Menneet ja tulevat - Onnea vuodelle 2013!

Vuosi vuodelta miusta tuntuuu, että koiraharrastusrintamalla touhuaminen on vaan rennompaa ja rennompaa ja reenaamisen määrään nähden myös tuloksellisesti tyydyttyvämpää (minulle). Tämä(kin) vuosi on tuonut mukanaan ihania ystäviä, reissuja, muistoja jne. Kiitos kamut! :) Toivon ensi vuonna homman jatkuvan samanlaisena eli ilon kautta, vaikka asetankin pojille tuloksellisia tavoitteita. Tulokset tulevat siinä sivussa, jos ovat tullakseen. :) Hassua, että entisestä (todellakin entisestä! ;D) kilpaurheilijasta on tullut tällainen rentoilija... Toivon, että jatkossakin osaan nauttia hetkestä, niistä pienistä arjen iloista.

Kokonaisuutena vuosi on ollut hyvä, vaikka vuotta varjostikin epätietoisuus Qurun tilanteesta, mutta siihenkin löytyi syy ja helpotus tuli, vaikkakin mielelläänhän sitä ilman oltaisiin eletty. Emme jää sitä kuitenkaan murehtimaan, vaan eteenpäin. Pahempaakin olisi voinut sattua kohdallemme. muutenkin jotenkin reenaamisen kannalta ollut "repaleinen" kesä ja syksy sekä alkutalvi, (kesällä Vertin nielutulehdus, syksyllä osteopaattihoidot ym.) Mutta siitäkään en ole ahdistunut, vaan nauttinut muusta tekemisestä koirien kanssa senkin edestä. Tehtiin jopa hotellireissu ilman minkäänlaisia kisoja! Wou! ;)

Lauman kasvaminen on ollut yksi suuri ilon aihe kuluneena vuonna, Kiitos Eralle Jesperistä ja luottamuksesta! :) Näin se elämä vie ja sen on aina välillä annettava viedäkin, myös näissä iloisissa ja ihanissa asioissa. Huonoihinkaan juttuihin emme voi aina valmistautua ja varautua, miksi sitten jättää jotakin arvokasta kokematta ja tekemättä, kun siihen tulee mahdollisuus!? Vuosi sitten en olisi arvannut millainen tilanne meillä on nyt. Olen tällä hetkellä hyvin onnellinen! :) Ihme, että uskallan sen kirjoittaa, sillä heti pelkään mikä paha kulman takana odottaa...kai sitä vaan pelkää milloin jotakin ihanaa otetaan pois...

Paukkujen paukkuessa (välikommenttina: ihanaa kun Jepekään ei paukuista välitä! jes! Koko jengi vetää sikeetä unta...) aika laittaa vuosi pakettiin. Mennäänpä ikäjärkässä tuttuun tapaan nämä vuoden 2012 toteutumat (ja -tomat).

SM:t 2012, Tikkakoski, kuva Sirpa Saari

Elmolle vuodelle 2012 asetetut tavoitteet:
- Pitää agility rentona harrastuksena --> toteutui
- Käydä kotiSM:ssä, voishan sitä tavoitella finaaliin pääsyä --> SM:ssä oltiin, muttei finaalissa
- kerätä seuraaviin SM:n nollia kesän jälkeen --> Jep, tehty on ja itse asiassa karsintanollatkin hankittuina
- AVA syksyllä, jos hyvä tuuri käy --> No sekin toteutui! :)
- Jatkaa tokon puuhastelua - jos hyvälle tuntuu voisi käydä kokeessakin --> puuhasteltu hiukan
- Näyttelykehässä käyminen (vetenaariluokkaan kevään jälkeen!) --> veteraanikehät korkattu ERI2:lla
- Jatkaa aktiivista jumppaamista, venyttelyä, uimista --> Jumpattu, venytelty ja vesijuostukin
- Käydä säännöllisesti fyssarilla piip-piipistä nauttimassa --> Jep! :) ja lisäksi osteopaatilla käyty 
- Jatkaa temppujen hömpöttelyä --> Tehty!
- Pysyä juuri niin omalaatuisena otuksena kuin nytkin --> on pysyny ja nuortunut ja hupsistunut vain lisää!

Tilastot: 
Startteja 35 kpl (vuosi 2011 56 kpl) 
Nollat: 15 kpl = 43 % (2011: 30 %) 
Yliaikaiset nollat: 3 kpl = 8,5 % (2011: 18 %) 
Hylkyjä: 11 kpl =  31 % (2011: 36 %) 
Muita, jotka kaikki 5-tuloksia (+ yliaikaa korjailuista):  6 kpl = 17 % (2011: 16 %)

Kokonaisuudessaan tarkasteltuna Elmolla on ollut paljon vähemmän startteja aiempiin vuosiin verrattuna, mutta saldona AVAutuminen, piirinmestaruuspronssi, shelttimestaruuspronssi, SM- ja MM-karsintanollat kasassa. Ehkä voisi jotenkin ynnätä, että vauhti on kasvanut, sillä yliaikaiset ovat muuttuneet aliaikaisiksi - mikä on hassua huomioiden Elmon ikä.. ;) Panostetaan jatkossakin laatuun, ei määrään.. :D Vetskukehien kokkauskin meni paremmin kuin hyvin, yli odotusten (joita ei ollut! :D)..

