Elämyksiä ja oivalluksia!

Viime päivityksen jälkeen on taas ollut ohjelmaa jos jonkinlaista ja ihana aurinkokin on meitä piristänyt! :) Jes. Kesä tulee, niin huippua.

Käytiin fyssari Kerkelän Hannelella Elmon ja Veken kanssa ottamassa laaseria jumipaikkoihin, jotka ei omalla hieronnalla ja venyillä aukea. Jesperille on aika varattuna ensi viikolle. Katsotaan tarpeen mukaan milloin muille aikoja vai meneekö omilla hoidoilla Jerryn tuloon eli toukokuun loppuun saakka.

Tehtiin pääsiäisreissu Joensuuhun. Olipa niin hauska reissu ihanien kavereiden Merjan ja Samin & Elmon tyttiksen shelami-Ruun ja Jepen tyttiksen tolleri-Bambin kanssa. Ja mikäs myös hauskaa: ystävät Joensuussa! :) Olipas vanhojen aikojen jengiä kasassa. Tällaisilla reissuilla miulle tärkeintä on sosiaalinen puoli ja kisojen tulokset siinä sivussa jos tulee. Vekelle ei niitä tullut, vaan 6 vauhdikasta hyllyä. :D Perjantainakin yksi ja sama putki vei joka radalla ja mm. yhdellä radalla vain nenä kävi siellä ja muuten ok. Vertistä oli myös huisin hauskaa nähdä Joensuun tuttuja. Kyllä se vaan muisti. :) Elmolle taattua Elmoa eli 4 puhdasta, 2 miinuksella ja 2 pikkasen plussalle. 

SePo:t eli SeuraPojat Quru ja Jesper olivat hyvin reippaita. Pärnävaaran maastoissa oli lystikästä ja Joensuun keskustassakin kivaa. Susirajalla keskustasta löytyi susikin. ;)

 

Seuraavat kuvat Sami Lampi Joensuun reissulta

SePo-Qurun iloa!

SePo-Jesper vauhdissa

Tuleeko ne kamut?

SeMu eli SeuraMuori-Bambi ylpeenä

Pariskunnan keppileikit

Elmolle sata nollaa täyteen! Tällä hetkellä kilpakirjaan kirjattu 104 (pakko mainita että noiden lisäksi reilu 40 puhdasta, mutta aika ei ole ihan riittänyt) ja mennään tokavikalla aukeamalla kirjassa! On se vaan niin huikee patu. Se on niin terapiakoira miulle. Tosin itseäni kiukutti, kun en Joensuussa meinannut jaksaa, mutta radanreunakannustusten (kiitos!) ansiosta tsemppasin ja taisteltiin vika ratakin maaliin niin täpöllä kuin jaksoi, siis minä. Patu jaksoi, kuten normistikin. Tästä päästäänkin terveysjuttuihin. Terveysasiat ovat edenneet. Sellainen on emäntä kuin koiransa vai kuinka se meneekään eli tyroksiinia minulle myös. Qurun lääkitys on nyt balanssissa verikokeiden mukaan ja kyllä olokin on sen mukainen! jes. :)

Kisat Jattilassa viime lauantaina. Elmolle ekalta miinusnolla ja se oli vissiin 20. puhdas peräkkäin, mutta sitten yllätys. 5 kielto, kun ei tullut takaakierrossa (twisti) yli, vaan oli oikomassa putkeen jo. Ekallakin kiukkusi eli haukahti takaakierrossa.. patu tahtoo painaa suoraa!! ;) Vertille ekalta henkinen nolla eli 5 kosketuksesta. Voinen rehellisesti sanoa silloin kun se koskee ja sitä usein tapahtuu kun ottaa mm. kädestä kiinni! :D (eikä niistä ole 5 annettu, vaikka olis saanu), mutta tällä kerralla se ei kyllä koskenut, vaan taisi tuomari hämääntyä kommentistani "oho, nyt oon myöhässä.."  Mutta onneksi tämä ei ole niin vakavaa ja meille se oli nolla! ;) Toiselta hyl ja vikan jätin väliin. En jaksanu.

Laatuaikaa on yritetty tarjota jokaiselle. Elmo on päässyt kaupunkikävelylle, hurautettiin bussilla kaupungille syömään jäätelöä ja seurustelemaan ikääntyneiden kanssa kävelykadulle. Kuulemani mukaan "on siinä todella, todella viisas koira". :) Niin on. heh.

Bussissa kotia kohti

Quru on päässyt metsäilemään yksin! Se niin nauttii kun ei eräs J roiku niskassa, tarjoamassa keppiä vetoleikkiin jne. Saa haistella hajuja ja tarjota kivien päälle menoa makusten toivossa. ;)

Saako jo niitä makusia?

Juoksulenkkejä aloiteltu, Jepekin heitti ekan lenkkinsä ja hyvin meni, ja Veke & Elmo kävivät hölkällä myös. Agiakin on reenattu ja Jepe on aikas mainio. Tosin yksi asia meinasi nousta haasteeksi, mutta nyt siihenkin on avain. Muutama viikko sitten pohdin yhden illan, ajoin seuravana päivänä hallille ja keksin sen. Haasteeksi siis nousi haukkuminen. Komennus! Homma on niin lystikästä nykyään, että virekkin sen mukainen. Elikkäs jos Jepe lähtee ekan hypyn haukkumatta, niin keskittyminen ja fokus on esteissä, eikä minussa (= taskussa, kädessä oleva lelu!). Jos taas haukkuu lähtökutsusta, niin haukku jatkuu ja fokus ei ole oikeassa suunnassa, pää nousee luonnollisesti haukun myötä jne. Muutama viikko reeniä takana ja Jesper on tajunnut mistä annan palautetta tai oikeastaan tajusi jo ekalla kerralla (on sen verta aivojaan käyttävä toveri). Sitä pohdinkin erityisesti, että miten saan kerrottua mikä on väärin J:n toiminnassa, eikä yhdistä sitä itse esteisiin. Hyvin on toiminut se, että kerron selvästi äänellä ettei ko. toiminta ole ok ja homma keskeytyy ja heti uudelleen ja lelu tulee kun onnistuu lähtemään hiljaa kutsusta. Vitsit miten särmästi nyt tekee, kun turha mamman komennus jäänyt pois. Toki tehtävää on vielä ja vireen nostoa jne. esim. häiriökoirat viereen haukkumaan. Nyt pystyy jo kesken leluleikin ryntäämään putkeen ilman haukun tuloa. Toki käppejä käy, mutta vastahan tämä "uusi elämä" aloitettiin. Hassun kavalasti "ongelma" hiipi esiin ja voimistui. Oikeastaan talvella olleiden taukojen jälkeen on haukku tullut kuvioihin ja olen niin tyytyväinen, että tajusin (ja uskalsin) siihen nyt puuttua. Kevään/kesän tavoite on ko. asian haltuun saaminen. Kiirettä emme pidä kisakentille, mutta jos homma alkaa sujua ja se keinu jaksetaan opetella, niin mikä ettei kisauran korkkaustakin voida harkita. Aika näyttää. :)

Vappukin takana ja todella rauhallisesti. Aattona Jepen reenit, sauna ja koirien hieronnat ja nukkumaan. En muista milloin olisi ollut näin bliisu vappu, mutta ei se haittaa. Olipahan eilen hyvä tehdä spurttitreeniä aamupäivästä -  päätä ei jomottanut. ;)

Jesper toivotta kaikille hyvää ja rentouttavaa viikonloppua! Aivot narikkaan ja hönöilme naamaan! :D