merkeissä, ainakin Vertillä.

Maanantain tokot ja Elmon fyssari

Eilen tokoiltiin Keltinmäessä, parkkiksella. Tokoilin ensin Netan kanssa. Kokeiltiin niin että aloitin heti kun Netta tuli ulos (ei siis annettu nostaa kierroksia autossa tai muuten), mutta ottipa sitten kierroksia Lauran läsnäolosta. Paheni kun Laura meni "piiloon". Sit mentiin sisälle ja läksin vain Netan kanssa ottamaan reeniä (mein pojat oli autossa). Alkuun sivua/seuruuta missä hiukan piippasi, mutta liikkestä seisomista tehdessä piippaaminen jäi. Kävelin takaperin ja heitin namin ja sanoin seis ja välillä käsimerkki + seis ja palkkasin kädestä. Hyvin rupes toimimaan. Seuraavaksi tehtiin muutama luoksetulo, joissa ennätyksellisen vähän piippausta, tein taas hämykäskyjä ja silloin Nepa oli kuulolla, unohti piipata. ;) Sit tehtiin maahanmenoja paikallaan. Lisäksi paikkamakuuta, about 5 metriä oli pisin matka. Kerran nousi, mutta nou propleemus, kun oli hiljaa! :) Mie olin tästä ihan yllättynyt. Sit vielä muutama sivu ja parempaa kuin reenien alussa. Olin tyytyväinen Netan toimintaan.

Vertin kanssa oli hiukan sillisalaattitreenit, mutta hyvät silti. Olin suunnitellut ruutua, mutta valottomuuden vuoksi se siirtyi seuraaviin treeneihin. Tehtiin sivua askelilla ja kontaktin pitoa häiriössä. Priimaa! :) Sit kakeja takapalkalla. Tää onnistui myös hyvin. Paransi edellisestä kerrasta ja paljon. Vertti malttoi olla katsomatta taakse, vaiks Laura ja nami olivatkin siellä. Sit tehtiin luoksetulon pysäytyksiä, mitkä täpäköitä. Pitää tehdä paljon läpijuoksuja, jottei ala ennakoimaan, sellaista hiukan jo havaittavissa. Lisäksi jättävät käskytettynä, seisominen X 2 ja maahan X 1 (muistaakseni). Nekin hyviä, erityisesti eka seisominen, sillä Laura havaitsi ettei ollut sitä tuttua teputtelua eli etujalkojen asettelua vierekkäin. Hyvä Vernon, kehitystä taphatuu!

Elmo teki Lauran kanssa ja olipas se innoissaan. Tekivät sivua ja seuruuta. Elmo meinaa keulia. Hih! :D Kontakti tipahtaa kun se ottaa ensimmäisen askeleen, mutta nostaa sit heti takaisin. Tää on ollu aina ongelma, voishan sitä yrittää vaikkapa poistaakin? Sit luoksetuloja ja maahanmenoja, joissa huomasin, että jätti muutaman kerran takapäätä ilmaan. :) Mehän ollaan tehty punnerrustreenejä, joissa ei ole saanutkaan sitä takapäätä laitaa maahan asti. PikkuEellä menee hommat sekaisin. :D Mutta kokonaisuudessa innokasta työskentelyä Elmolla. Toivottavasti Laura haluaa tokotella Elmon kanssa lisää. ;) On muutes valaisevaa ja opettavaista nähdä oman koiran toimintaa jonkun toisen kanssa.

Quru teki sivua ja muutaman askeleen seuruuta, hyvin teki uudessa paikassakin. Sit autoaan fiksaamaan tullut mies oli liian vaikea häiriö ja se vei keskittymisen, joten laitoin mitään sanomatta Qurun autoon. Hetken päästä otin ja tehtiinkin katsekontaktia, parempaakin olisi voinut olla, mutta sallittakoon uudessa paikassa, suht pimeässä jne. ;) Sit maahanmenoja, jotka oli hyviä. Pitää vaatia jo maassa pysymistäkin, meinaan herra ottaa namin ja nousee ilman vapaa-käskyä. Näin ei toimita, joten reeniä, reeniä.

Tokoilun jälkeen lenkkeiltiin jossakin gofkentän maastossa, mukana meiltä mie, Joonas, Elmo, Vertti sekä Quru, seurana Laura & tytöt ja Marjo & tytöt. Saku pääsi sit illalla privaattilenkille Jontun kanssa, ei olis pappa jaksanut tuota lenkkiä tai olishan se jaksanut, mutta muut olis ehtiny Sakun vauhdissa kiertää lenkin ainakin kahdesti...

Tänään Elmo kävi fyssarilla. Pientä kireyttä oli hauiksessa, mutta muuta erityistä ei ollut. :) Hannele oli sitä mieltä, että säännöllisesti on hoidettava tuota hauista, sillä vaiva kun tuppaa uusiutumaan niin helposti. Varasin seuraavan ajan muutaman viikon päähän Qurulle, mutta Elmo otetaan samalla eli kimppa-aika pojille. Elmo kyllä niin nauttii ja vielä kun sai taas piip-piippiä eli laseria, niin Elmohan oli jäämässä klinikalle. :) Elmo jo suunnitteli Hannelen kanssa kuinka se alkaa lenkkeillä (itsenäisesti) päivittäin hakemaan piip-piippiä. ;D

Sisäpikatokot

Pikatokot sisällä näin sunnuntain kunniaksi.