Vertin ensimmäinen SM-edustus, JoA:n joukkueessa 2012 Tikkakoskella, kuva:Teija Sonni

Vertille vuodelle 2012 asetetut suunnitelmat:
- Agilityssa ohjauskuvioiden opettelun jatkaminen ja jo osattavien asioiden vahvistaminen --> Yritetty on!
- Agilityssa yhteistyön löytyminen myös kisakentillä, ehkäpä tulostakin vois toivoa, jopa nollia --> Juu, yhteistyö ei ole enää niiin hukassa ja nolliakin on tullut..
- Tokossa lähdetään tavoittelemaan AVO1:stä ja sitä kautta TK2:sta ja reenaillaan jo muitakin liikkeitä  --> tokointo hukassa ja vain yhdessä kokeessa, eikä tullut AVO1:stä...
- Jatkaa aktiivista jumppaamista, venyttelyä, uimista --> Tehty!
- Käydä säännöllisesti fyssarilla tsekkauksessa  --> Jep ja osteopaatillakin käyty!
- Jatkaa aivojen käyttöä eli temppukoulua --> Aivojakäytetty on!
- Pysyä juuri niin itsenäisenä oman tien kulkijana kuin nytkin -->Pientä rauhoittumista ollut ilmassa... mutta pääosin yhä Camell Boots Man! ;)


Tilastot:
Startteja 40 kpl (2011: 37)
Nollia: 4 kpl = 10 % (2011:  ~5 %)
Hylkyjä: 25 kpl = 62,5 % (2011: 78 %) 
Muita tuloksia 11 kpl (5 x 5, 2 x 10, 4 x 15) = 27,5 % (2011: 16 %)

Kokonaisuudessaan yhteistä tahtia ollaan löydetty tai ainakin se tuntuu sille, ettei homma lähde lapasesta, joka kerta.  Vertillä alkaa olla ymmärrys, että agility on yhdessä menemistä ja minullakin on siellä rooli!  Syksyllä asetin välitavoiteen eli tuplata SM-nollat ensi kesään. (2012 kisoihin saatiin 1! :D) Eli syksylle 1 ja keväälle 1. No nythän niitä on jo 4! Isoin haaste on ollut (ja mistä niitä 5 tullut useampikin) kepit, mutta ne ovat työstössä ja sitä jatketaan. Tokossa motivaatio tänä vuonna on ollut muualla kuin meillä ja yksi pieleen mennyt koe. Kisata pitäis, ei kai ne tulokset muuten tule!? Sillä liikkeet on jo hallussa.

Tampereella 05/2012 kuva: Jukka Pätynen

Qurun vuoden 2012 tavoitteet ja toteutumat:
- jokusessa näyttelyssä käyminen --> Ei käyty ei
- tokossa reenausta ehkä hiukan aktiivisempaan tahtiin kuin edellisenä vuotena --> no ei se tämäkään toteutunut
- tokossa kisauran korkkaus, ehkä --> no ei tämäkään..
- agilityssa ohjauskuvioiden opettelua, radanluvun opettelua ja esteosaamisen vahvistamista (itsenäisyyttä, häiriötä jne.) --> Jep!
- agilityssa kisatavoitteena 3-luokkaan nousu --> Toteutui!
- jatkaa aktiivista jumppaamista, venyttelyä ja uimista --> Toteutui siltä osin kuin saikkuilulta kyettiin.
- käydä säännöllisessä tsekkauksessa fyssarilla --> Jep ja lisäksi osteopaatilla ja paristi lekurissakin juostiin...
- jatkaa temputtelua --> Jepulis!
- pysyä just niin vauhtiveikkona kuin nytkin! -->  Ei ollut koko vuotta vauhtiveikkona, mutta nyt lääkityksen löydyttyä iloinen Quru on palannut! :)

Tilastot:
Startteja 20 kpl (2011: 6)
Nollia: 4 kpl = 20 % (2011: 50 %)
Yliaikainen (0,67) =  5 %
Hylkyjä: 11 kpl = 55 % (2011: 16 %)
Muita tuloksia: 4 kpl = 20 % (2011: 32 %)

Kokonaisuudessaan Qurun vuosi oli repaleinen. Ei mennyt kuin strömssöössä, mutta pääasia että nyt meillä on ilopilleri Suikkanen takaisin!  Terveydentilan epäselvyys varjosti siis meidän tekemistä... Silti Quru nousi kolmosluokkaan ja se osaa vaikka kuinka ja mitä (sellaistakin mitä ei ole opetettu! :D). Toko oli koko vuoden aikaslailla jäissä, toki humputeltiin jotain satunnaisesti, mutta järjestelmällistä reenaamista ei ollut. Uimaankaan ei päässyt kesällä.. :( No ensi vuonna sitten!

Ja sitten Vuodelle 2013 uudet pläänit - yllättäen ikäjärkässä, mutta mennäänpäs nuorimmasta vanhempaan! ;D Sanomattakin selvää, että ennen näitä kisallisia ja reenillisiä tavoitteita toivon koko porukalle terveyttä!

Jesperi

Jepserillä tällä hetkellä vajaa 5 kk ikää. Perusjutuissa mennään ja kiirettä ei pidetäkkään, mutta haaveena olisi, jos tokossa ALO:n hommat saataisiin hyvälle mallille ja samalla jo AVO:n alkeita vuoden kuluessa. Agilityssa kevätkesällä aloitellaan hiljalleen juttuja (siivekkeiden välistä juoksua, putkea, pussia jne.) ja terkkatarkkien jälkeen sitten syksyllä "oikeesti" aloitellaan hommat, jos kaikki ok. Sitä ennen siis perushallintaa ja tokohommia. Näytelmiin kyllä (jos korvat ok), voitais vaikka aloittaa erkkarin pentuluokasta? Lisäksi paljon aivojen käyttöä = temppuja naksulla ja ilman! Toki verijälkeä ja kaikkea muutakin mitä isot pojat edellä, niin Jesper perässä! :D Nautitaan elämästä ja luodaan suhdetta! :)

Quru
Nyt kun lääkitys on balanssissa voidaan jatkaa hommia aktiivisesti ja jättää kulunut vuosi vaikka sellaiseksi "henkisen kasvun" vuodeksi! heh. Toisin niin ei taida käyneen, sillä lääkityksen myötä meille on palannut sellainen Quru 1,5-vee! ;) Agilityssa pääpaino onkin vauhdin palauttamisessa sellaiseksi mitä se oli ennen tätä terveyshässäkkää. Mutta kyllähän me niitä SM-nolliakin tahdotaan ja uskon, että jos lääkitys ei ole vienyt kiltteyttä ja kuuliaisuutta pois, niin niitä tulee. Määristä en aseta tavoitetta, tulee sen mitä on tullakseen. Tokossa voitais ryhdistäytyä tai sitten panostetaan vaan agiin. Muuten jatketaan jumppaamista, temppuilua jne. Nautitaan herra Suikkasen toilailuista ja toilaillaan yhdessä! :) niin ja näytelmistä käydään se H (tai enempikin käy) hakemassa (kun  EH:ta saadessa ei ikää ollut yli 15 kk), jotta seuraavana talvena kulkusille voidaan hyvästit heittää...

