"Eilen oltiin Mikkelissä, huomenna en tiedä missä... "

Paljon, paljon on ehtinyt viime kirjailujen jälkeen tapahtua. Citikan mittariin kilometrejä lähes 2500 ja mahottoman paljon ihania kokemuksia, maisemia, elämyksiä, tuttavuuksia jne. :) Varoitan kiireisiä: Tästä tarinasta tulossa siis pitkä, kera kuvien. Mennäänpä aikajärjestyksessä.

Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina käytiin Huldiksen luona painimassa. Mukavaa oli jälleen. Selätykset menivät aikas 50-50. Tiistaina olikin seuran möllit, joissa viimeisteltiin Elmo ennen SM:a. Elmo oli ihan vallattomalla päällä, sain oikeesti käskyttää ja kovasti. Meinas mennä ihan omiaan...lupaavaa! Quru oli Joan reenikentällä ekaa kertaa katsastelemassa menoa. Löytyipä paikalta painikaveri Huldakin, jonka kanssa illan päätteeksi sai ottaa jälleen pienet painit.

No keskiviikko pakattiinkin ja torstaina kun lomani (neljä viikkoa! jihaa!) alkoi , sullottiin citikka täyteen tavaraa ja keula kohti Mikkeliä. Matkalla pyörähdettiin Minna-kasvattajan luona. Olipas taas mukava nähdä Minnaa & Verneriä! Ja tuttuun tapaan Penttiset oli nälkäsiä tullessaan, mutta jatkoivat matkaa mahat täynnä! Kiits! :)

Perjantaina "mummo" jäi lastenvahdiksi eli Vertti ja Quru jäivät Sakun kaveriksi Mikkeliin, mikä osoittautuikin kaikinpuolin todella järkeväksi ratkaisuksi. Meinaan rokottamattomat pennut ihan aikuisten oikeesti ajettiin alueelta pois, vaikkapa kuumaan autoon tms... ja muutenkin oli niiiin helppoa kaikkine tavaroineen majoittua jne. kun oli vain Elmo mukana. Sehän ei tunnetusti paljon hötkyile. Ainoota mikä oli probleemos koko viikonloppuna Elmolle, hotskun portaat. Elmohan opetteli Kaisliksella asuessaan kiipeämään portaat takaperin, juu-u (kulki siis ennen kolmanteen kerrokseen portaat ihan normisti, mutta mitä lie mietti, kun rupes pakilla menemään..) niin olis ollu hiukan hidasta ja tientukona oloa, jos olis odoteltu Elmon kapuamista..onneksi oli hissi! ;D

Perjantaille olin ilmoittaunut Elmon vain agiradalle tuntumaa ottamaan. Perille saavuttiin hyvissä ajoin, about kahen aikaan, käytiin kisapaikalla jonottamassa telttapaikka ja sit hotskulle huilimaan. Elmo vetäytyi täyslevolle sängyn alle. Aloitin kisakamojen pukemisen ja pakkaamisen eikä kisamiestä näkynyt..piti hiukan vihjailla hyppy, hyppy, kepit, kepit, eikä vieläkään näkyny kisaajaa. No Joonas liittyi yllytykseen mukaan ja kiipee, kiipee, putkeen läpi, läpi jutut sai Elmon kömpimään sängyn alta venytellen ja siinä se seisoi niin rauhallisesti. Missä se kaikki lahkeessa roikkuminen ja häslääminen?? ;D no Mikkelissäpä tietenkin... Siellä mm. viikonlopun aikana Vertti oli löytynyt keittiönpöydältä, Quru varastanut lattiankuivauspyyhkeen, ja kovalla rallilla karkuun, pesusienen keittiönkaapista --> karkuun jne. Ovat kuulemma tervetulleita uudelleenkin! myö jo ajateltiin, että äiskä on saanu Quru annoksen täyteen, mutta ei ja hyvä näin... :) Ensi viikolla mennäänkin kisaamaan Mikkeliin eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita taas Sakunkin elämään luvassa.

Perjantain radalla tyrkkäsin Elmon keppien väärälle puolelle eli kepeiltä vitonen ja yliaikaa.. Lauantaina joukkueessa oltiin mein joukkueen tokana. Eka koira oli hyllyttänyt , joten pakko tuloksen edessä. Rata ei ollut kovin vaikea, heti tiesin miten Elmoa vien. Virheetön ja pari sekkaa yliaikaa. Olin todella tyytyväinen! No kolmannelle koiralle myös hyl ja vika teki nollan, mutta saldomme kokonaisuudessaan hyl.