Vertillä sivu-paikan hallintaa. Sivuaskeleita ja taakse-askeleita. En muista milloin oltais tehty. Perushommaa, mutta tartee kyllä reeniä.

Qurulle sivuja ja seuruuta muutamalla askeleella. Nojaa pohkeeseen ja tiukasti ja pitää paikan. jes. :) Olin ihan ihmeissäni miten sillä tää "seuruu" (eli muutamat askeleet) on alkanu loksahtaa kohilleen. Vielä tovi sitten ei hajuakaan. Ja pitää kontaktin tosi hyvin. Ja sit tehtiin liikkeestä seis. Oliskohan tää nyt sit ollu kolmas kerta. Hitsi, että tekee säpäkästi. Kävelen siis itse takaperin tai välillä etuperin, sanon seis ja heitän namin tai teen pelkän heittoliikkeen ja jäbä siirtää painon taakse (pienen hypähdyksen kera) ja jää seisomaan! :) Kokeilin myös kroppa-avulla, toimi niinkin. Sitten naksuttelin maaahanmenoja. Ja muutamia katsekontakteja. Joonas jo naureskeli miulle, että olen kyllä agiradoilla tuon sähikäisen kanssa vielä pulassa. Liikkeet on niin nopeat, reagoi paljon nopeammin kuin muut. Mie tykkään kun tehään, niin tehään sit 110-lasissa, mutta keskittyen.

Lopuksi kaikille paikkamakuutreeni tai siis Elmo, Vertti ja Quru. Saku sai höheltää omiaan, sai namia paikallaistumisesta ja se olikin Q:lle liikaa, nousi kun Saku rouskutteli kanansydäntä. Mutta uudella testikerralla pysyi. :) Tää olikin hyvä treeni. Pitää hyödyntää Sakun oloa viikolla ja tehdä näitä lisää. "Omat" veikat näyttää makuumallia, vaikka Saku tekeekin omiaan ja saa namia.

Lähellä oli..

...Vertin nousu kolmosiin ja Elmolle tuplat. Ei tapahtunut kumpikaan, mutta sorsailuakaan ei ollut! Molemmat veti todella hyvin. Elmon vauhti oli jotain mahtia! :) mutta Kylli-sisko/täti nousi!! Onnea Kati ja Kylli! :) Pizzalle kunhan tulette... ;)

Perjantaina lähdettiin Mikkeliin, mistä matkaan napattiin Saku viikoksi hoitoon. Lauantaina kisattiin siis Pieksiksellä. Vertille ekalta radalta hyl, livahti yhden hypyn vääräälle puolelle ja hyppäsi sen, muuten ok, paitsi vauhti ei ollut miun mielestä parasta. Toisella radalla olikin asennetta mukana (sekä ohjaajalla että koiralla) ja tulos 5. rima! Vertti haukkui juuri tuolla kohdalla..ihan selkeesti keskittyminen herpaantui, kun haukkui, mitä ei siis radalla yleensä tee. Olin kyllä todella tyytyväinen Verttiin, se ei sorsaillut omiaan ja ehkä osasin katsoa ns. vaaran paikat ja ohjata myös niin ettei niihin kosahdettu. Kontakteihin on nyt kiinnitettävä huomiota, olin huomaavinani pientä "esiintymistä" tuomarille, katsoi Minnaa alas mennessään ja otti on-offin ihan sellain; "oon aikas pätevä, tiiän miten nää pitää tehdä!" Haluun takasin sitä asennetta mikä niissä oli ennen, täpöllä päähän, häntä tötteröllä! Ei mitään keimailua tuomarille tai yleisölle! ;)

Vertin kanssa tuntui meno helpolle (kuten Elmonkin kanssa), se meni sinne minne ohjasin ja jotenkin meno oli sellaista yhdessä tekemistä. Morriksen kanssa agi oli aina vuoren huipulla koikkumista. Tuntui, että minä hetkenä hyvänsä saattaa kosahtaa. Toisaalta se loi kyllä omanlaisensa fiiliksen, koskaan ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu ja minne se Moo sinkoaa! ;) Vertin kanssa homma tuntui "luontevalle", sellaiselle mitä agi on aina Elmon kanssa ollut. Toivottavasti saisin Vertin pidettyäkin tuollain "käsissä", eikä se lähtisi sille sorsailu-uralle tuon enempää mitä on jo ehtinyt tehdä... ;)

Elmo meni todella sujuvasti ja lujaa, ekan radan aika oli -5,18 ja nolla! Toiselta vitonen keppien aloituksesta, avo kulmaan tuli kovalla vauhdilla (Elmolle uudella vauhdilla!), eikä ilmeisesti osannut kroppaansa vielä tuossa vauhdissa hallita ja kakkosväliin kosahti.. ja korjauksesta huolimatta -2,20. Hyvin Elmolle. Oikeesti Elmon meno oli aivan ennenkokematonta, niin sujuvaa etenemistä alusta loppuun, eikä "hyytymistä" näkynyt. Harmittavasti ei sitä tuplaa tullut, mutta jos meno jatkuu tuollaisena, se tulee kun ei tartte aikoja jännittää. Puomin vetää kyllä niin riskillä, että sitä pitää funtsia palattaisko takaisin on-off:iin vai mennäänkö vaan juoksulla eli riskillä...