Kuitenkin tärkein juttu on Qurun voinnin pysyminen hyvänä. Kävimme ennen joulua kontrollissa ja arvot olivat parantuneet hienolle tasolle ja kontrolli vasta 4 kk päästä. Jee!

Vertti

Toivon yhteistyön syvenevän agilityssa ja voishan sitä asettaa tavoitteeksi nollaprosentin parantamisen. Lisäksi vaikka SERT:n. Eikä se hassumalta tuntuis päästä Kirkkonummelle medikoirankin kanssa yksilöihin, mutta ne ovat kuitenkin vielä kaukana (se tupla!). Ennen kaikkea se asenne säilytetään, että en välitä vaikka kurvit valuu ja venyy, kunhan mennään yhteistä rataa! ;) Vielä ei ole "nipotuksen" aika... Oikeesti Vertin kanssa radalla on niin huippua, kun se mennessään yrittää pakarasta tai pohkeesta napata, jos edessä olen. Ärisee, turisee ja ähisee kepeillä tai muualla, mutta tekee kontaktit niin särmänä! Vielä kun ne kepit selätetetään, niin jee... Tavoite minulla on myös luottaminen ihanaiseeen vauhti-Vertti-Virtaseen!

Joan kisoissa 6.6.2010, kuva Eeva Nygren

Tokossa on haastavaa asettaa tavoitetta, mutta jos innostus kovasti iskee, niin laitetaan se TK2. Muuten jatketaan samanlaista menoa, temppuja ja kaikkea mitä päähän pälkähtää. Esim. verijälki haaveena ihan oikeessa osaavassa opissa ja eiköhän se keväällä/kesällä toteutetakkin. Itse kokeiltu, mutta alan miehen opeilla vois homma edetetä pidemmällekkin....

Vertti 14 kk tokohommissa. Kuva Heidi Utriainen

Elmo

Tavoiteeksi vois agilityssa asettaa SM:ssä finaaliin pääsyn ja vaikka hyppysertin, vaikka ehkä mahdotonta onkin, kun ne eivät ole mein juttuja ne hypärit (kontaktit on se agilityn suola!). Karsintoihin mennään ja kisataan muuten se mikä hyvältä tuntuu. Reenaamisessa panostetaan vahvuuksien vahvistamiseen ja pikkupuutteiden hiomiseen. Ihmeitä ei tässä iässä enää tehdä. Ylläpidetään se mitä meillä on! Oikeesti me nautitaan Elmon kanssa yhdessä tekemisestä! Parhautta antaa Elmon "varastaa" lähdössä,  yrittää itse juosta sen mitä kintuista pääsee ja näyttää Elmolle lyhimmät tiet ja reitit lähdöstä maaliin ja tulla sinne aina voittajina, hengästyneenä kannustamisesta ja juoksemisesta ja nähdä se pikkuElmon naurava nakkisuu ja niiin onnellinen ilme! :) Näitä hetkiä toivon, jos jotakin toivetta esittää saan ensi vuodelle. :) Muille lajeille ei tavoitteita, Elmo häärää kaikessa mukana, jopa siellä verijäljellä. Innolla kaikessa se on mukana ja toivottavasti niin jatkossakin! Temppuja sählätään ja voitashan siellä vetskukehissä toisenkin kerran käydä.

SM:t 2010 Vantaa, kuva Eeva Nygren

kuva: Mikko Marttinen

Ilon kautta seuraavaa vuotta kohti! Onnea, iloa ja menestystä kaikille vuoteen 2013! :)

Vuosi sitten...

... oli aika tehdä se raskas, mutta oikea päätös ja sanoa rakkaalle Saku-papparaiselle heipat. :( Eilen yöllä kamujen lähdettyä innostuin katselemaan valokuvia ja ehkä hieman liikutuinkin...

Vain yksi voi olla ensimmäinen!

Tästä shelamista se kaikki on lähtenyt! < 3 ja vuosi oli 1997...

Sitten tuli toinen, Elmo, noh oikeasti ensimmäinen shelami "omaan" kotiin ja samalla myös ensimmäinen yhteinen J:n kanssa. Kaksikko ne olivat joka tapauksessa: Saku ja Elmo (vaikka eihän Saku meillä asunutkaan...mutta paljon olivat yhdessä).

Saku ei koskaan oikein tykännyt kuvattavana olemisesta ja vielä jonkun pennun kanssa..huoh.

 Kohta niitä olikin kolme.

Morris, Elmo ja Saku Häkärinteillä syksyllä 2006

 Vuodesta 2008 lähtien niitä olikin neljän jengi, kun samaan osoitteeseen satuttiin.

Vertti, Saku, Morris ja Elmo juhannuksena 2009

Vertti, Morris, Elmo ja Saku, Morriksen 4-vee synttärit 31.01.2010

Kunnes jengi kaventui kolmeen Morriksen kuoleman vuoksi. Qurun liittyessä remmiin kesällä 2010 shelameja oli taas neljä.

Saku, Vertti ja Elmo, Quru

Saku, Elmo, Quru ja Vertti, Sakun 13-vee synttärit syksyllä 2010

Vuosi sitten  jengi pieneni kolmeen, kunnes nyt syksyllä Jesper tuli täydentämään nelikon, kuten äitini sanoi kuultuaan Jesperin tulosta "No neljähän niitä kuuluukin olla!"  :)

Mutta eipä kolmikko arvannutkaan millaisen "päältäkatsojan" saivat jenginsä jäseneksi!?! :D

Hyvää Joulua!