Sunnuntaina oli aikas vaikee rata mentävänä. Eihän se nenästä vietävälle koiralle pitänyt olla vaikee, mutta kun Elmo ei tykkää takaakiertojen takaakerroista, ja ylipäätän hyppypyöritykset ei ole Elmon juttu. Sarjalla Elmo oli jo mukana takaakierrossa, mutta vilkas miua ja samalla ampas putkelle päin ja vielä sanoin Elmo ei tms. katto miua ja meni putkeen, yleensähän Elmo kääntyy tuollaisissa vielä takasin, mutta nyt ei. Jatkettiin siitä loppuun saakka puhtaasti ja hyvällä innolla. Jänskä juttu, että miua ei harmittanu yhtään radan jälkeen eikä senkään kautta että totuus oli, että kaikki tuloksen tehneet (joita loppujen lopuksi oli 33/158) pääsevät finaaliin. Lähdettiin 8viimeisenä, joten tilanteen tiesi jo startatessa..

Tuosta vain sisuunnuimme ja nyt on saatava lisää intoa hyppypyörityksiin ja takaakieroihin, muutama ajatus jo takataskussa onkin....ensi vuonna mennään noihin karkeloihin, jos vain nollat kasaan saadaan tiukentuneista ajoista johtuen. On se tunnelma jotain niin! Ja katsomoon ainakin, jos ei kisaamaan. Hyvä etten itku silmässä joitakin ratoja kattonut. Se on jotain se kun koirakko tekee agia niin parina, yhdessä nauttien! Tekis mieli lähtä karsintojakin katsomaan., mutta no money, no funny. Huippujen menoa katsoessa saa treeni-intoa ja ideoita ohjaukseen. Ehkä me Vertin tai Qurun kanssa joskus ollaan yhtä hyviä ja taitavia tai ainakin Elmon kanssa säilytämme sen ilon mikä sillä tekemisessä on. :)

Elmo joukkueradalla puomilla:

Joukkueradalla hypyillä tukka hulmuten:


Kuvat: Eeva Nygren

Maanantai huilittiin Mikkelissä, pestiin pyykkiä jne. ja taas pakattiin kamat kasaan. Tiistaina ajeltiin Jyväskylän (Pandan tehtailla, nami!) kautta Mänttään isovanhempieni haudalle, muutenkin pyörähdeltiin tuttuja maisemia katselemassa, lapsena tuli kesäisin mummolassa oltua, joten Mäntän kadut tulivat tutuiksi. Tuntui, että kadut olivat kutistuneet sitten viime käynnin...

Quru evästauolla Mäntässä, hieno mies käyttää haarukkaa:


Mäntästä jatkettiin matkaa Tampereelle. Oltiin kesähotelli Härmälässä yötä (samassa oltiin SM:ssä 2007 ja agirodun aikaan -08 mökissä), oli muutes vika kerta kun sinne mennään, (ainakaan kesähotellin puolelle), sillä koko kevään sisäilmaongelmista kärsineellä ei kovin hyvä ollut olla, meinaan Jonttukin oli aamulla ihan tukossa... :(

Elmoa ei muu kuin väsy vaivannut:


V:n ja Q:n hammasmiekkailukin onnistui hyvin:


Tampereella käytiin tiistaina keskustassa useampi tunti pyörimässä. Quru meni todella reippaasti, mikäs siinä veikkojen perässä tallustellessa tai sylistä maisemia katsellessa. Illalla olikin sitten vuorossa Tampereen etapin kohokohta. Qurun Gabby-mamman (ja Jennyn & Lilin) treffaaminen. On kyllä äiteessä ja pojassa niin samaa ilmettä.

Meilläkin päin tutuksi tullut ilme.

Kimppakuviakin yritimme, mutta tulokset on tässä:

Jengi vauhdissa:




Vertti taisi olla myös treffeistä innoissaan, poika ressu joutui katselemaan menoa välillä hihnasta - astuminen oli vain mielessä..taisi löytää mieleisensä morsiamen! ;D



Keskiviikkoona käytiin Hervannan eläinlekureilla rokotuksilla. Pallukoita ei lääkäri löytänyt, mutta mie kokeilin niin kyllä ne molemmat siellä olivat..liekö tilanteesta johtuen hilautuneet karkuun? Painoa oli 3,8 kg, sama mikä oltiin saatu kotivaalla viikkoa aiemmin eli pientä heittoa mein puntarissa.

No siitä matka jatkui sitten Porin kautta Vaasaan. Tosin matkalla käytiin extempore Merikarvialla. Satamaa etsiessä päädyimme Finnforestin (?) tehdasalueelle. Kääntyminen takaisin onnistui ainoastaan porttien sisällä, no eiku nopea uukkari ja ulos porteista. Matkalla joku työntekijä morjesteli töihin tullessaan, ajatteli meillä ilmeisesti vuoron loppuneen! :D jep, turistit hiukan väärässä paikassa...satamaan löysimme ja maisemia ja merta tuoksuttelimme ja jätskitkin siellä nautiskeltiin.