Qurukin tokoili hallin pihalla ja pätevä se on, vaiks ite sanonkin! ;) Tehtiin toista kertaa liikkeestä seisomista ja se rupee jo tarjoomaan sitä. Sivujakin tehtiin ja seuruuta muutamalla askeleella. Ihana keskittyminen häiriöstä huolimatta. Lelut oli paljon kivempia kuin namit.. Pitäs vaan muistaa lelulla aina palkata, kun niin tykkää. Illalla hieroin/venyttelin vielä Elmon, Vertin ja Qurun (Saku-pappa oli aivan poikki ja veti kohdinhoitohuoneen lattialämmöllä sikeitä) ja annoin Elmolle kylmää kainaloon(hauikseen). Aamulenkillä ei mitään oiretta jäykkyydestä tms. Tiistaina onkin fyssari aika, missä sitten tsekataan Elmon kropan tilanne.

Agia ja hölkkää

Eilen oli Vertin treenit, haasteellinen pätkä, mie en vaan pysynyt perässä, kun upposin siihen hiekkaan. Välistä vedoissa tai takaakierroilla olin tod. myöhässä ja reenin jälkeen tajusin, että olisi helpottanut tilannetta, jos olisin sitä luottoa antanut koiralle ja lähtenyt vaan rohkeesti itse etenemään. Lisäksi tehtiin keppejä ja puomia treenin lisäksi.

Elmo liiti monen viikon jälkeen ja liitikin kirjaimellisesti - ekan puomin kontaktin yli! Muutenkin höpöili, haukkui lähdössä(!), karkasi väärälle hypylle, mutta saatiin pätkä menemään hyvin. Onneksi Jari käskytti ohjaamaan oikeesti, taas miulla oli jotain ihme pyllistelyä ohjaus..Niin Elmo teki lyhyesti, kun taukoa ollut. Joonas oli kiltti ja toi Elmon vasta kasiksi kasvikselle ja lämmitti sen hyvin ja heti miten oman vuoron jälkeen lähdettiin loppujäähkälle, sen jälkeen lisäsin vielä villapaidan alle, kun kävin itse vielä hallissa. Innostuttiinkin Lauran ja Jarin kanssa kuntoilemaan, mm. juoksemaan siinä "suossa", pujottelemaan keppejä, "viestinä" putken ympärijuoksua jne. + venyteltiin! Kerrankin läksin treeneistä hikipäällä, kun yleensä se ehtii jo kuivua ja vilu tulla... Elmo sai vielä kotona hauikseen kylmähoidon ja aamulla oli oikeen vetreessä kunnosa, ei merkkejä eilisestä rasituksesta. Eli Elmokin starttaa launantaina. :)

Eilisestä innostuneena kävin tänään Vertin kanssa pienellä hölkällä, jipii. Onkohan muutes järkeä ottaa Vertti mukaan, kun kohta se menee vielä kovempaa ja vaikka itse nopeutuisin, en pysy perässä! ;) Ei vaan, tekee Vertinkin kunnolle juoksulenkit hyvää. Vitsit miten voi koiran liike olla ihanaa katsottavaa, esim. mäkiä, missä mie puuskutin ja runnoin itteeni ylöspäin väkisin, Vertti menee tyynellä ilmeellä ravaten ja niin kevyesti...Jatkan kyllä sitkeäesti lenkkejä, vaikka leikkaamaton polvi kipuilikin matkan varrella, mutta jos se häviäisi lihaskunnon parantuessa. Tai sitten se on vaan hyväksyttävä tosiasia, että miusta ei ole (lenkkien)juoksijaksi ja pysyttävä siinä vesijuoksussa. Kylmät tulossa ja talvihan on aina ollu se pahin aika.. :( Viime talvenahan vannoin, että agia en kisaa joulu-helmikuu välillä, juurikin pakkasten ja polvien kipuilun vuoksi. No katsotaan missä vaiheessa luovutan, riippuu tietty keleistäkin, miten pakkaset alkaa paukkumaan. Treeneissä ei onneksi tartte olla niin pitkiä aikoja kylmässä, että ne menee, ainakin ennen mennyt. Mutta nyt loppuu ruikutus, mulla on kuitenkin jalat millä pystyy liikkumaan ja olen niistä kiitollinen! Elämään pystyn ilman niitä agikisojakin. :) ja kyllä se kesä tulee taas talven jälkeen.