Mukavaa joulua!

Toivottaa Penttisten shelamit & M ja J

Jesper tonttutestin yhdessä osiossa...



Testi kokonaisuudessaan läpäisty (sisälsi poseerauksen lisäksi leipomista ja maistamista, paketointia ym.). Jesper saa osallistua illalla pakettien avaukseen..

Shelamitonttujengin uusin jäsen vuosimallia 2012:

Ompelukiintiötä, Jesper 4 kk, reissuja, agia...

Legendaariset sanat: "kyllä tää aika menee vaan nopeesti". Paljon on taas tapahtunut viime päivityksestä..

Toissa viikolla meitä kiusasi ne kovat pakkaset ja silloin ei päästy (taaskaan) agitreeneihin. Muutenkin pysyttelimme enempi sisätiloissa ja tehtiin temppuja, mutta jatkossa emme pakkasten anna lannistaa, sillä nyt myös jengin nuorin sai omat tossut! keltaiset. Toissa viikolla tiistai menikin kokonaan ommellessa, kun innostuin sitten tekemään kaikille uudet (olihan ne vanhat jo monta vuotta kestäneetkin, Qurulla tosin jo reikäiset, mutta oli ne muillakin rähjääntyneet...) Elmo sai viininpunaiset, Vertti mustat ja Quru sähkönsiniset! :)
 
No ei se ompeluinnostunus siihen laantunut. Yöhön asti ompelin Jesperille takkia, kun lainatakit ovat Jääneet pyrstöstä lyhyeksi. Jesper onkin oikein ekopoika, sillä se kulkee kierrätyskamoista tehdyssä rotsissa. Takki on todella lämmin, hiukan uudempi malli toppiksesta, jotka tehtiin jouluna 2010 äidin kanssa muille pojille. Alla teddya (poikien takeista ylijäämää), sisällä fleeceä ja fleecestä tehdyt vanulla täytetyt "tyynyt" (vanukin vanhasta pedistä talteen otettua), päällyskangas Sakun sadetakista, lukko kangaskaupuan loppuunmyynnin hamstaruksesta vuodelta x. Ainut mitä ostin lähikaupasta oli kuminauha. Mahanalusläppä on säädettävä niin, että tuo takki mahtuu Elmollekkin. Tarkoituksella en tehnyt takasia kauheen alas, jotta on helpompi liikkua ja tottua takkien pitoon. Näin taas joka vuotinen ompelukiintiö täytetty, ei vaan kyllä tein jo valmiiksi tarpeita tossuihin, jos joku vaikka kaipaa sellaisia. Ehkä joulun aikaan taas Eva laulamaan.. Seuraavaksi varmaankin pitäisi täyttää myös neulomiskiintiö ja tehdä Jesperille isompi villapaita. Täytyy ottaa miehestä ja takista joku päivä kuva tai sitten koko asusteesa eli tossuineen kaikkineen. :D

Aiemmin hankkimani fleecepusakkakin on nyt sopivaa kokoa eli sen kun laittoi tai villapaidan takin alle, niin johan ei pakkanen purrut pikkumieheen ja tossut jalassa. Ihanan reippaasti liikkuu, ei välitä vaatteista lainkaan. :) Ainut että tossuja availlaan eteisessä, jos hidas lähtö.. ;) 

Itsenäisyyspäivänä ei tehty mitään ihmeellistä, sohvalla linnan juhlien tsekkausta samalla kun pojilla oli viikottainen kynsien ja tukkien hoitopäivä. Jesper täytti silloin 4 kuukautta ja korkeutta ei edelliseen mittaukseen (aikaa 1,5 vikkoa) tullut kuin 0,5 cm eli seinämittauksen mukaan 32,5 cm. Paino oli kaksi viikoa sitten maanantaina 4.6 kg.. viime viikolla vaaka sekoili (liekö patteri loppumassa, kun näytti Jesperille painoksi 5,7! ei ihan pidä paikkaansa. :D) Tältä viikoltakaan ei siis painoa ole tiedossa, eikä kyllä vielä korkeuttakaan! :D

Itsenäisyyspäivästä toivuttua lähdettiin perjantai aamusta Jesperin ekalle hotellireissulle. Suuntana Helsinki, hotelli Seurahuone. Voisiko sanoa että oltiin aikas Helsingin ytimessä. Isot on jo niin tottuneita reissaajia, mutta oli kivaa nähdä Jesperin olevan yhtä reipas matkaaja (näin kyllä oletinkin). Hotellihuoneeseen päästyämme alkoi välittömästi riekkuminen - oli kuin kotonaan. ;) Kaupungilla tehtiin useita kävelyitä eri kokoonpanoilla ja eri aikoina, mm. päivällä (joulushoppaajien ruuhkissa), illalla (pikkujoulukansan seassa). Lauantaina kävin sekä Qurun että Vertin kanssa ihan privaattilenkit ja voi että nekin olivat ruuhkassa kuin kalat vedessä. :) Niiden lenkityksen jälkeen olikin vuorossa Jesperillä reissun jännittävin juttu tai sellaiseksi osoittaui: Ink. :D Treffaattiin Era ja Ink (bc-pentu) ja käytiin käppäilemässä. Inkiä piti alkuun katsella ja puhkutella, mutta kohta se olikin jo kaverikerhoon kuuluva. :)

 
 
Hotellista löytyi toinenkin Elmo - se oli vaan tuiman näköinen verrattuna mein Elmon. :D

 Sunnuntaina käytiin messarissa shoppailemassa. Tyytyväinen tuliaisen omistaja...