Vaasassa yövyimme BestWesternissä (Kiitos Pian vinkin!), mikä oli loistava majapaikka verrattuna edelliseen yöhön. Ja hotskun aamiainen, nami! Vantaalla sanoin, että muuten täydellinen aamiainen, mutta kala uupuu. Täällä oli, peräti kolmenlaista! Keskiviikkona käytiin illalla koko porukan voimin katsastelemassa Vaasaa. Meitä viehätti kovin kaikki kauniit vanhat rakennukset, niitä kun ei täällä idässä ole historiasta johtuen.

Torstaina aamiaisen jälkeen keula kohti Hailuotoa. Matkalle tehtiin pissipysähdyksiä sopivin väliajoin, mm. Kalajoella. Sopivasti viiden lauttaan ehdimme ja mahduimme. Majapaikkana meillä oli aitasta (neljän huoneen aitta) huone, missä oli neljälle pedit + koirille oma sohva! :) Tilava ja tosi mukava, just sellainen tunnelmallinen juhannuspaikka! Tosin seinät oli todella, todella ohuet, mm. Qurua ihmetytti naapurihuoneesta kuulunut kuorsaus, samoin naapurihuoneen koirien veden juominen sai Vertin hämilleen. Katseli ympäri huonetta kuka täällä juo? katto parvisänkyihin ja omaa vesikuppia hyvin hämillään ja pikkuQ perässä! ;D Elmo ei itteensä jaksanu asialla vaivata..hih.



Maisemat olivat todella hienot. Kuva juhannusaattoiltana.


Ja pojat "ui" eli kahlasivat meressä ja pehmyt rantahiekka vain pölisi hipparalleissa. Voi kun meilläkin päin olisi tuollaista... Kelit oli koko reissun aivan mahtavat. Lauantaina Hailuodossa ainoastaan ihan hetken tihkutteli vettä, mutta muuten vain aurinkoa, aurinkoa...ja niin tyyni meri torstaina ja perjantaina. Vasta lauantaina alkoi tuulemaan ja sunnuntaina olikin jo viileempi tuulen vuoksi, mutta se taas vähensi itikoita..





Ja mie niin ihastuin tuulivoimaloihin, jotenkin niin jylhiä/komeita, ei miusta lainkaan maisemaa pilaavia... ehkä olen hiukan omituinen mieltymyksineni.



Agiakin siis kisattiin, molemmilla neljä rataa. Vertille 4 hyl ja Elmolle 1 hyl, 1 X 5 (+ya), 1 X 0 ja 1 X 0 +ya pari sekkaa. Vertin tulokset ei kerro kaikkea. Ollaan pysytty tavoitteessa eli intoa ollaan saatu, nyt vaan mamman pitäis suunnata jätskin syönnistä lenkkipoluolle, jotta perässä pysyisi. Niin omia mokiani ja toki Vertin kokemattomuutta ja osaamattomuutta. Ei voi vielä osata, kun ei olla opeteltukaan. Ja nyt on oikeesti reenimotivaatiota. Toivottavasti Verttiäkin kiinnostaisi samalla draivilla reenit kuin kisat, Joonas epäilikin, että ehkä se on seuraava askel, että reeneissäkin on sama "räkäposkellameno".. Elmo meni parasta itteensä lauantaina että sunnnuntaina, perjantaina mie löysäilin enkä ohjannu. Sunnuntaina Elmo oli yliaikasella neljäs, hävis Männistön Päivin Leilalle vain about 6 sekkaa (ja se on Elmon kohdalla vain ihan oikeesti!). Vielä kun painoa saadaan alas (meiltä molemmilta) ja intoa pyörityksiin, niin ajat on alitettavissa, ja sehän tuollakin toisella tehtiin, peräti -0.07! ja sehän riittää! ;)

Ensi vuonna tää lähtee niin varmasti uudelleen, jos vaan ko. geimit järjestetään! Ja toivon ,että hyviä tyyppejä lähtee isosti meidänkin seudulta "etelää" ;) edustamaan, mm. köydenvetoon.

Vaikka reissussa mukavaa onkin, kyllä se koti on aina koti. Isot hyytyi heti, pikkuQ leikki aivan innoissaan, omat lelut ja luut! (vaikka oli niitä kyllä mukanakin) ja oma piha! On taas rallia menty. Koipia on tullu niin lisää, että Vertin perässä pysyy jo hyvän tovin.

Maanantaina naapurin Ruska kävi pikavisiitillä kylässä. Vertti tahtois jakaa ilmeisesti rakkauttaan nyt laajemminkin...



Ainiin, Quru ei tykkää miun laulamisesta lainkaan. Sen tiedän ,etten laulaa osaa, mutta niiiin karmeeta kuulemma, että pitää omalla laululla peittää! Quru siis ulvoo. Ensin teki sitä pentupentupentu-lirkutuksesta, mutta mie erehdyin "laulamaan" ja tuloksena:



Jospa tässä tällä erää. hienoo, jos joku jakso koko romaanin lukea, vaikka useammassakin erässä. :) Jospa seuraavan kerran ois jotakin treeniasiaa..