Viime viikolla  Quru pääsikin viikkotreeneihin ja sylkkärit, poispäinkäännöt ja vippaukset sujuivat yllättävän hyvin, vaiks niitä ei erityisemmin ole reenattukkaan. Elmon ja Vertin treenien aikana olikin Jatpailut, joissa käytiin koko jengin kanssa. Mie hiukan talkoilemassa ja isot Jontun kanssa lenkkeilemässä ja Jesper katselemassa menoa. Jesper pääsi Pauli-pyrrin kanssa taas lähimetsään temuamaan. Ne on kyllä niin hyvät kaverukset. Suunnitteilla vielä ennen joulua treffata.  Kivaa. :)


Lauantaina oli taas reissua tiedossa Jesperillä ja miulla. Lähdettiin Katin ja Lauran sekä Myyn kyytiin suuntana Inkoo ja Nappulavaaran sukulaislenkki. Oli matka sen arvoinen, ihanaa oli nähdä tuttuja ja uusia tuttuja. Paikalla Jesperin sisaruksista Myyn lisäksi myös Maj-sisko sekä Dippi-veikka. Jesperin lähisuvusta paikalla olivat myös Priima-äiskä ja Hymy-mummo sekä Pentti(Pena)-eno oli myös messissä.  Kyllä soopeli pennut laumautuivat ja selvästi muistivat toisensa. Välillä oli vaan haastetta erottaa missä se oma menee... ;D Ovat aikas samiksia moniltakin osin. :) Kiitos Eralle ja Jarille lenkin ja treffailun järkkäämisestä, tullaan mielellään uudelleenkin, mutta toivotaan sitten hiukan helpompaa ajokeliä.

Eilen oli sitten laatuaikaa Vertille ja Qurulle, sillä Räsäsen Minna tuli meitä koutsaamaan. Voi että oli huippua! Molemmat teki hyvin tai huomioiden tämä reenauksen määrä, erittäin hyvin. Mentiin rata (27 estettä?) kisanomaisesti ja Qurulle yksi korjaamaton kielto takaakierrosta (missä olin huolimaton, koska mietin mihin rata jatkui! :D) ja Vertille yksi rima. Molemmille kelloteltiin eri vaihtoehtoja ja jännä havaita että hirmusia eroja ei saatu aikaan veti sitten esim. saman kohdan pakkovalssilla tai peruskieputuksella tai pakkovalssilla tai takaakiertona (twistillä). Mutta kyllä oli mukavaa ja niin ootan että pääsee taas aktiivisesti reenaamisen makuun. :)

Loput päivästä menikin leipoessa, piparit ja tortut ovat nyt tehtyinä. :) Jesperkin oli kovasti apupoikana ja näytti piparit maistuvan hyvin apparillekkin. Täytyi oikein oma palanen kantaa sivummalle ja siellä natustella.

Tänään saapuvat Asta ja Hilda kyläilemään muutamaksi päiväksi. Piparia Vertillekkin. ;D Illalla vielä koutsaamaan, pidetään pikkujouluRöllit (eli ryhmämöllit) molemmissa ryhmissä. Joudutaan ehkä hiukan myös herkkuja nauttimaan. :) Ai että tykkäään joulusta ja kun ei tartte sellain lahjojen yms. kanssa hössöttää. Ne (vähät) on kyllä jo melkein kaikki hommattuina.

Vuoden vikat kisat ja sukukokousta

Eilen kisattiin kotikisat, joihin extempore ilmosin porukan kisakelpoiset: Elmon ja Vertin, vaikka eihän meiän enää pitäny kisata tämän vuoden puolella. Elmolle saldona 2 hylkyä! Jep. Ei aina mene kuin strömssöössä. A-radalla lähti puomille putken sijaan ja huvittavintahan tässä, että tiedostin sellaisen mahdollisuuden ja sanoin myös ääneen tuon kohdan, että "jos antaa koiran hypätä muurin jälkeisen pitkälle, niin laskeutuu puomin eteen ja ja ja.." ajattelin siis Verttiä lähinnä tuota analysoidessani, mutta sehän olikin Elmo! :D No hylky alla niin vedätin puomilla ja E tuli läpi..olin ottamassa puomia uudelleen/palauttamassa takaisin, mutta Elmohan tiesi mokanneensa ja meni itse jarrupaikalle, tosin hiukan avitin etutassut matolle ja siitä sitten voittajina maaliin! ;) 

 Elmon A-rata

Toisella Elmo ei jostain syystä kulkenut, vaikka lämpätty olikin hyvin (kepo oli taas apuna). Ryysin suotta yhdessä kohdin, enkä tiennyt minne liikettä veisin ja niinhän sitten Elmon saapuessa tilanteeseen en sitä takaakiertoon ohajnnut ja hyl. Lisäksi jätti kepit kesken!?

Elmon B-rata

Vertti sen sijaan yllätti. Ekalta nolla! sijoitus olisko ollu joku 7. mutta siitä tällä hetkellä viis (aika jotain -6 ja rapiat ja etenemä jotain 4,2), pääasia että saadaan yhteistyötä sujumaan. :) Kaatui/liukasteli pari kertaa matkalla.. :( Radan tavoite oli pysyä lähdössä ja siellähän se pylly meinasi nousta, mutta palautui ja kesti hämyt ja tuli luvalla ja näin ollen pääsimme matkaan. Kaupan päälle vielä nolla. Se oli hyvin, enemmän kuin hyvin huomioiden treenimäärä. :) 

Vertin A-rata

No toiselle sitten treenaamaan taas lähdössä pysymistä (vaikka ei tämä ole ollut haaste kuin taukojen jälkeen, kun intoa enempi kuin järkeä).. Se rata jäikin lyhyeen kun karkasi ja tiesi kyllä sen, sillä ei lähtenyt samalla draivilla kuin normisti ja hipsasi vielä miun ja kakkos esteen ohi ja kutsuin syliin. Jatkettiin matkaa suoraan lämppähypyille, jossa tein lähtörutiinit, palkkasin ja uudet rutiinit ja sitten pari estettä ja voittajina loppupalkalle! :D

Vertin B-"rata"

Tänään olikin Jesperillä omaa menoa. Sukukokous! Nappulavaaran Keski-Suomen alajaoston kokoontuminen. Paikalla olivat Jesperin lisäksi Myy-sisko, Priima-äiskä, Hymy-mummo ja Pena-eno. Ensin hiukan ulkosalla, mutta lunta oli aikas paljon ja pieniä tassuja kylmetti, niin siirryttiin halliin. Kamera oli mukana, mutta eihän siitä kuvaamisesta pakkasessa meikäläisen sormilla (jotka ovat aina aivan jäässä) mitään tullut. Pienen videopätkän otin, mutta parhaat temut ikustuivat vain verkkokalvoille, koska laiskana naisena hain kameran myöhään... ;)

Tässä pennet jo hiukan väsähtäneinä, mutta vielä löytyi tahtoa nujuta:

Jesper esitteli taas miehisiä taitojaan.. siskoa oli kivaa astua, astua ja astua...mummoakin kerran kokeili, muttei onnannut ;) ja äiskää silloin kun se oli tekemässä töitä eli seuruuhommissa! :D Kyllä Myyn ja Jepserin sisaruksiksi tunnisti. Sisko ja sen veli, hyvin näkyi Jepsen "urosleima", joka suhteessa hiukan isompi. Eleet, ilmeet, haukku ja murina niin samanlaista. Ihania pitkähäntiä! :) Jesper teki aina välissä muutamia persjuttuja, kuten istumista, katsekontaktia ja sivua. Tykkään kun ei ota häiriöö muista, vaan tekee omia hommia, jos niitä pitää tehdä. :)

Muuten viikko on mennyt arkisesti lenkkeillen jne. Tiistaitreenejä kävin katsomassa ja Vertti oli mukana, pääsi hiukan tokoilemaan. Keskiviikon treeneissä olin myös katselemassa ja mukana Quru, joka pääsi Lauran tyttöjen kanssa lenkkeilemään..sukukoolla! :) Torstaina neiti-Loikkanen kävi nujuamassa herra-Pomppusen kanssa. Kyllä taas hammasmiekkailua ja painia riitti! :) Lapsilla oli lystiä. Iltapäivällä torstaina E ja V käväisivät hallilla hiukan katsomassa esteitä, jottei ihan kylmiltään suunnattu kisoihin. Elmon kohdalla ei näyttänyt olevan hyötyä! heh. :) Noh, ehkä tästä treenaaminen käynnistyy, jos vaan pakkaset ei kovia ole ja jos on (kuten ennusteet näyttää...), niin sit ei treenata tai kyllähän sitä kotosalla temppuja voiaan tehä. ;) Pojilla onkin opissa peittohommat, niin siis Elmo ja Vertti petaa tassuilla, Quru ottaa peiton suuhunsa, katsotaan miten nämä etenee. Jesper on pysyny ihan perustempuissa eli katsekontaktissa, seisomisessa, istumisessa ja maahanmenossa sekä sivualkeissa. Pitäis vaan aktiivisemmin naksutella, kun koko jengi tykkää niin kovin! Mutku mutku..siihen menee yllättävästi aikaa kun neljän kanssa naksuttelee ja ihme periaatteeni vuoksi kukaan ei saa jäädä välistä! ;D Tasa-arvo on säilyttävä ja ketään ei syrjitä, nih.

En ole tainnut mainita Jespen talven nauttimisesta. Silloin ekojen lumien aikaan pikkumies oli innoissaan. Nyt viikolla joku ilta teki "Elmot" ja napsi ilmasta lumihiutaleita esin takapihalla ja sama jatkui hihnakävelyllä. :) Nyt kun on lunta jo enempi niin sukeltelee ja pomppii kuin delfiini ja puskee kuonollaan lunta! Tykkää selvästi, tosin ainut miinus nyt on nuo miinus asteen pakkaset (-15 on liikaa äkisti), tuntuu pikkutassuja palelevan nopsasti. Tykkään kyllä itsekkin kun on valoisaa, mutta pakkaset olisivat voineet tulla sellain asteettain, niin olis pennenkin tassut tottuneet.. Aina voi jostain valittaa ja jos ei muuta valitettavaa ole niin säästä sitten, eiks jeah? Taitaa olla pukeutumiskysymys, joten pikkutassuihin ommeltava tossut, ni voiaan enempi lumesta iloita. Eva siis surraamaan., kuhan ehtii.

Jespu 16 vikkoa ja muuta höpinää

Eilen tuli Jesperille 16 viikkoa. Viime viikolla jäi mittaaminen välistä, mutta painoa oli 4,0 kg ja eilen 4,4kg ja korkeutta 32cm. Havaittiin,. että seinämittauksella isoistakin tulee sentin isompia kuin virallisella mitalla eli varmaankin voi olla että kaikki Jespen mitat on sen sentin yli.. no annetaan pojan rauhassa kasvaa, hyvälle se näyttää joka tapauksessa! :) Tasaisesti kasvanut koko ajan ja kropan hallinta on hyvää,  sellainen kompaktikaveri! ketterä kuin kissa.. ainakin touhuista päätellen.. ;D

Pojilla on ollut lepoa agista ja Jesper pääsikin Qurun treeneihin viime viikolla (= katselamaan ja tekemään pari luoksetuloa! :D) Keskiviikkona Elmo ja Jesper kävivät shoppailemassa Rahulan rehulla. Mukaan tarttui herkkujen lisäksi Jesperille ruskea (kohta sopiva) fleecepusakka, Elmolle samanlainen, mutta punainen ja koko jengille yhteinen fleecehaalari, joka siis Vertille ja Qurulle sopiva, mutta Elmolle menee esim. kisoissa autossa odotellessa, kuhan lahjetta käärii.. Harkinnassa vielä jos hakis Qurulle ja Vertille sopivan fleecepusakan.. olivat kivan hintaisia (-50%). :)

Perjantaina pääsi koko jengi hallille, Joonas lenkkeili niiden kansssa sillä vällin kun mie koutsasin kaveria. Lopuksi kaikki pääsivät käymään hallissa hetken ja Vertille pätkä seuruuta, kaukoja ja luoksarin stoppi. Qurulle seuruuta, pari luoksaria ja paikkista. Virtaaaa oli pikkasen! Luoksarissa oli pakko haukku-ulvoa tullessa (ei siis yleensä tee), mutta kun oli niin nastaa! :D Elmo teki pari sivua ja luoksarin jättöjä ja yhden luoksarin ja taisi se pari temppua tehdä myös. Jepser kävi leikkimässä ja tekemässä istumista sekä paikallaolon(!).. sen reenaaminen on muistettu aloittaa.

Jumppamista ollaan jatkettu isojen kanssa kevyesti hoitojen vuoksi, mutta kohta niihinkin käsiksi aktivisella otteella. Isot kun jumppaa rahilla, niin Jespe pääsee omalla vuorollaan tekemään temppuja, katsekontakti on tämän hetken hitti! ;) Oikeesti Jesper on tehnyt hirmusen vähän mitään "oikeita" juttuja, mutta mihinkäs tässä kiire valmisssa maailmassa ja toinenhan on vielä oikeesti aikas lapsi.  Pitäis kyllä videoita sen oppimishetkiä, se on niin ihana kun  se käyttää AIVOJA! :) Se oikeesti miettii, tekee draivilla, muttei kohella. Miilaik! :)

Välillä on nastaa huilia sohvalla mamman kainalossa tai jaloissa.

Muuten perusarkeen pojilla on kuulunut tylsistyminen = mie tehnyt tutkimussuunnitelmaa, jonka palautin eilen yöllä noin 02.00 :D deadlinet on miulle sopivajuttu, saa jotain aikaiseksi ja onneksi on sit se viimetippa! ;)  toki lenkit on kuuluneet ohjelmistoon ja ihanaa kun voi tehdä niitä myös päivällä (no ei se paljon valoisampaa ole sillinkaan, mutta edes himpun..) 

Tarkastaja väsyi lähteiden tarkistamiseen.. "kai se jotain tuollaista tarkoittaa..." 

 

  Onneksi välillä saavat myös herkutella, eivät kuole tylsyyteen , eivätkä nälkään.. :D

 

 

Viikonloppuna pojjaat tylsistyivät vielä enemmän, kun en ollut edes kotona, sillä olin molemmat päivät Kaukosen Ullan hyppysemmassa kuunteluoppilaana. Olipa taas huippua!

Kotona huomasi kyllä Jesperin menosta, että olivat olleet poikien kesken, virtaa riitti ja meinasi taas Kimpale Riesaaa tulla kyläilemään.. No hyvää vastapainoa välillä tällainen "tylsäily", sillä edellinen weekendinähän oli vieraita ja häslinkiä jne. Tulevana viikonlppuna Jesper pääsee taas turisteilemaan Jatin agikisoihin. Elmo ja Vertti kisaavat pari starttia, tosin odotukset ei korkeella, sillä luultavasti esteille ei ehditä ennen sitä ja agilevosta kun ne radalle vie (ainakin Vertin..), niin yleisöllä voi olla lystiä! :D Piristystä kaamokseen!

Tänään Jepserillä rokotukset ja katsotaan onko se kuin väsy (viimeksi ei ainakaan ollu...) sen jälkeen, että jaksaako lähteä hallille "tuuraamaan" Qurua harkkoihin vai käynkä ilman koiria tai voishan vaikka Vertin ottaa tokoilemaan..? hmm. pitääkin miettiä....

Loppuun vielä tarina eräältä illalta (perustuu tositapahtumiin)

Tapahtuma-aika: Ti 20.11.2012 , noin klo. 17.30-18.30, paikalla shelamipoju Jesper 15 viikkoa
 Tapahtuma: räjähtänyt peti

Ainut tapahtumapaikalla ollut kertoi kuulleensa ihme pamauksen hiukan sen jälkeen kun talon muu väki oli lähtenyt ulkoilemaan ja ja ja...

 

 Tarina ei ollut tutkijoiden mukaan kovin vakuuttava, mutta pienimies pysyi tarinassaaan. Vakuutti syyttömyyttään vakavalla naamalla. "En mie ole mitään..."

Kuulustelujen jatkuessa ei nuorisorikollisella enää pokka pitänyt. "No taisinhan se mie olla, mutta kun mutta..."

 

Tässä vaiheessa kuulusteluhuoneen oveen koputettiin... Paikalle ilmestyi tutkijoiden vanha tuttu, Kovanaama Quru... tutkijat olivat hämillään mitäs tämä nyt on...

 

Kovanaama tuli ja tunnusti aloittaneensa kyseisen tuhotyön tekemisen jo vuonna 2010 ja yllyttäneensä nuoren kaverinsa tekemään tuhotyön loppuun... Asia oli kaihertanut kovanaamankin mieltä ja katumus iski, kun ajatteli parhaan kamunsa joutuvan tuomiolle...

Nuorisorikollinen siis selvisi tuomiotta nuoren ikänsä vuoksi. Kyseessähän oli vain tuhotyön jatkaminen. Kovanaama selvisi myös tuomiotta, oman rikoksensa vanhentumisen johdosta ja yllytyksestäkään ei tuomiota tullut, koska auttoi omatoimisesti tapahtuman selvittämisessä!

Näin ollen kaverukset pääsivät vapaalle tassulle...

Ja allekirjoittanut sai hyvän syyn mennä petikaupoille. :D

Rangat suoriksi!

Keskiviikkona suunnattiin Lauran ja 5:n shelamin kanssa Nurmijärvelle Kaiperlan Maarian luokse. Kirjallisena ei saatu mitä kenessäkin vikana, mikä harmittaa, sillä kolmen koiran juttuja on hankalaa muistaa, mutta laitan ne keskeisimmät jutskat jokaiselta. Ja ehkäpä miun ei tartte muistaakkaan.. pääasia että rangat ovat nyt suorina. :)

Ensimmäisenä vuoroon pääsi Elmo. Elmolla häikkää oli sekä taka- että etupäässä. Takapäässä homman ydin oli lantiossa (yllätyskö? no ei) ja sitä kautta vasemmassa takajalassa (ei yllättänyt tämäkään). Etupäässä tuttu ongelmapaikka lavat ja siellä homman ydin oli rintarangassa. Maare sai kaikki haluamansa paikat auki. Hänen mukaansa Elmossa olisi "energiaa ja potkua" enemmänkin mitä antaa ulos... Sehän on ollut nuorena monestakin kohdin kipeä ja ollaan monekin kanssa puhuttukkin sitä, että viimeisten muutaman vuoden aikana se on ikään kuin herännyt henkiin (vaivat poissa tai kurissa). Katsotaan mitä tämä hoito tuo mukanaan ja jatkossakin Elmo pääsee osteopaatille, katsotaan sitten kenelle ja milloin ja missä.  Katsotaan myös auttaako tuo hoito myös närästysvaivaan, sillä etupään justkilla on voinut olla osuutensa myös siihen...

Seuraavana meidän jengistä vuoroon pääsi Quru. Siinäkään ei tullut esille mitään yllättävää. Pahin paikka oli se niska! eli kevään tällit näkyivät siellä selkeästi ja kolmannesta nikamasta ylöspäin oli lukkoja ja kallonpohjan lihakset pahassa jamassa. Myös takapäässä oli hoidettavaa, mutta Qurultakin kaikki saatiin auki mitä oli tarves. Maare toi esiin, että on ollut koiria joilla niskan paha tilanne on johtanut kilpparin vaivoihin, mutta itse elän kuitenkin siinä ajatuksessa että syy kaatuiluun oli kilppari, eikä kaatuilusta tulleet ongelmat syynä kilppariin.. No mutta katsellaan kilpparikontrollissa miltä näyttää. Nämä kehon toiminnot kun ovat ihmeellisiä, olen sen vaan nyt itse ymmärtänyt siellä osteopaatilla käytyäni. Toivon kovasti, että pojilla olisi yhtä hyvä olla kuin miulla hoitojen myötä! ;)

Viimeisenä meidän pojista oli Vertti. Vertillä oli sekä takapäässä että etupäässä hiontaa. Sillä vasen takanen että etunen saivat huomion. Takapäässä näkyi kuormitus, vaikka ei olla nyt agia paljon tehtykkään, mutta ollaan kyllä muuten oltu aktiivisia ja rallittelut Qurun kanssa koivikossa yms. varmasti näkyvät. Se kun menee tuhatta ja sataa.. (toisin kuin Elmo...) 

Vertistä Maare sanoi, että täytyy eniten olla tarkkana, koska on sellainen koira joka ei kipua näytä. Pitää kyllä niin paikkansa. Jatkoa eniten suositteli Elmolle ja ehkä myös traumakoira-Qurulle ja eihän se hoito Vertillekkään koskaan huonoa tee... Mutta edelleen jatkamme luotto fyssarimme Hannelen käynneillä. :) Osteopatiasta otetaan sitä tukevaa apua silloin tällöin. Nyt lepoa agista pari viikkoa.. no tämä agittomuushan on kohta rutiinia! ;D

Meidän reissatessa, Jesperillä oli ollut huisin lystiä kotona, sillä Joonasoli hakenut Loitsun päivähoitoon. Pennut olivat painineet, hippastelleet, pissineet, painineet, hippastelleen, läikyttäneet vettä, painineet, pissineet, painineet.... :D Oli kyllä väsynyt pentu illalla.

Eilen pidettiinkin pieniä lenkkejä lukuun ottamatta lepopäivä. Kyllä Jesperillekkin uni maittoi. Paikat vaan vaihtui, mutta uni jatkui. :)

Kuvat otettu viikko tai kaksi sitten, mutta eilinen näytti samanlaiselle.

 

 

 

 

Tänäänkin pidetään suht easypäivä.. Elmon ja Jespen kanssa samoiltiin aamupäivällä metsässä vastapainoksi tiistaiselle kaupunkikävelylle. Nämä pienet soopelit on niin söpöpari yhdessä, ovatpa sitten metsässä tai kaupungin vilinässä. Heti kun mukaan otetaan vauhtiveljekset, Jesperkin on erilainen.. ;D Joukossa tyhmyys tiivistyy vai? :D Kaahottaa niiden perässä pitkin puskia, mutta kun on rauhallinen opas mukana, Jesperkin tuumailee ja zillailee.. Tosin aamulenkillä kyllä lähti yksinkin mopokäsistä ja rapa lensi..  ja Elmo katsoi ihan hölmistyneenä pennun menoa... ;) 

Täytyy kyllä  joku päivä mennä koko jengin voimin kaupungikävelylle (siellä onneksi V ja Q osaa olla hepuloimatta ;)). Pitäsiköhän erään rouvan ehdotus toteuttaa ja  laittaa lipas esille ja teettää koirilla temppuja. Sanoi, että varmasti "hattu" täyttyisi.. Tästä ollaan monesti vitsailtukkin.. Saisivatkohan pojjaat omat starttimaksunsa tienattua!? Olisihan se etevää - työpäivä kerran viikossa.. :D

Työpäivästä siivouspäivään.. tänään olis sen vuoro... :( Pari viikkoa sitten kunnon (= aamusta iltaan) siivouksen jälkeen eräälle nuorelle tuli väsy.. Vanhemmat ovat selkeästi tottuneet tai malttavat levätä myös siivouksen aikana, eikä tule totaaliväsyä... ;) Katsotaan kuin käy tänään. :)

 

Pihalla päivän olleet peditkin löytyivät..huh helpotusta.

 

Toivottavasti huippu weekendi edessä.. kamuja tulossa sinne ja tänne ja ja baarikin taitaa kutsua.. mutta maltilla, sillä lupauduin kisatöihin sunnuntaiksi iltavuoroon.

Rentouttavaa viikonloppua! :)